Irtisanoja

Itse toivoisin kuitenkin kaikkea hyvää, vaikkei kaikkein parhaita ystäviä olisimmekaan. 

En ole koskaan irtisanonut ketään, mutta kertaakaan ei ole tullut yllätyksenä muutosneuvotteluissa irtisanotut. Onnea ja menestystä heille. 

Ennenvanhaan kunniallinen työnantaja tai toimitusjohtaja ampui itsensä eikä irtisanonut työntekijöitä.

Joku muu sano, että tuo pitää irtisanoa.

^- irtisanomiset onkin nimenomaan johdon epäonnistumisen seurausta.

Nykyajan johtajat ovat kunniattomia paskiaisia kun irtisanovat työntekijöitä eivätkä ammu itseään kuten kuuluisi.

Ennen vanhaan tuli työpaikalle soitto korkeammalta taholta, että tuo pitää irtisanoa. Sitten julkisuudessa lälläteltiin, että työttömyys on oma vika, mitäs on niin laiska.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan johtajat ovat kunniattomia paskiaisia kun irtisanovat työntekijöitä eivätkä ammu itseään kuten kuuluisi.

Nykyajan johtajat ovat pääsääntöisesti palkatun ammattijohdon edustajia, eivät yrityksen omistajia.

Menisin eteenpäin

Setäni joutui irtisanomaan ihmisiä isosta firmasta (ei hänen päätöksensä) ja se oli hänelle todella raskasta. Varmasti toivoi kaikkea hyvää irtisanotuille.

Vierailija kirjoitti:

Joku muu sano, että tuo pitää irtisanoa.

Mutta lopulta ne on naamakerroinjuttuja. Ja kuka on hankala, kuka saikuttaa jne. 

Varmaan halpaa maksaa 5-6kk palkkaa ilman työvelvoitetta. Tällä kertaa ei irtisanottu pomoja. Töitä oli vähänlaisesti, mutta tulossa oli enempi. Olisi pitänyt tajuta että irtisanominen voi koskea itseäkin.

Olen irtisanonut, sekä yksittäisiä työntekijöitä että YT:n jälkeen useamman, toki nekin hoidettiin osin yksilöllisesti. Tilanne ei ole mukava. Minä olen kuitenkin toimipisteen johtajana työnantajan edustaja, mutta aina se kirpaisee. Erityisesti ne yli 50v, kun tietää että tästä alkaa heidän alamäki, harva saa enää töitä tuon ikäisenä. Onneksi meillä he ovat niitä kovimpia ammattilaisia etten ole montaa joutunut irtisanomaan.

Helpointa on sanoa sarjakaikuttaja-juoppo, sehän on työsuhteen purkaminen ennemin, koeajat ovat kultaa jotka paljastavat tämmöiset siipeilijät. Sitten yli vuoden töissä ollut sinkku. se on helppo pistää hakemaan tulevaisuutensa muualta, paremmista paikoista.

Loput ovat sitten niitä vaikeita, nuori, alle vuoden töissä ollut, tiedän omasta nuoruudesta, että sen ensimmäinen työpaikka, kuinka tärkeä se on, ehdottomasti vältetään irtisanomista, jos suinkin on kehityskelpoinen nuori. Sitten perheelliset, joilla on alakouluikäisiä tai nuorempia lapsia. Joo, tiedän, heillä niitä poissaoloja ja yllättäviä järjestelyjä on eniten, mutta he ovat niitä arjen sankareita, osaavat hommat, pitävät sanansa (yleensä) ja ymmärtävät että tämä ei ole sosiaalitoimisto, täällä pitää tehdä töitä palkan eteen. Toki nämä lapsiperheelliset ajavat muiden ohi myös loma-aikojen suosimisessa.

Minulla on melko pieni alaismäärä, alle 100, joten tunnen jokaisen ja jokaisen työtehtävän, tiedän miten itse kukin siellä selviytyy. Uskokaa tai älkää, ny ei ole koulujen alettua enää yhtään krapulapelleä töissä.