Miten viulunopettajat kestää työtään?
Kysehän on ihmisistä, joilla on musikaalisuus verissä ja poikkeuksellisen tarkka korva. Ja suurin osa oppilaista on aloittelijoita, joiden soitto kuulostaa karmealta tavallisenkin pulliaisen korviin.
Kuuntelin viikonloppuna yhden sukulaispojan esitystä sukujuhlissa ja välillä teki mieli laittaa kädet korville, vaikka pojalla oli sentään takana jo 2 vuoden soittotunnit. En ymmärrä, miten pojan vanhemmat ja naapurit kestää, mutta soitonopettajaa käy todella sääliksi.
Kommentit (13)
Koskee myös monia muita opettajia.
Tinnituksen perkeleellisellä voimalla!
Siinähän ne, vinguttelee päivät pitkät.
Vierailija kirjoitti:
Koskee myös monia muita opettajia.
Todellakin. Käyn itse laulutunneilla yksityisessä laulustudiossa, jossa siis oppilaat on asiakkaita jotka maksaa kaiken itse. Äänieristys odotustilaan on heikko, joten kuulen aina omaa vuoroani odotellessani mitä edellisen oppilaan laulutunnilla tapahtuu. Moni laulaa nuotin vierestä ja monella on ammuvainaan ääni, mutta niin vaan ope jaksaa hymyillä ja kehua kaikkia. Huonoimmastakin laulusta löytyy aina jotain positiivista ja hitaatkin oppijat kehittyy.
Kolminkertainen kuulonsuojaus ja Vivaldi täysille vastamelukuulokkeista ja huutelee välillä vain "hyvältä kuulostaa".
Viuluopettaja kuuntelee aloittelijan soittoa puoli tuntia tai tunnin viikossa. Vanhemmat siinä kovimmilla ovat, kun pitää kuunnella harjoittelua kotona joka päivä. Harvemmin kenelläkään viuluopettajalla kaikki oppilaat alkeita harjoittelevat. Heillähän on myös yläkoulu-ja lukioikäisiä, jotka ovat voineet soittaa jo 10-15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Viuluopettaja kuuntelee aloittelijan soittoa puoli tuntia tai tunnin viikossa. Vanhemmat siinä kovimmilla ovat, kun pitää kuunnella harjoittelua kotona joka päivä. Harvemmin kenelläkään viuluopettajalla kaikki oppilaat alkeita harjoittelevat. Heillähän on myös yläkoulu-ja lukioikäisiä, jotka ovat voineet soittaa jo 10-15 vuotta.
Vanhemmille kyse on omasta rakkaasta lapsesta, josta toivotaan tulevan huiputason viulisti joka nauttii soittamisestaan ja on ikuisesti kiitollinen vanhemmilleen mahdollisuudesta oppia soittamaan jo lapsena. Vanhemmat voi myös käyttää vastamelukuulokkeita ja lohduttauttua sillä, että jos piina jatkuu pidemmän aikaa, jatkossa lapsen soittoa on ilo kuunnella.
Opettaja parka sen sijaan joutuu opettamaan aina uusia ja uusia aloittelijoita, joista iso osa on tunneilla vanhempien tahdosta, ei panosta kotona harjoitteluun ja lopettaa soittotunnit heti kun vanhemmat antaa periksi. Siinä ei paljon auta, että muutamat innostuneet oppilaat jatkaa vuodesta toiseen ja kehittyy hyviksi.
Aloittelijankin soitto kuulostaa hyvältä, jos on hyvä viulu. Itseäni ei haittaa ollenkaan.
No, onhan opettaja itsekin joskus ollut siinä alakoululaisen aloittelijapisteessä omalla taipaleellaan. Opettajat on käyneet ensin itse koko saman soitonopetusrumban ja tietävät kyllä mitä on tulossa kun valitsevat kouluttautua soitonopeiksi. Samoilla musikaalisilla lahjoilla voisi kyllä todennäköisesti lähteä myös ihan normi musaopelinjalle tai muuhun jos ei pelkkää viulunvingutusta jaksa.
Lisäksi ei soitonopettaja ole tunneilla sillä asenteella että tässä istuskelen ja kuuntelen musiikkia vaan se on nimenomaan opetusta. Opettaja keskittyy tarkkailemaan virheasentoja, tekniikkaa, nuotteja, tempoa, hengitystä, vähän kaikenlaista oppilaan tekemisessä. Siinä arvioidaan suoritusta ja kehitystä ja pitää olla toimintasuunnitelma jatkoa varten että miten edetään niin uskon että opettajalla menee tunnilla keskittyminen vähän eri tavalla ja eri asioihin kuin maallikolla joka vaan kuulee huonon soittamisen. Palo myös sitä omaa soitinta kohtaan on varmaan myös niin suuri ja kehityksen seuraaminenkin on varmaan palkitsevaa.
Siinä vaiheessa kun kymmenes vanhempiensa pakottama kersa vinguttaa "Koska meitä käsketään" nuotin vierestä, voi olla, että open mielessä käy kilin ajatuksia.
Jostainhan heidänkin täytyy leipänsä saada.