Olisinko kamala ystävä?

Ystävystyminen on aikuisiällä mulle vaikeaa ja tunnen olevani aina vääränlaista seuraa.

Olen nelikymppinen perheenäiti, nuorin lapsista 5-v. Isompi koulussa. Olen muuttanut puolison perässä ja kaverit jäi edelliseen kaupunkiin. 

Pidän rauhallisesta elämästä, käyn töissä, salilla, kävelyllä ja katson dokumentteja tai luen kirjoja. Olen mielestäni hyvin suvaitsevainen, kuunteleva, muut huomioiva, joskus hauska ja ironinen, osaan nauraa itselleni. Kesällä käyn metallifestareilla eli oon intohimoinen musiikinkuuntelija.

Minua kiinnostaa politiikka, historia, maailmantilanne, talous, psykologia, filosofia ym. Viihdyn omassa seurassani hyvin, mutta joskus kuitenkin kaipaan naispuolista seuraa ja hyviä keskusteluita. En jaksa millään pitää yhteyttä esim. päivittäin, kerran kuukaudessa näkeminen voisi riittää hyvin.

Olisinko millainen ystävä sinusta?