Lue keskustelun säännöt.
Apua urasuunnitteluun ja lasten mahdolliseen hankintaan!
26.12.2011 |
Hei! Olen painiskellut asian kanssa ajatuksissani ja kaipaisin apuanne! Haluan uran. Haluan tosi kovan uran, johon kuuluu ulkomailla työskentelyä jne. Olen nyt tasan 30-vuotias ja tehtynä kaksi maisterintutkintoa ja hyvässä työssä, mutta ei vakipaikkaa. (Vakipaikkaa alallamme äärimmäisen hankala saada). Antakaa ohjeet tai mielipiteenne, miten toimia järkevästi, sillä perhekin siintää unelmissa - toki mitään tietoa ei ole, voimmeko edes lapsia saada!
Kannattaako nyt 30-kympin alussa hankkia mahdollisimman kova asema eli max vuoden ulkomaankokemus, vakipaikka ja tehdä väitöskirja (joka olisi hyvä olla alallamme) vai vain jotain noista. Ensin väitöskirja vai lapset? Vai jos ylipäätään saa lapsia niin ensin lapset ja sitten väitöskirjaa yrittämään?
Kiitos mielipiteistänne! :)
Kommentit (14)
Riippuu ihan minkälaista uraa tavoittelet.Vaatiiko vakituisen työn saaminen ulkomaille lähtöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tähtää tutkijaksi, vaan yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan. Vakipaikka ei vaadi välttämättä ulkomaille lähtöä. Jos on vakipaikka, pääsee helpommin ulkomaille.
kun eri aloilla on niin eri käytännöt sen suhteen, mikä on uran kannalta paras vaihtoehto. Omalla alallani väitöskirjan tehdään usein lasten ollessa pieniä.
Kaverini taas on kohta 35-vuotias ja tehnyt 10 vuotta pätkätöitä. Hän on koko ajan siirtänyt perheen perustamista odotellessaan vakituista työtä, jota ei ole vieläkään luvassa.
jos hyvin käy väikkärin saa tehtyä äitiysloman aikana, jos valmistautuu hyvin ja voi käyttää sen n 1kk loman ennen synnytystä tehokkaasti. Tuurilla uni myös saada vauvan joka nukkuu alkuun niin paljon päiväunia, että siinäkin ehtii vaikka mitä. Työ ja opiskelu ja lapsi onkin sitten vaikeampi yhtälö. Pienten lasten kanssa on helpompi lähteä ulkomaille kuin isompien jolla ikävä kavereita.
aloittaisin väitöskirjan teon ja hankkisin samalla lapset. Väitöskirjaakin tehdessä voi olla äitiyslomalla! Jos haluatte enemmän kuin yhden lapsen niin parasta tehdä mahdollisimman nopeasti peräjälkeen, jolloin pikkulapsiajan hankaluudet sijoittuvat vain tiettyyn aikajaksoon. Lasten ollessa leikkiikäisiä voisit tehdä kirjasi loppuun ja lähteä koko porukalla ulkomaille. Lapsetkin hyötyisivät kielikylvystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja keskittyä vaan uraan.en sano tätä kateellisena vaan ihan oma mielipiteeni koska uskon ettet voi panostaa molempiin.tai sitten vain korkeintaa 1 lapsi JOS isä ehdokas on kotona viihtyvää sorttia joka antaa kaiken aikansa lapseen ja auttaa mahd. paljon.
Jos aiot lapsia yrittää saada, niin aloita heti, kyllä se vain on ankara totuus, että lapset tulee tehdä mahdollisimman nuorena. Mitä myöhemmäksi siirrät, sen huonompi, jos saat lapsen nyt, niin 50 vuotiaana hän on jo täysikäinen. Jos saat lapsen 40 vuotiaana, hän on vasta 10... tai jos uraa haaveilet, jätä lapset tekemättä, voit päästä hyvinkin korkealle, ilman että valvot öitäsi korvatulehduksien ym. ym takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sellaisen miehen kanssa, joka jää äitiysloman (n. 4-5kk) jälkeen lapsia hoitamaan. töissä myös tuot ilmi, että mies hoitaa sairastelut jne.
Jos lykkäät lapsia, voi käydä että joudut niistä luopumaan kokonaan. Jos sinun olisi pakko valita jompi kumpi, kumman valitsisit?
Usko kokenutta, ensin se työ ja sitten pari kolme vuotta uraa, ja sitten lapset nopeasti lyhyillä äippälomilla. Itselläni kohtuu kova ura miesvaltaisella alalla ja ei ole paljoa kärsinyt kun poissaolot lyhyitä. Esim. Esikoinen 5kk kun palasin töihin, toinen 8kk, kolmannesta nyt paluu edessä. Tienaan enemmän kuin mies joten siksi miehen on ollut mahdollista olla kotona. Mutta ihan ehdottomasti on oltava se työ tai virka mihin on paluuoikeus, muuten ei onnistu vaan tipahtaa organisaatiossa. Itselläni seuraava tavoite ulkomaankomennus expattina, joten kovasti pitää puskea ja tarkka pitää olla siitä ettei töissä leimaudu mammaksi vaan pitäytyy pomon roolissa! Etsi siis virkaa vielä vähän aikaa, väottäristä ei niinkään ole hyötyä yksityisellä puolell ellet sit halua tutkijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos! :) saako kysyä sinulta ja muilta uramutseilta, minkä ikäisenä saitte ensimmäisen lapsenne?
Eka 33v, toka 34 kolmas 36. Tiivis tahti, lyhyet äippälomat, mies aina hoitovapaalla, ulkopulista apua jkv (siivooja) kun tukiverkkoa ei juurikaan ole. Ei haitannut ura/ palkkakehitystä, enemmän olisi haitannut jos vaikka 1 lapsi jonka kanssa kotona 3v. Avainsana on se että nopeasti aina sorvin ääreen takaisin ettei joudu "unohdettujen hautausmaalle". Tsemppiä! ps. Lapset on hyvä stressinhallintaväline, muuten kelailisi työjuttuja ja tekisi ylitöitä, mutta lapset pakottaa irtautumaan työstä; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kolmisen vuotta siis "aikaa" heittää ulkomaankeikka ja saada vakituinen paikka mahd kova homma siis. Ap :)
Eka 24, toka 27, kolmas 32, neljäs tulossa 36... kolme ekaa tein opiskelujen aikana. Äitiyslomia en juuri pitänyt sikäli, koulun penkille ja töihin palasin suurinpiirtein heti. Kolmannen kohdalla tein töitä jopa synnytyssairaalassakin :)
Komppaan uramutsia siinä, että urakeskeisellä ihmisellä lasten ansiosta on muutakin elämää kun työ.
Meillä oli selvää että neljäskin lapsi hankitaan. En uskaltanut päätöstä venyttää enää yhtään pidemmälle, koska riskit raskaudessa kasvavat melkoista vauhtia.
ei ne voi sua auttaa ap ;)