Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla lapsia neljä tai useampi, mietittekö koskaan
27.12.2011 |
että se lapsi kasvaa ja aikuistumisen kynnykselläkin tarvitsee tukea? Itsellä on kolme lasta ja voin sanoa nyt kun kaikki jo aikuistuneet tai aikuistumassa, että nyt ne huolet vasta alkavat. Miten pääsevät opiskeluun kiinni, miten työelämään, miten löytää sopivan partenerin ym ym ym. Pieninä kulkivat kotona ja heidän elämäänsä pystyi säätämään, alaikäisiä kuin olivat, nyt voi vain toivoa parasta ja vähän yrittää neuvoa. Musta kolme lasta on aika paljon tässä vaiheessa, aaat niitä joilla enemmän. Mutta eihän tuollaisia asioita ajattele kun lapsia tekee tiuhaan peräkanaa.
Kommentit (15)
Lapsia on viisi ja iät 5,6,16,18,20 enkä ikinä antaisi heistä ainuttakaan pois opiskelukulujen tai kasvamisen huolien takia.
Kun nyt mietin, niin kaikkein vaikeimpia vuosia ovat olleet imeväisen vauvaikä tai kokeilemiset ja iltaisin sängystä ravaamiset noin 3v asti. Sen jälkeen muksu alkaa kasvaa isoksi ja itkut ja uhmikset helpottavat.
Teini-iässä huolettaa eniten lasten oma mieliala, tappeluita perheen kanssa ei ole ollut.
En ole osannut ennakoida koko elämänkaarta etukäteen mitenkään, mutta kasvun mukana olen mielestäni pysynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kolme opiskelevaa lasta ja kaksi koululaista. Kyllä mulla hyvin riittää paukut lasten tukemiseen.
Esikoinen on ollut itsenäinen jo monta vuotta, seuraava hakee asemaansa paljon enemmän ja erilailla, kolmas täyttää kohta 18 ja on aika stabiili, neljäs ja viides ovat murrosiän kynnyksellä. Mutta ajattelen erilailla kuin sinä, eväät kotoa on annettu ja on nuorten oma asia etsiä "partneri", opiskelupaikka ja työpaikka. Tukea ja neuvoja saavat aina jos haluavat mutta omat virheet tekee jokainen ihan itse :)
En siis ole huolissani tippaakaan.
ja ensimmäinen vasta ekalla ja kyllä se tulevaisuus huolettaa.
Harmailta hiuksilta ei voi siis välttyä.
Osaanko kasvattaa lapsista tarpeeksi fiksuja ettei heistä tule narkkareita, alkoholisteja tms.
Mitä jos en pidä miniä ehdokkaista tms.
On vaikka kuinka pelottavia asioita, mutta ne tulee sitten ajallaan. Anoppini on noin 70v ja yhä huolehtii kaikista 7 lapsestaan ja etenkin naimattomista pojista.
Mutta enemmän mulla huolettas jos olis vaan yksi lapsi joka jäisi "yksin" minun kuoltua. On ainakin sisaruksia tukena.
Miksi useampaa lasta ei voisi tukea yhtälailla kuin niitä vähempiäkin? Useamman sisaruksen voimin oppii todennäköisemmin elämän tosiasiat kuin helikopterivanhempien paapomana ainokaisena.
Lasten tulee kasvaa itsenäisiksi, eikä vanhempien velvollisuus ole olla lastensa pankki. Itse ole nuorin kolmesta lapsesta, sain vanhemmiltani aina kaiken tuen, erityisesti sen taloudellisen... Vaikka muutin pois lapsuudenkodistani 19vuotiaana, en kuitenkaan ollut itsenäinen, itse vastuunsa kantava nuoriaikuinen. Tästä maksan jopa nyt, koska en milloinkaan oppinut vastuullista rahankäyttöä, en osaa suunnitella talouttani ja olenkin nyt "onnellinen" maksuhäiriömerkinnän "omistaja". Olen vasta opettelemassa vastuunottamista itsestäni, kuten jouduin opettelemaan kaikki muutkin itsenäisen elämän taidot, koska kotona niitä en oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ensimmäinen vasta ekalla ja kyllä se tulevaisuus huolettaa.
Harmailta hiuksilta ei voi siis välttyä.Osaanko kasvattaa lapsista tarpeeksi fiksuja ettei heistä tule narkkareita, alkoholisteja tms.
Mitä jos en pidä miniä ehdokkaista tms.On vaikka kuinka pelottavia asioita, mutta ne tulee sitten ajallaan. Anoppini on noin 70v ja yhä huolehtii kaikista 7 lapsestaan ja etenkin naimattomista pojista.
Mutta enemmän mulla huolettas jos olis vaan yksi lapsi joka jäisi "yksin" minun kuoltua. On ainakin sisaruksia tukena.
enemmän tukea. Tiedän paljon näitä suurperheitä, joilla sisarukset ei missään tekemisissä keskenään.
4lasta ja olen syntymästä asti laittanut jokaisen tilille joka kuu rahaa,välilä enenmän välillä vähemmän.Ollaan pienituloisia ja haluan että meidänkin lapsilla on rahaa opiskella,käydä autokoulut yms..siksi säätetty jo silloin kun lapset pieniä.Vanhin on nyt teini iässä ja nuorin 1-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten pystyy tukemaan vai pystyykö. Kun itse opetusalalla työskentelen, niin aika monta sellaistakin nuorta olen nähnyt, joka on perheessään ainoa, eikä silti ole kotoa tullut tukea ei henkisesti eikä rahallisesti. Ja se tsemppaaminen, kannustaminen ja tärkeänä pitäminen on esim. opiskeluissa usein se paljon tärkeämpi juttu.
Jos tahtoa on, niin kyllä nuoren asiat muuten saadaan järjestykseen - Suomessa. On kuitenkin opiskelija-asuntoja, opintotuki jne. Ei lapsi siitä rikki mene, jos ei kaikkea saa kultalautasella. Joskus tavoitteiden eteen pitää ponnistella, ja se onkin ihan hyvä asia oppia elämää varten.
Mutta olen kyllä huomioinut voimavarani lapsia saadessani. Meillä on viisi lasta, eikä meillä ole koskaan ollut kolmea alle kouluikäistä lasta. Ikäerot ovat siis ns riittävän isoja.
Sitä paitsi ei se aikuistumisen kynnyksellä tarvittava tuki ole mitenkään "isompaa" kuin muutenkaan lapsen tarvitsema tuki. Aikuistuva lapsi on ihan tuon sanan mukaisesti aikustuva, tai aikuisuuden kynnyksellä. Ei hän tarvitse äitiä/isää tekemään valintoja puolestaan - esim. neuvominen (kuten sinä tuossa sanot "vähän yrittää neuvoa") on melkoisen tarpeetonta. Keskustelu toki on hyväksi :), mutta neuvojen jakaminen on ihan täysin tarpeetonta toiselle aikuiselle ihmiselle.
Tärkein asiahan on tajuta lastenkin kasvavan. 18-vuotias alkaa jo olla iso ihminen, jolla on vastuuta itsestään jne, ja 20-vuotias on jo ihan aikuiseksi laskettava ihminen.
Omista viidestäni kaksi on jo aikuisia, eikä meillä ole ollut yhtään tuollaista "nyt ne huolet vasta alkavat" oloa. Fiksuja ihmisiä ovat. Toinen opiskelee, pääsi toisella yrittämällä yliopistoon, siihen asti kävi lukion jälkeen töissä. Toinen kävi intin ja on sen jälkeen ollut töissä, hakee keväällä opiskelemaan.
Ehkäpä erona on se, etten ole missään vaiheessa kokenut tarpeelliseksi "säätää" lasten elämää (kuten sinun "heidän elämäänsä pystyi säätämään"), vaan olen antanut heidän olla ihan rauhassa minusta erillisiä ihmisiä, joilla on omat halut, tarpeet ja mielenkiinnon kohteet.
Nuorin meillä on ekaluokkalainen :), eli tosiaan tiuhaan peräkanaan eivät lapset ole perheessämme tulleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lisää vielä, että taloudellisestikin pystyy tukemaan rajoitettu määrä lapsia esim. opiskelussa.
Taloudellisesti siis tuemme tällä hetkellä yhtä opiskelijaa, muut asuvat vielä kotona. Ja lapsista max 2 tulee aina opiskelemaan yhtä aikaa.
Sitä paitsi ei opiskelija nyt ihan hurjaa rahallista tukea tarvitse, jos on kasvatettu käyttämään rahaa harkiten. Meillä 22-vuotias opiskelija pärjää pääasiallisesti omillaan ihan hienosti. Saa kotoa rahaa vaatteisiin ja maksan puhelinlaskunsa. Muuten melko lailla itsellisesti elelee kyllä. Käy töissä (yliopisto)opintojensa ohella, kuten avopuolisonsakin. Rahaa heillä riittää mm. ulkomaan matkaan kerran vuodessa, eikä vuokranmaksu tai ruoka ole tuottanut missään vaiheessa mitään ongelmia rahallisesti.
Esikoiseni osaa siis laatia itselleen budjetin, pitää siitä kiinni ja lisäksi pistää tarvittaessa rahaa säästöön tavoitetta (vaikka matkaa) varten. Ei mikään hassumpi taito tulevaa elämää ajatellen.
että se joskus pääsee kouluun, kenties armeijaan, opiskelee, menee töihin. Saa ehkä lomautuksen joskus, kenties potkut?
Odotetaan viidettä ja se on varmaa että yksi ei opiskele, ei valmistu, ei saa lapsia koska kuoli.
En ole ainakaan itse ole ollut mikään huolenaihe vanhemmilleni. Olen maksanut kaiken itse ja päättänyt että lapsiani autan rahallisesti jos niin tarvitaan, mutta toivottavasti minua ei pidetä itsestäänselvyytenä että maksan.
Meillä esikoinen on vasta ala-asteen aloittanut enkä ymmärrä miten kehtaat sanoa etten näitä ole ajatellut -vaan koska sinä et ole itse ajatellut, ei kaikki elä samassa kuplassa kuin sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se lapsi kasvaa ja aikuistumisen kynnykselläkin tarvitsee tukea? Itsellä on kolme lasta ja voin sanoa nyt kun kaikki jo aikuistuneet tai aikuistumassa, että nyt ne huolet vasta alkavat. Miten pääsevät opiskeluun kiinni, miten työelämään, miten löytää sopivan partenerin ym ym ym. Pieninä kulkivat kotona ja heidän elämäänsä pystyi säätämään, alaikäisiä kuin olivat, nyt voi vain toivoa parasta ja vähän yrittää neuvoa. Musta kolme lasta on aika paljon tässä vaiheessa, aaat niitä joilla enemmän. Mutta eihän tuollaisia asioita ajattele kun lapsia tekee tiuhaan peräkanaa.
ja siksi meille ei kahta enempää tulekaan. Kaksi lasta jaksamme hoitaa niin taaperovuosina, murrosiässä kuin muissakin elämänvaiheissa.
eli olen kasvattanut heidät omaa elämää varten, en itselleni. Siksi nyt ei huoleta, miten pääsevät opiskelemaan tai töihin, löytävätkö puolison vai ei. Ja ihan yhtä iso "huoli" se on, olipa niitä lapsia 3 tai 10.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsi kehittyy, muuttuu, kasvaa aikuiseksi ja lähtee pois kotoa. Sehän on koko jutun tarkoitus; kasvattaa uusia ihmisiä tähän elämään ja yhteiskuntaan, vai kuinka. Lapset ovat lainassa vain sen kasvun ja "kierto" alkanee taas alusta.
Minun huoleni ei ole lasteni puolison etsintä eikä valinta, ei ammatin eikä työpaikan valinta, ei liioin asuinpaikkakunnan päättäminen.., sen enempää kuin hyvän ystävän vastaavat asiat: niistä voidaan keskutella ja kertoa mielipiteen, jos sitä kysytään.
Minulla on kuusi lasta joista kahdella on jo nuo edellä mainitut asiat "työn alla"!
rajoitettu määrä lapsia esim. opiskelussa.