Olen ehkä merkityksellinen perheelleni vain kummitätinä.
Olen kummitäti siskoni ihanalle lapselle. Olen itse vela ja arvostan omaa rauhallista elämääni. Minua vaivaa kuitenkin tätirooli, koska odotuksia siitä on ilmeisesti aika monella. Olen tehnyt alusta alkaen selväksi, että haluan olla täti omalla tavallani, pidän yhteyttä ja haluan nähdä lasta niin, ettei se ole kenellekään pakkopullaa. Lupauduin hoitajaksi ennen lapsen syntymää vain max. kerran vuoteen. Lisäksi koen olevani arvoton siskolleni, kun tätirooli riisutaan.
Tässä odotuksia:
-Siskoni olettaa, että olen ostamassa heidän mielestään sopivan näköiset vaatteet lapselle (alle 3v.) haluaisin ostaa sitä mistä lapsi tykkää tai sukupuolineutraalia, mutta siskoni mielestä pitää olla niin prinsessaa.
-oma äitini olettaa, että minun pitäisi oikein rakastaa olla täti ja saada myös omia lapsia.
-isäni lähes käskyttää, että hoitaisin kummityttöä aktiivisesti, vaikka asun satojen kilometrien päässä. Hän ei ymmärrä kieltäytymistäni.
-lapsen toiset isovanhemmat olettavat että kasvatan lasta vastuullisesti ja että minun pitää ottaa vahva rooli siinä. (Näillä sanoilla).
-Siskoni perhe määrää tapaamiset, niiden luonteen ja joustoa ei oikein ole.
Arvottomuuden kokemuksia:
- siskoni tapaa minua kahden kesken vain jos hoidetaan siskoni asioita samalla tai juodaan alkoholia hänen haluamallaan tavalla. Itse haluaisin vaikka metsäretkelle syvällisiä juttelemaan tai hiljaa olemaan.
- hän tai perheensä ei vieraile luonani kuin korkeintaan kerran vuodessa, eikä oikein sitäkään. vaikka minä käyn heillä n. 4-7 krt. Vuodessa. Olen kyllä kutsunut, enkä ole kertaakaan nipottanut mistään vierailun aikana. Olenko kenties tylsä?
- jos ehdotan jotain yhteistä tekemistä esim. Biitsille, metsäretkelle tai lenkille menoa, joko siskoni tai hänen koko perheensä kanssa, ei mikään ehdottamani aika ikinä sovi.
-Siskoni ei koskaan jousta tapaamisissa tai lyö lukkoon päivämääriä. Olen aina varasijalla hänen aikatauluissaan.
Minusta alkaa tuntua, että haluan olla kummi, mutta siskoni ei pidä minua minään. Ehkä lapsettomana ei vanhempani tai siskoni minua arvosta.
Kommentit (2)
Harmi jos sinäkin olet kokenut samaa kuin minä. Jotenkin se tunne, että eikö omana itsenään olekaan hyvä ja rakastettu. Tuntuu, että itse antaa enemmän kuin saa, vaikka tietysti siskon lapsen kanssa on merkityksellistä. Ja olisi muunkin perheen kanssa jos en kokisi oloani niin ristiriitaiseksi.
Tämä kuulostaa hyvin tutulta.