Haluaisin jonkun vinttikoiran

No millainen vintti sulla on? Sopiiko se koiralle?

Ei vinttiä ekaksi koiraksi ainakaan, kun knowhow on tuota tasoa.

Vierailija kirjoitti:

No millainen vintti sulla on? Sopiiko se koiralle?

Niin ja onko talossa kissanvintti

Naapurillasi on varmaan saluki.

Vinttikoirilla on korkea saalistusvietti ja elääkseen hyvää elämää, niiden pitäisi päästä jollain tavalla toteuttamaan sitä. Muuten lenkitykset menevät kuon tavallisella koiralla. Kylmällä tosin joutuu pukemaan.

Vinttikoiria pidetään tyhminä, koska eivät ole kovin hyviä koulutettavia. Mielestäni tämä on kuitenkin väärinkäsitys ja enemmän liittyy siihen mitä eläimen kohdalla pidetään älykkäänä. Vinttikoirat ymmärtävät hyvin asioita ja oppivat nopeasti soveltamaan, niitä ei vaan kiinnosta samanlaine temppuilu ja toiston kautta oppiminen mitä esim. paimenkoiria. Ne pitkästyvät nopeammin. Useinhan niiden ei voi esim. antaa katsella Maastojuoksukisoissa muiden koirien suorituksi, koska oppivat juoksuradan reitin nopeasti ja alkavat omalla vuorollaan sitten oikomaan. 

Meillä on näyttelylinjainen whippet. Sen kanssa lenkkeily on kivaa. Se ottaa lenkillä tiukkoja spurtteja ja jää sitten paikalleen. Voin itse kävellä rauhassa sen ohi, kun meillä on riittävän pitkä naru, joka menee kelalle aina, kun koira on lähelläni.

Pari ekaa vuotta se oli aika energinen, mutta on nyt rauhoittunut ja on varsinainen sohvaperuna. Mutta kyllä se pari kertaa viikossa vähintään pitää käydä kunnolla juoksuttamassa. Joku koirapuisto hyvä, jossa sen voi päästää vapaaksi spurttailemaan. Myös agilitystä eli temppuradoista tykkää se. 

Juoksulinjainen vaatii kuulemma enemmän aktiviteettia ja yksilöllisiä eroja tietenkin on myös.

Meillä rescuegalgo. Pidättyväinen vieraille mutta rakastaa kotiväkeä ja on perso silityksille. 

Kotona nukkuu - heittämällä 20 tuntia päivässä, rakastaa sohvaa. Älykäs mutta hyvin epäluuloinen. 

Tottelee helposti pientäkin murahdusta ja oppii talon tavoille, mutta tosiaan temppujen opettaminen voi olla haaste. Normi isohkon koiran liikuntatarpeet onn yritetty huomioida mutta jos et ehdi niin koira tyytyy lyhyeenkin pissalenkkiin. Kerran pari viikossa voi viedä (korkea-aitauksideen) koirapuistoon, mielellään muiden vinttien kans. Juoksee hirvittävää vauhtia mutta vain lyhyesti. Tarttee kuitenkin sen pyrähdyksensö aina välillä. Lähtee jäniksen perään ja eksyy joten aina turvavaljaat ja rannelenkki..

Minusta säyseä ja rauhallinen vinttis on sopiva ensikoiraksi. Kun et vaan päästä karkuun 

Ovat upeita, uskollisia, yleensä huumorilla varustettuja koiria. Peruslenkit riittää, mutta tarvitsevat ehdottomasti myös vapaana juoksua. Eli joko oma aidattu piha, tai sitten on käytävä koirapuistoissa tai -metsissä vähintään kerran viikossa. Kun saavat juosta tarpeeksi, ovat kotioloissa aivan laiskan löllyköitä sohvakoiria.

Suosittelen tutustumaan galgoihin ja suomalaisiin yhdistyksiin, jotka galgoja tuovat maahan. Niitä on paljon myös Suomessa kotihoidossa, jolloin tiedetään jo luonteesta, sisäsiisteydestä ym. Meillä on kaksi galgoa, ensimmäisemme, eikä meille koskaan enää muita koiria tulekaan. 

Tutustu ensin vinttikoiriin ylipäätään. Ne ovat rotuina täysin erilaisia.

Whippet on melko helppo ja mutkaton, seurakoiramaisin. Helppo kouluttaa. Mutta silläkin on vahva saalisvietti ja tarvitsee usein vapaana juoksua turvallisella alueella (niin kaikki muutkin vinttikoirat!!) remmilenkityksen lisäksi.

Huomioi myös, että 60h/km juokseva koira myös rikkoo itsensä helposti ja esim.lihasvamman kuntoutus ei ole hauskaa, eikä halpaa puuhaa (kokemusta on ja myös murtumista) eli lompsa kuntoon ensin.

Haastavin vinttari on Azawahk joka vartioi ja ei päästä vieraita koskemaan lainkaan. Myös unkarilainen vartioi, mutta on helpompi.

Salukeja, afgaaneja, galgoja ei välttämättä vieraat ihmiset juuri kiinnostele myöskään. Omilleen ovat ihania.

Ja onhan näitä vielä monia muitakin. Tutustu eri rotuihin!!

Pääosin hyväpäisiä koiria, eivät koskaan aggressiivisia. Mutta vaativat omanlaisensa ihmisen, joka osaa kouluttaa posin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Ovat upeita, uskollisia, yleensä huumorilla varustettuja koiria. Peruslenkit riittää, mutta tarvitsevat ehdottomasti myös vapaana juoksua. Eli joko oma aidattu piha, tai sitten on käytävä koirapuistoissa tai -metsissä vähintään kerran viikossa. Kun saavat juosta tarpeeksi, ovat kotioloissa aivan laiskan löllyköitä sohvakoiria.

Suosittelen tutustumaan galgoihin ja suomalaisiin yhdistyksiin, jotka galgoja tuovat maahan. Niitä on paljon myös Suomessa kotihoidossa, jolloin tiedetään jo luonteesta, sisäsiisteydestä ym. Meillä on kaksi galgoa, ensimmäisemme, eikä meille koskaan enää muita koiria tulekaan. 

Lisään tuosta pidättyväisestä. Moni tosiaan on pidättyväinen vieraita kohtaan. Meilläkin toinen. Toinen taas menee heti kerjäämään huomiota ja rapsutuksia.

Mutta kaikilla tuntemillani se oma ihminen ja perhe on aivan ykkösjuttu, parasta mitä on. Tuo pidättyväisyys on vain vieraita kohtaan.