Ruoka-avustus ja pitkät jonot

Kuvaako leipäjonot oikeasti kansan tilannetta? No, ehkä se, että piseneekö jono vai lyheneekö, kuvaa jonkun verran. Mutta saanko asiallisesti kysyä: Kuinka paljon siinä jonottamisessa on sitä, että rahaa halutaan käyttää muihin asioihin kuin ruokaan?

Itse olen ollut pitkään toimeentulotuella ja sehän on yksinäiselle ihmiselle melkein 600e/kk rahana. Ruokaan menee noin 300-350e/kk. Joo, onhan se iso raha, mutta jää siitä sitten ylikin. No ei oo varaa käyttää alkoholia eikä syödä ulkona eikä hankkia suoratoistopalveluita. Mutta onko tilanne se, etttä osa (vaikka kolmannes) jonottajista haluaa toisaalla pitää yllä vähän keskiluokkaisempaa (kännyköiden tiheä uusiminen, suoratoistopalvelut, pizzeriassa syöminen...) elämää ja se mahdollistuu, kun pystyy vaikka 150e/kk vähentämään omaa ruokalaskuaan. Tai jo satasenkin vähentäminen riittää melko hyvää laadun parantamiseen toisaalla.

En sano tätä ilkeyttäni vaan olen pohtinut minkälaista ihmistä siellä on. Että onko hätä ruoasta oikeasti noin iso vai kokeeko moni työelämän ulkopuolinen, että tuo on eräänlainen keino lisätä kuukausittaista rahamäärää esim. 100 eurolla?

Enkä väitä, että jonottaminen olisi hääviä hommaa ja tämä ei liittynyt sinuun, jolla rahat menee oikeasti tärkeisiin asioihin kuten lääkkeet ja sitten et saa toimeentulotukeakaan, kun säästössä on pahan päivän varalle muutama tonni. Ymmärrän sua, tiukkaa tekee ja otat lyhyitä viileitä suihkuja. Mutta jokainen, joka on toimeentulotuella, niin pitäisi rahat riittää ruokaan ellei ole elämänhallinnan kanssa ongelmia. Se on tietenkin ikävä asia, jos on.