Noinkohan sitä todella menee koko elämä ilman rakkautta
Kuinka surullista. Ei oikein edes kiinnosta elää.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Millos olet viimeksi yrittänyt vai oletko vain huokaillenbodotellut, että rakkaus soittaa ovikelloa?
Muutama vuosi sitten lakkasin yrittämästä. Kun olin vuosikymmeniä ilmestynyt toisten eteen avoimena ja haavoittuvaisena, en enää jaksanut torjuntaa ja pettymyksiä... Nämä viime vuodet olen yrittänyt ymmärtää, mikä minussa on vialla, etten vain kelpaa rakastettavaksi. En ole vastausta löytänyt. Kai se on vain hyväksyttävä, että yksin menee elämä.
Olisi hyvä kun kaikilla aikuisille olisi mahdollisuus helposti saatavilla olevaan eutanasiaan.
Minäkin olen ollut muutaman vuoden yksin, mieheni kuoltua, haluaisin kyllä viettää yhteistä aikaa miehen kanssa josta pidän, vaikeasti ovat tavoitettavissa, enkä ole mielestäni hirmu luonteeltani, kylläkin siedettävän näköinen, oiskohan se joku vika🙄😔älä luovuta ,mene ihmisten ilmoille, eikä sinun tarvitse hävetä itseäsi, tämä ei saa olla sellaisten ihmisten maa missä puhutaan ikävästi meistä normi ihmisistä, täällä on paljon ikävää puhetta, kateus on ikävä kyllä tosi asia täälläkin!
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä kun kaikilla aikuisille olisi mahdollisuus helposti saatavilla olevaan eutanasiaan.
Otan osaa elämääsi 💔
Vaeltakaa rakkaudessa. Näet ap rakkauden liian kapean parisuhdelinssin läpi.
Millos olet viimeksi yrittänyt vai oletko vain huokaillenbodotellut, että rakkaus soittaa ovikelloa?