Meidän pitäisi muuttaa yhteen mutta olen alkanut epäröidä miehen asenteen takia. Kaikki on ihan sama ja sitten kuitenkin teen väärin
"No ostanko mä liput sinne Raskasta Joulua Konserttiin?"
"Kuule ihan sama"
Ja sitten kiukuttelua,kun liput on loppuunmyyty.
"Tilataanko pitsat vai tenkö meille jotain ruokaa?"
"Ihan sama!"
Ja kiukuttelua,kun en tilannutkaan pitsoja vaan tein kanapastaa.
Jjne jne.
Olemme seurustelleet kaksi vuotta ja alkuun pistin tämän hänen terveysongelmiensa (selkä tohjona,pitkä saikku= ja isänsä kuoleman piikkiin mutta nyt alkaa ymmärrys loppua. Ihan kuin koettaisi puhua teinin kanssa!
Meidän on ollut tarkoitus katsoa yhteistä asuntoa mutta en ole varma, haluanko enää.
Kommentit (9)
Tietenkään et muuta yhteen. Miksi ihmeessä hankkisit ehdoin tahdoin ongelmia elämääsi?
Jos ehdottomasti haluat tuollaista pelleä katsella niin viisaampaa on kuitenkin pitää oma asunto ja omat rahat. Muistuttaisin että miehet ovat myös melko kalliita ja työläitä ylläpitää yhteisessä taloudessa.
Olisin lopettanut tuon suhteen jo kaksi vuotta sitten.
Ei missään nimessä yhteen. Mies ei halua ottaa vastuuta mistään. Kaikki olisi sinun harteillasi ja mies siinä kuin vinkuva valittava kakara.
Vierailija kirjoitti:
Jos ehdottomasti haluat tuollaista pelleä katsella niin viisaampaa on kuitenkin pitää oma asunto ja omat rahat. Muistuttaisin että miehet ovat myös melko kalliita ja työläitä ylläpitää yhteisessä taloudessa.
Eiköhän se ole täyseron paikka. Maksattaako ap mies sulla asioita ja "ihan sama" ja sun päätöksen jälkeinen kiukuttelu on keino hankkia etuja.
Älä muuta! Et sinä jaksa tuota entiaamista = ihansamaa vuosikausia. Tulisi olemaan todella rasittavaa, kun yhteisessä kodissa hän ei koskaan sanoisi mihinkään mitään vaan ihansamaa, ja sitten valittaisi.
Mutta miksi sinä kyselet yhtenään? Teet omat ratkaisusi kyselemättä ja sillä selvä.