Ihmiset jotka jatkuvasti soittelevat ja kyselevät kanssaan johonkin

Aseta rajat. Puhelimeen ei kannata vastata joka kerta.

Tämän vuoksi lähes joka viikonloppu laitan puhelimen älä häiritse -tilaan heti kun perjantaina pääsen töistä ja laitan sunnuntai-iltana normitilaan. Työpuhelimen pidän päällä, jos pomon täytyy ilmoittaa mahdollisesta tulevan viikon sairaustapauksesta, mutta kukaan muu ei tuohon työpuhelimeen soitakaan. 

Ihan hirveetä kun on ystäviä jotka haluaa nähdä sua ja tehdä jotain kivaa. Sano niille suorat sanat.

He luulevat sinua mukavaksi, kamalaa!

Ajattele kun on myös ihmisiä joita ei kukaan kysy koskaan mihinkään tai soittele.

Jotkut ovat aktiivisempia, kuin toiset. Moni haluaa mennä ja tehdä asioita, toiset taas makaavat n mielellään pelkästään sohvaperunoina. Olisiiko mukavaa, jos sinulle ei koskaan kukaan soittaisi, eikä pyytäisi mukaan? Haluatko elää elämääsi yksinäisyydessä? Tee tämä ystävillesi selväksi. Ne eivät tuon torjumisen jälkeen enää häiritse sinua. Puhumalla tämäkin asia ratkeaa. Helppo keissi!

Suomi on maailman epäsosiaalisin maa. Kaverin sijaan halutaan ladata työpäivän jälkeen akut tuijottamalla aivoja stimuloivaa kännykkää. Toivokaamme, että karma huolehtii niin, että saatte toiveenne mukaisesti elää lopun elämäänne yksin. Myös vaikeuksissa tietenkin!

Koska pää kumisee tyhjyyttä ja siten luovuutta ei ole niin se ahdistaa ja pitää "olla menossa" jotta unohtuisi ettei oma pää tuota yhtään mitään vaan kaikki pitää tulla ulkoapäin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveetä kun on ystäviä jotka haluaa nähdä sua ja tehdä jotain kivaa. Sano niille suorat sanat.

Ovatko ystävät työttömiä?

Vierailija kirjoitti:

Suomi on maailman epäsosiaalisin maa. Kaverin sijaan halutaan ladata työpäivän jälkeen akut tuijottamalla aivoja stimuloivaa kännykkää. Toivokaamme, että karma huolehtii niin, että saatte toiveenne mukaisesti elää lopun elämäänne yksin. Myös vaikeuksissa tietenkin!

Tämä. Tuollaiset aloittajan kaltaiset eivät ansaitse lähimmäisiä...

Voi kun joku joskus pyytäisikin jonnekin.  Olen tosi yksinäinen.  Suureksi osaksi kyllä oma vika. Olin niin häpeissäni työttömyyden ja muiden vaikeuksien kanssa, että itse viilensin tahtomattani välejä kaikkiin.

Ap, sanot kavereillesi, ettet kestä heitä. Saat sitten nauttia yksinolosta ja kamut puolestaan pääsevät noin kaksinaamaisesta tyypistä eroon

On se kamalaa kun sinua pyydetään johonkin. Minulla ei ole kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Aseta rajat. Puhelimeen ei kannata vastata joka kerta.

Kaikille ei rajatkaan riitä. Mun kaveri alkoi soitella lapsilleni kun minä en vastannut hänen jonninjoutaviin puheluihinsa 🤷🏻‍

Narsistille ei vaan sanota ei.

Tarvitsevat maksajan.

Olemme erilaisia. 

Olen itse lähes erakoitunut introvertti mutta ymmärrän että jotkut ovat ekstrovertteja.

Mun kaverit on onneksi samanlaisia kuin mä. Nähdään about kerran vuodessa ja soitellaan about kerran kuussa. Jos hätä, ollaan yhteyksissä enemmänkin. Jyst hyvä näin.

Ei kuormuteta toisiamme, mut tuetaan tarvittaessa.

Olen ollut kuin sinä, ekstrovertti, joka kärsi siitä, ettei saanut ylisosiaalisen työnsä vastapainoksi rauhoittua vkl:isin. Opin vastaamana lopulta, etten perjantaina halua muuta kuin toipua - että voi kysyä tekstarilla vaikka lauantaina. Sitten erakoiduin lisää. Elämänkokemus ihmisistä, sanoisin. Nyt olen niin yksinäinen, että olisi ihme, jos joku joskus pyytäisi johonkin. Mutta olen tyytyväisempi näin. Luulen olevani introvertti. Olin vain liian miellyttämisenhaluinen nuorena. Kaipaan edelleen ihmisiä ajatusten vaihtoseuraksi, mutta en välttämättä arkea jakamaan. Ja kun ikää on, ne seikkailut yössä on ajat sitten läpikäyty, jopa matkat.