Suvussa kahdenlaista kehotyyppiä ja "ne hennot" kerskuvat laihuudellaan
Suvussamme on kahdenlaista kehotyyppiä sekä naisilla että miehillä. Osa on pieniä ja hentoisia ruumiinrakenteeltaan, miehetkin alle 70 kiloisia. Ruumiinrakenne on aivan toista, kuin vantterammilla sukulaisilla. Raskasrakenteisimmilla sukulaisilla on leveämpi ruumiinrakenne ja aivan erimallinen keho, joka ei laihduttamalla muutu siroksi. Ja tuo vantteruus ei siis katso painoa, vaan ruumiinrakenne on ihan toista kuin hentoisilla sukulaisilla. Tätä näkyy monessa sukupolvessa: sisaruksista osa on hentoja ja osa vankkarakenteisia. Ja vankalla ruumiinrakenteella en tarkoita ylipainoa, vaan ihan normaalipainoisinakin ollaan leveitä ja kerätään helposti lihasta. Sellaista lyhyttä ja vahvaa tyyppiä.
On alkanut vuosikymmenten saatossa ottaa päähän, kun hoikat ja hentoiset sukulaiset kerskuvat laihuudellaan. Ääneen kommentoidaan, että miten kevyitä ollaan, miten paljon on laihduttu ja miten syödään kevyesti. Jopa eläkeikäiset saattavat tulla kommentoimaan, miten ovat jättäneet kokonaan herkkujen syönnin ja ovat eläkeiässä vielä sirompia kuin työiässä. Naispuolisista osa on hehkuttanut, miten painavat 40-50 kiloa. Eräs hentoisista miehistä kommentoi, miten vaimonsa (ei siis tätä kahden kehotyypin sukua) oli pulskassa kunnossa, kun +60 v vaimon mitat olivat luokkaa 160 cm/60 kg. Mummoni sairasti selvästi anoreksiaa +80 v iässä: oli aivan äärimmäisen laiha ja suostui korkeintaan maistamaan 2 cm x 1 cm palan pannukakkua. Ja nämä hoikat ja hentoiset tietysti kommentoivat meille raskasrakenteisemmille, että miten olisi hyvä kieltäytyä kaikista herkuista ja laihduttaa. Samaa puhetta olen saanut itsekin, mitoilla 163 cm/59 kg.
Milloin ihmiset oppivat, että kehotyypit ovat erilaisia ja jos olet sattumalta perinyt tietynlaisen kehon, ei se ajatuksen voimalla muutu muuksi? Ei minustakaan tule 175 cm pitkää ajatuksen voimalla.
Kommentit (18)
Itseäni hämmentää, miten samassa suvussa voi olla aivan erilaisia geenejä. Että joko on noita pikkuisia tai pitkiä, ei jotain siltä väliltä jne.
Ihmiset vaan on sellaisia että korottavat itseään ja alentavat muita. Käy hyvin moniin ominaisuuksiin, jos kerrot että minulle kävi huonosti tässä asiassa niin tullaan sanomaan ettei heille ainakaan koskaan ole käynyt niin. Eli ovat parempia ja fiksumpia ja taitavampia muun muassa.
Miksi lähisukulaisilla ei ole lisää sukupuolia. On kiusallista että isällä ja jonkun aviomiehellä sama sukupuoli, tytär kiihottuu miehestä vaikkei sukulaisistaan. Ja äidillä että tyttärellä sama elin. Kauhea ajatus.
Minusta oltiin ylpeitä vasta kun alistuin suvun naisten tahtoon, kun olin anorektisen laiha, eli alipainoinen mummo kehui miten ylpeä on kun olen sorja kuin kesäheinä. Oma äiti kehui kun menin naimisiin (sillä ei merkitystä oliko hyvä vai huono liitto). Eli vain silloin kelpaa kun onnistuu miellyttämään. Toisten mielestä olin liian laiha silloin ja samaan aikaan toinen mummo tuputti aina ruokaa. No sitten kun olin normaalipainoin, sanottiin että olen lihava, urheilullinen ja jonkun mielestä olisin näyttänyt kuitenkin paremmalta lihavana. En tiedä kiusataanko muita ihmisiä näin paljon ulkonöstä, saako ihmiset yleensä näin paljon keskenään vastakkaisia ja ristikkäisiä mielipiteitä yhtä aikaa vai onko ihmiset jotenkin pakkomielteisiä kontrolloimaan toisen ihmisen ulkonäköä.
Just. Ne on varmaan niitä samoja tyyppejä, joiden mielestä työttömyyskin on ihmisen oma vika, ja jos on saanut pitää työpaikkansa, se on omaa ansiota.
Geeni perimä pitää paikkansa etenkin hoikka rakenteisten kohdalla.
Lihavuuden kohdalla kysymys saattaa olla aineenvaihdunnasta mikä sekin saattaa johtua geeneistä?
Hassua että suvussa ei ole yhtään pulskaa.
Vasta nyt aloin ajattelemaan asiaa, ei tosiaan lähisuvussa ole yhtään suuremmin ylipainoista.
Helppo tulla kommentoimaan luonnostaan hoikkana ja sirona, miten muilla pitäisi tehdä töitä hoikistumisen eteen. Helppo sanoa, jos itsellä ei ole koskaan tarvinnut kamppailla nälän, herkunhimon yms kanssa.
On niitä typeriä joka suvussa.
Jokainen on semmonen kuin on.
Ei sille kehon mallille mitään itse mahda. Pienestä ja sirosta ei koskaan tule 180 cm lihaskimppua ja toisinpäin.
Naisena on ärsyttänyt sama, kun suvussamme "kunnon naiset" ovat pikkuruisia ja syövätkin vähän. Paras oli, kun yksi ylpeili, miten heidän perheessään viimeinen ruoka (leipää ja teetä) tarjotaan klo 16 ja muuta ruokaa ei illan aikana enää tule.
Jospa laihuus on heidän suurin saavutus elämässään.
Suomen Historiassa tämä aihe menee niin, että lihavia tai "vankkarakenteisia" pitää kohdella silkkihansikkain, koska heillä on varmaan jokin sairaus? Varsinkin jos vielä ovat keskimittaa lyhyempia. Niin varmasti jokin puutos? Sen sijaan hoikkaa ja varsinkin pitkää henkilöä on kaikkien lupa kuittailla ja v:ttuilla ihan joka kerta tavatessa: Katos, oleksä TAAS kasvanut? Mitenpitkäsänytolet? Pelaaksä koripallooo???? Höh höh höh.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni hämmentää, miten samassa suvussa voi olla aivan erilaisia geenejä. Että joko on noita pikkuisia tai pitkiä, ei jotain siltä väliltä jne.
Oletko kiinnittänyt huomiota heidän ruokailuunsa kuten esimerkiksi annoskokoihin mitä he syövät? Lihavuus johtuu useimmilla siitä, että syödään lähes jokavpäivä sellaisia ruokia isoja määriä mitä ei saisi syödä kuin joskus harvoin ja silloinkin kohtuudella.
Kyllähän näissä joissain vastauksissakin näkyy kuinka ap:n suku ajatellaan pieninä ja siroina tai sitten lihavina. Vaikka ap nimenomaan sanoi, että vankkarakenteiset voivat olla normaalipainoisia. Monelle on käsittämätön ajatus, että sitä ruumiinrakennetta ei vaan voi muuttaa ja että raskasrakenteinen voi olla normaalipainoinen.
Tuttu tilanne. Sukulainen on sohvaperuna mutta laihtuu heti kun jättää syömättä joka viikko suklaata ja täytekakkuja ja jäätelöä. Hänellä paino voi heitellä paljon parissa kuukaudessa.
Valtaosalla muusta suvusta kilot jämähtää vaikka söisi ja liikkuisi suositusten mukaan.
Lihavuudesta monien kohdalla on kyse, olipa ruumiinrakenne mitä tahansa...