Onko täällä ketään ihmistä joka ei olisi liian pinnallinen?
Kommentit (14)
Itse ainakin olen sellainen. Ei kiinnosta toisten rahat tai kuinka hyvin tienaa töissä. Ihminen itsessään on kiinnostava ja jos vielä pystyy vaihtamaan ajatuksia suuttumatta kun toisella on eri näkökanta asioihin. Aina on ihana oppia uutta ja uusia näkökulmia.
Ulkonäköpreferenssini heijastelevat omia kiinnostuksian ja arvojani. Onko se pinnallista?
Vierailija kirjoitti:
En ole oikeastaan yhtään pinnallinen. Minua inhotaan.
Niin. Kyllähän sen ymmärtää, ettei ulkonäölle pitäisi antaa paljoa arvoa, kun siihen ei aina ole voinut vaikuttaa. Ja vaikka voisikin vaikuttaa, niin sekään ei paljoa silti kerro. Sisäiseen ihmiseen on voinut vaikuttaa eniten ja arvoijin, joka kertoo ihmisestä eniten.
Useimmat ihmiset pitävät itseään tosi syvällisinä.
On. Ei kiinnosta tippaakaan viihdeuutiset, eikä muotiuutiset. Sen sijaan ihmisten elämänkokemukset kiinnostavat siinä mielessä, että haluan kannustaa toisia hyvään.
Minä en ole pinnallinen. Mutta ei se auta yhtään niitä, jotka (naisten) pinnallisuudesta kitisevät, kun heillä ei ole myöskään ihanaa luonnetta eikä hyviä juttuja.
Mä oon liian syvällinen ja sen takia aika yksin. No ehkä jotkut vihaa minua.
Olen aina uskonut siihen, että on helppo kertoa hauskoja juttuja, mutta että saisi muut itkemään satuttamatta heitä, se on oikeasti vaikeaa. Maailmassa on paljon pinnallisuuttaa, jolla peitetään ikäviä ja usein aika koskettavia asioita. Kaikki tunteet ovat kuitenkin tarpeellisia, myös suru, viha ja pettymys. Mutta ei esimerkiksi vihaa tarvitse tuoda esiin niin, että vihan määrä tuplaantuu. Tavoite pitää olla vähentää vihaa, vaikka siitä puhuisikin.
Tunnen paljon erilaisia ihmisiä. Meitä on joka junaan.
Mietin asioita joskus liikaa. En ole hyvä tulkitsemaan ihmisiä. Monien mielestä olen itsekäs. Ehkä niin onkin. Minulla on todella huono omatunto. Loukkasin ihmistä, josta välitän. Toivon, että hän on kunnossa. Toivon, että vielä tapaamme ja saan pyytää häneltä anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon liian syvällinen ja sen takia aika yksin. No ehkä jotkut vihaa minua.
Sinusta tulisi varmasti paras ystäväni! Harmi, ettei tiemme ole kohdanneet ulkomaailmassa, mutta elämästä ei koskaan tiedä, mitä se tuo tullessaan!
Vierailija kirjoitti:
Mä oon liian syvällinen ja sen takia aika yksin. No ehkä jotkut vihaa minua.
Minulla oli sama tunne vielä lukiossa. Myöhemmin aloin miettimään asioita ja etenkin sitä, miksi joku vihaa minua. Varmasti aina oli jokin syy, tuskin kukaan vihasi ilman syytä. Joskus syy oli väärinkäsitys. En pelannut avoimin kortein, osa kuvitteli minun olevan ihan jotain muuta kuin mitä olin. Sen takia ehkä osa kuvitteli minun saaneet joitain etuoikeuksia, joita minulle ei kuulunut. Ja minun vikanihan oli, jos joku jakoi minulle väärin perustein jotain. Tai että opettaja puhui tytöistä ja miehistä, minähän olin syyllinen näille termivalinnoille. On kuitenkin selvää, että olisi oikeasti kannattanut pelata peliä avoimin kortein. Ehkä olisi joskus kannattanut selitellä omia tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Se ei kuulunut periaatteisiini. Jonkun sympatiapisteen olisi ehkä ansainnut, kun joku olisi tajunnut, etten tehnyt jotain ilkeyttäni vaan taustalla oli hyvä syy. Jälkikäteen on helppo olla viisas. Ja totta tosiaan, habitus ei varmaan ollut sellainen millainen sen olisi kannattanut olla.
Voin toimia sun imago-konsulttina ja match maakarina.
En ole oikeastaan yhtään pinnallinen. Minua inhotaan.