Mistä tietää rakastaako toista enää ja kannattaako ennemmin erota?

Tietysti sekin että onko lapsi(a)

Pitää sitä nyt jotain tietää.

Ei.

Tuskin saat täältä vastausta.

Ikävöitkö häntä, jos et näe häntä?

Laitat asian mietintämyssyyn

Ainkaan mikään satunnainen ihastuminen ei ole se mittari. Pitkässä parisuhteessa ei ole harvinaista, että ihastuu välillä johonkin toiseen. Mutta se on aina oma valinta, miten ihastumisen kanssa toimii, aloittaako suhteen tai meneekö sänkyyn, vai nauttiiko vain siitä harvinaisesta tunteesta. Minusta on fiksua pidättäytyä seksistä, arvostan valintaasi, ap. 

Vierailija kirjoitti:

Ikävöitkö häntä, jos et näe häntä?

Tämä! Kannattaa lähteä lomalle erikseen useammaksi päiväksi. Siinä saa mietiskellä ja tutkailla omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan. Onko sen toisen osapuolen kanssa hyvä olla vaikka sohvalla vierekkäin katsomassa televisiota? Keskustella niitä näitä ja vakaviakin asioita. Ilman puhelimen selailua. Parisuhde on kahden kauppa ja se vaatii molemmilta osapuolilta sitä toisen huomioon ottamista. 

Katsot vasenta nimetöntä ja löytyykö vihkitodistusta. Ongelma ratkaistu. Olet tahtonut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Kai sinuun voi luottaa?

mistä tietää?? siitäkö että pomppinut siellä ja täällä.

Siinä voi käydä niin, että jää yksin.

Vaihtaminen kannattaa aina.

Mistä tietää? Siitä että toinen tuntuu enää vain kämppäkaverilta tai ystävältä, jota tämän poissaollessa ei ole ikävä.

Toinen tympii ja tökkii. On menty eri poluille.

Isäsi ei rakastanut, kun sinua teki

Vierailija kirjoitti:

Siinä voi käydä niin, että jää yksin.

Kivempi sekin kuin sedän kanssa.

Pitkissä suhteissa rakkaus on muuttunut enemmän huolenpidoksi, välittämiseksi, kumppanuudeksi...

Oli vaihe, kun leikittelin ajatuksella, että jos nää vaan eroais. Meillä oli arki jotenkin meh ja eikä oikein mikään napannut. Toinen lähti huoneesta, kun toinen tuli.. Jäin mielelläni ylitöihin, ettei tarvinnut mennä kotiin kuuntelemaan miestä jne. Kyllästyminen astunut elämään.

Pieni onnettomuus tuuppasi meitä lähemmäs toisiamme. Pienistä teoista sitten tajusin, että onhan sitä rakkautta, mutta se on sitä arjen välittämistä ja huoltamista. 

Kuolemasta ei ollut kyse, mutta semmoinen muistutus, että niinkin voisi käydä. Tuosta on nyt kuusi vuotta. Hullulta tuntuu ajatus, että edes mietin eroamista. Sillä olisin pilannut lopun elämäni.