Olen huolissani lapsestani, joka aloitti juuri lukion. En tiedä, osaako hän solmia ystävyyssuhteita.
Edellistä koulua hän kävi monia vuosia, ja siellä oli tutut ja turvalliset kaverit. Mutta nyt on uusi lukio ja uudet ihmiset - enkä tiedä, miten hän selviää siitä. Osaako hän solmia ystävyyssuhteita? Hän tulee aina ruokavälkällä kotiin. Sekin mietiyttää. Mietin, onko hän yksin.
Miten nopeasti teidännuorenne saivat uudessa koulussa ystäviä? Voisinko jotenkin kannustaa lasta?
Kommentit (17)
Mene hänen kanssaan kouluun ja esittele häntä muille.
"Hei tyypit, tässä on Jorma-Kullervo. Hän on vähän vajaa ja hidas mutta hän haluaa ollq teidän kaverinne!"
Se on todella paljon tuurista kiinni, sattuuko samanhenkistä porukkaa samaan aikaan samaan paikkaan. Oma lapseni sai ja paljon kavereita vasta lukion jälkeen. Nykyään hän vaikuttaa viettävän kaiken vapaa-aikansa niiden opiskelukavereiden kanssa.
On tosiaan paljon tuurista kiinni. Itse vaihdoin lukiota ensimmäisen vuoden jälkeen muuton vuoksi. Perusryhmässäni oli yksi toinen uusi, "ulkopuolinen". Hänestä tuli mulle ystävä, ainoa sellainen. Olisin varmaan ollut yksin lukion loppuun, ellei häntä olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Olin koko lukion yksin.
Vastasit itsellesi. Keksit taas tääösen paskan. Miksinoin huonosti kasvatit. Ei kuulu meille 😝😝😝😝
Muista ihmisistä on vain harmia, hyvä oppia se jo nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Mene hänen kanssaan kouluun ja esittele häntä muille.
"Hei tyypit, tässä on Jorma-Kullervo. Hän on vähän vajaa ja hidas mutta hän haluaa ollq teidän kaverinne!"
Oi, kiitos sanoistasi. Noin teenkin. Asia ratkaistu. 🥳🥳🥳
Vierailija kirjoitti:
Muista ihmisistä on vain harmia, hyvä oppia se jo nuorena.
Eihän ole. Älä höpötä.
Useampi lapsen kavereista käy lukioita, sekä hänellä on myös harrastus jossa on kavereita.
Yksikään lapsen kavereista ei muka päässyt samaan lukioon. Anna mä arvaan, hän pääsi ainoana johonkin eliittilukioon?😂
Jos on suuri lukio suuressa kaupungissa, siellä on mahdollista saada kavereita, kun on paljon muitakin ketään tuntematonta. Pienessä lukiossa maaseudulla on ehkä toisin.
2 ekaa kuukautta ovat oleelliset, keiden kanssa alkaa kaveerata.
Tyttäreni muutti Tampereelta Turkuun lukion alkaessa. Hän kaveerasi (ei seurustelumielessä) heti oman ryhmänohjausryhmänsä yhden pojan kanssa ja sitten löysi jollain valinnaisella kurssilla toisedta ryhmänohjausryhmästä kiinnostavan tytön, joka toi heidän porukkaansa toisenkin tytön. Kaveriporukkaa oli sitten jo 4. Sitten porukkaan liittyi vielä 2 uutta. Porukkaan liittyi sitten muutama on off -meiningillä vielä.
Tytär on jo 24 ja edelleen parhaat kaverit on tää lukioporukka. Turkulaisia kaikki tai vierestä. (Huomatkaa, että tamperelaiset kaverihan oli jääneet sinne Tampereelle.)
Edellisen kirjoituksen pointtina oli, että nyt ei pidä tulla lounaalle kotiin vaan solmia ystävyyssuhteet lukion ajaksi.
Kaikki roolit muodostuvat ensimmäisen kahden kuukauden aikana. Näin sanoi minulle tampereella yläkoulun luokanvalvoja, joka kohta olikin jo rehtori.
Tämä koskee erityisesti kiusaamista. Jos se saadaan kunnolla kitkettyä 2 ekan kuun aikana, se on ohi.
Muistelen tuota aikaa. Pitkän matikan lukija. Suurin osa luokkakavereista oli tuttuja jo alakouluajoilta. Sitten tuli uusia, toisesta yläkoulusta. Kyllä niidenkin kanssa tulin juttuun. Parin kaverin kanssa oltiin sitten intissä samassa yksikössä! :)
Yhteistä meillä oli samanlainen huumorintaju. Osa oli parempia matikassa, osa taas reaaliaineissa ja kielissä.
Esim. ennen ruotsin kielen tuntia istuttiin käytävällä. Niitä "taivutuksia" sitten kyseltiin, "kilpailtiin".
Esim. miten sana 'öde' "taipuu" - öde, mera öde, mest öde (öde = autio [saari, talo]).
....
Mulla kun ikää, niin en osaa sanoa. Onko tämä netti sotkenut nekin, mahdolliset kaveruussuhteet???
Jos lukioikäinen ei osaa solmia kaverisuhteita, on hänessä jotain vikaa. Pumpulissa kasvatettu?
Vierailija kirjoitti:
Yksikään lapsen kavereista ei muka päässyt samaan lukioon. Anna mä arvaan, hän pääsi ainoana johonkin eliittilukioon?😂
Mitä nauramista siinä olisi jos noin olisi käynytkin?
Menin hyvin samanlaisella tavalla keskiarvoa paremmin vastaavaan lukioon kaupungin keskustaan, tuntematta ketään sieltä entuudestaan. Yritin vähän aikaa väkisin tutustua tyyppeihin, mutta pitkä koulumatka, tiivis opiskelutahti ja sitten vielä ylä-asteelta tuttujen kaverisuhteiden vaaliminen kävi liian raskaaksi yhtälöksi ja annoin olla. En oikeastaan tutustunut kehenkään, niin että olisin koulun ulkopuolella viettänyt aikaa. Ala- ja ylä-asteella olin sosiaalisesti aktiivinen osa kokonaisuutta ja koko luokka oli ”kavereita”, lukiossa olin vain joku vähän tuntematon tyyppi 🙂 Olen siis mies ja juuri miespuolisten henkilöiden kanssa merkityksellisten ja kestävien kaverisuhteiden luominen on lukion jälkeen ollut itselle suuri mysteeri. Naisten kanssa ei mitään ongelmaa (hetero) ja aina jotain pientä juttua helppo keksiä, myös silloin lukiossa tuo homma toimi.
Olin koko lukion yksin.