Suurin osa avioliitoista ja parisuhteisteista päätyy eroon, koska kyseisten henkilöiden ei edes alkujaan olisi pitänyt aloittaa suhdetta

Siis niin tämä. Itsekkin tein nuorempana just tuon virheen, kärsin siitä 20 vuotta. Mutta ei enää! Kaksoisliekkini löytyi.

Niin se on! Joskus jopa ulkopuolisena näkee, että ei tule mitään.

Aivan mahdollista. Sitä vaan ei itse välttämättä ymmärrä ennen kuin vuosien päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Siis niin tämä. Itsekkin tein nuorempana just tuon virheen, kärsin siitä 20 vuotta. Mutta ei enää! Kaksoisliekkini löytyi.

Ei kaksoisliekkikään ole ihan läpihuutojuttu. Itsellä sama, eka avioliitto oli 23v.

Nyt uudella kierroksella 8 vuosi menossa. 

Näin on. Pitäisi vain rohkeasti lopettaa suhde alkuvuosina, kun epämiellyttäviä asioita alkaa tulla ilmi, eikä jäädä tekemään töitä ja korjaamaan suhdetta.

Naiset ovat vajaaälyisiä pöljiä. Siitä se johtuu.

Nämä jotka toitottavat, että suhteen eteen pitää tehdä töitä, ovat juurikin tällaisissa suhteissa, joita ei olisi pitänyt edes muodostaa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka toitottavat, että suhteen eteen pitää tehdä töitä, ovat juurikin tällaisissa suhteissa, joita ei olisi pitänyt edes muodostaa.

Vastenhakoisesti olen samaa mieltä tämän kanssa.

Kun löytää todella sen itselleen sopivan ihmisen, siinä suhteessa ei todellakaan tarvitse tehdä mitään "töitä" sen suhteen eteen vaan molemmilla on siinä luonnostaan hyvä olla.

Ongelmia tulee silloin kun on vaan otettu "joku" eikä uskalleta enää jättäytyä sinkuksi. Ja se "joku" ei ole tippaakaan henkisesti yhteensopiva kanssasi. Ei rakkautta voi työstää tai pakottaa.

Kun pitää saada unelmahäät. On elämän ihanin päivä ja muuta höttöä.

Mikä sinä olet sanomaan niin?

Niin totta!

Tavallaan, mutta vaikka itse tajusin ettei ole optimaalista kumppania vierellä jo 10v kohdalla niin silti ollaan vielä 15v myöhemmin yhdessä. Syynä rakkaus. Siis rakastan tuota epäoptimaalista niin paljon etten halua vaihtaa häntä keneenkään, edes sellaiseen jonka kanssa olisi varmasti optimaalisempaa. 

Huvittavia, kulahtaneita liittoja🤭

Parisuhteet päättyy aina surullisesti. Onko väliä onko se pelkkää tunnekipua, vai pitääkö siinä olla fyysinen kipu mukana, kun elämä päättyy. Onko yksi oikeasti niin paljon parempi kuin toinen. Vain pariskunta itse tietää kannattiko parisuhde vai ei. Se saatoi olla silti onnellinen parisuhde ja myös paras mahdollinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Kun pitää saada unelmahäät. On elämän ihanin päivä ja muuta höttöä.

Kuka, missä? En enää edes muuttaisi avoliittoon.

Ei mulle ollut kovinkaan tärkeää että olisi "joku", ja jatkuvasti oli muitakin tarjolla. Kuvittelin vaan, että monia hyviä piirteitä omaava mies olisi minulle näin ollen muutenkin sopiva, mutta vuosien myötä useampi erittäin iso eroavaisuus ajoi erilleen. Kun ei sovittu yhteen.

Nyt on sopiva kumppani ja elämä on helppoa ja onnellista. Ei enää työtä. 

Niinhän se on. Varmaan puolet avioliitoista on tyytymissuhteita, menty vaan kimppaan jonkun kanssa. Sitten liitto kestää minkä kestää ja jommankumman kyllästyessä tulee ero. Ja sitäkin yleensä edeltää pettäminen. 

Ihmisen persoona, parisuhde ja tunteet kypsyy. Ero tulee useimmiten siksi, että toisella asiat kypsyy 1-4 vuotta nopeammin kuin toisella. Ihan sama asia, kuin että tavallisesti rakastuminen ei ala molemmilla samaan aikaan. Usein vuoden odottamisen jälkeen ollaan taas samalla tasolla, ja ihmetyttää miksi ajatteli niin kuin ajatteli.

Hyväksikäyttö ja persoonallisuushäiriöt on ihan eri asia.