Lue keskustelun säännöt.
Mies keski-iän kriisissä vai mistä nyt tuulee?
06.01.2012 |
Mies ilmoitti viime syyskuussa, ettei enää tiedä haluaako elää kanssani. Tuosta alkoi meidän perheen hel...tti.
Yhdessä olemme olleet kohta 20 vuotta, lapsia 4, talous mallillaan ja elämä ollut enimmäkseen hyvää arkea. Mies tekee todella paljon töitä ja vaikuttaa väsyneeltä jo työnsä ja sairauksiensa takia. Sai muutaman elämisen laatua rajoittavan taudin diagnoosia pari vuotta sitten ja on ollut hyvin hämillään taudeistaan. Mies on tulossa keski-ikään, 44 vuotta.
Hän kertoi haluavansa muuttaa pois. Ei ole vielä mennyt, ensin minä kuulemma kielsin (ei pidä paikkaansa) ja nyt asuntoja (vuokra/osto) on kuulemma niin vaikeaa löytää. Alunperin puhuimme vain asumuserosta, silti hän ja minä pelkäämme asioiden menneen jo liian pitkälle. Nyt hän on sitten tilannut itsellensä asuntohakemuksen, ja minua surettaa niin, että rintaani repii.
Olemme ehtineet loukata toisiamme näinä vuosina, silti mieheni on ollut tuolla(kin) saralla aktiivisempi. Uskon, että pitkissä liitoissa tulee väistämättä aikoja, joissa asiat "eivät mene putkeen". Noihin loukkauksiin lienee turha keskittyä tarkemmin, mutta nyt hän ei osaa antaa minulle anteeksi yhtä virhettä, vaikka minä olen anteeksiantanut hänelle monta ja paljon pahempia. Mitään muuta syytä minussa ja käytöksessäni hän ei osaa sanoa. Kuulemma tämä virhe sai hänet pohtimaan suhdettamme, ja nyt hän sanoo ahdistuvansa kanssani, minä ja minun puheeni ärsyttävät häntä.
Välillä hän kertoo edelleen rakastavansa, arvostavansa ja lähettelee viestejä kuinka ikävöi jne. Ja minä rakastan edelleen häntä. Marraskuussa hän sanoi haluavansa vielä yrittää yhdessäoloa, se yritys vain ei näkynyt hänen käytöksessään mitenkään. Muutama viikko myöhemmin tuosta "yrityksen" alkamisesta oli menossa juhlimaan työpaikkansa kanssa (minutkin oli kyllä kutsuttu) eikä halunnut minua mukaan. Ei kuulemma halua mennä kanssani minnekään - häntä ei kiinnosta. Silloin pyysin häntä lähtemään, mielestäni suhdetta kun ei voi pilata eikä pelastaa vain toinen osapuolista.
Meillä oli hyvä elämä yhdessä, teimme & koimme yhdessä valtavasti hyviä asioita ja selvisimme vaikka mistä. Miksi rikkoa näin koko perhe, nuorin ei ole vielä edes koulussa? Yhtään kunnon syytä ei ole antanut, valittaa vain pahaa oloaan, ahdistustaan ja väsymystään.
Mikä syynä miehen käytökseen ja miten jaksan eteenpäin??? Ja jos hän haluaakin vielä pohdiskelunsa jälkeen takaisin, miten koskaan voisin luottaa häneen? Miten meidän entinen onni ja tyyni elämä voisi enää palata?
Kommentit (10)
Hän ei kuulemma kaipaa ketään keskusteluseuraksi, terapia on täysin poissuljettu vaihtoehto hänestä. Hän ei omien sanojensa mukaan ole "masentunut eikä hullu"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä hän ole keskustellut kenenkään kanssa tästä asiasta, paitsi minun. Vanhemmillensakaan ei halua kertoa, koska "ei ole mitään kerrottavaa"???
meillä oli samanlainen tilanne vuosi sitten. Mies sai ajatuksensa järjestykseen ja palasi kotiin.
Toivotan sinulle kärsivällisyyttä, uskoa ja toivoa, että asiat kääntyvät vielä parhain päin.
Pidä kuitenkin huoli itsestäsi äläkä anna miehen pilata elämääsi. Tämä ei johdu mitenkään sinusta, mies on hukannut itsensä. Toivottavasti ei lopullisesti.
Kiitos vastauksistanne. Olen todella rikki ja surullinen, lasten takia minun on vain pakko jaksaa olla hyvä äiti. Vaikeaa tämä on, ja pelko tulevasta painaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidät huolen itsestäsi ja lapsistasi.
Asioilla on tapana järjestyä.
t. saman läpikäynyt
mutta muistuttaisin, että pettäminen tarkoittaa sitten samaa kuin perheen hylkääminen ja siitä ei takaisin ole paluuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole mennyt vieraiden kanssa sänkyyn. Kyse ei ole pettämisestä - minun kohdallani. Annoin sen kyllä anteeksi kauan sitten...
Minäkin sain reilu vuosi sitten kuulla ettei mieheni minua ehkä enää rakastakaan. Olemme kuulemma kasvaneet erillemme ja erilaistuneet. Minä en näe sitä eikä kukaan muukaan. Ei kuulemma tunnu enää samalta...no miten se voisi tuntua ihan samalta yli 17 vuoden yhdessäolon jälkeen? Tottakai rakkauskin muuttuu. Itse olen sitä mieltä, että hänellä on kriisi, kokee ettei riitä eikä kelpaa ja siksi torjuu minua. Ansaitsisin kuulemma paremman miehen! Minussa ei ole mitään vikaa, itseään haukkuu. Ei suostu terapiaan eikä pidä siitä, että minä masennuin ja joudun syömään mielialalääkkeitä! Mihinkään ei ole lähdössä, joten en ymmärrä miksi edes piti minulle purkaa taakkansa! Nyt hän epäilee kaikkia lähentymisyrityksiäni teeskentelyksi ja paniikkiratkaisuiksi. Yritän antaa aikaa ja rukoilen, että hän saa päänsä järjestykseen pian! kauan en enää jaksa minäkään!
että mies kokee ehkä noiden sairauksien ja iänkin karttumisen takia niin syvää kriisiä, että hänen voisi olla hyvä käydä juttelemassa jollekin ammattilaiselle. Mutta enpä osaa sanoa miten saisit hänet sinne, jos hän itse kokee että ero olisi se mikä häntä vain auttaisi.