Kannattaako hoitaa lapsia mahdollisimman pitkään kotona?

Totta helvetissä kannattaa, tuohan on nyt itsestään selvyys!

Vain jos siitä nauttii itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vain jos siitä nauttii itse. 

Oletpas ITSEKÄS, toivottavasti sulla EI ole lapsia EIKÄ tule!

Todellakin. Ei kukaan varmastikaan kadu omien lasten kanssa kotona vietettyä vuosia.

3-4v saakka kannattaa. Siitä isommat nauttivat jo kaverien seurasta ja päiväkodin ohjelmastakin.

Vierailija kirjoitti:

Totta helvetissä kannattaa, tuohan on nyt itsestään selvyys!

Näin minäkin meinasin kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Ei kukaan varmastikaan kadu omien lasten kanssa kotona vietettyä vuosia.

Kaveri ainakin katuu, oli hoitovapaalla 10 vuotta ja sinä aikana ei eläke kertynyt. Nyt harmittelee pientä eläkettänsä

Kyllä niin pitkään kun jaksaa.  Naapuri nyt hoitanut 52 vuotta poikaansa kotona, käy se poika välillä töissä.

Tietenkin kannattaa. Eihän tätä tarvi edes perustella mitenkään.

Ehdottomasti kannattaa! Pikkulapsiaika menee tosi nopeasti ja sinä aikana kannattaa rakentaa hyvä ja läheinen suhde lapseen/lapsiin. Toki kotivuodet vaikuttavat ura- ja palkkakehitykseen sekä tulevaan eläkkeeseen, mutta kaikkea ei voi mielestäni mitata rahassa. 

Upp

Upp.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain jos siitä nauttii itse. 

Oletpas ITSEKÄS, toivottavasti sulla EI ole lapsia EIKÄ tule!

Oletpa sinä ITSEKÄS. Määräilet miten muiden pitäisi elää elämänsä. eri

Tämä ei ole niin yksioikoista. Riippuu ihan täysin siitä, mitä se kotona olo tarkoittaa.

Jos on ainoa lapsi, asutaan kaukana kaikesta, perheellä on vähän sosiaalisia suhteita eikä harrasteta oikein mitään, päivän ohjelma koostuu telkkarin katselemisesta, ruuanlaitosta ja siivoamisesta, sille lapselle alkaa minusta noin 2 vuoden iästä eteenpäin olla PALJON hyötyä siitä, että käy vaikka aamupäivähoidossa. Sosiaaliset suhteet kehittyvät, tapahtuu mallioppimista ja oppii toimimaan ryhmässä. Tottuu siihen, että on muitakin tapoja tehdä asiat kuin mitä kotona on.

Jos taas on useampia lapsia, tavataan säännöllisesti perheen ulkopuolisia, kyläillään, ulkoillaan, on myös perheen ulkopuolisia, jotka säännöllisesti hoitavat lasta, on yhteisleikin mahdollisuuksia ja vanhemmalla energiaa olla läsnä lapsille, sitten kotona olo voi jatkua pidempäänkin.

Oman lapsen eskariin tuli kaksi lasta suoraan kotoa. Toinen oli aktiivisesta perheestä ja löysi nopeasti paikkansa ryhmästä. Toinen oli ilmeisesti oikeasti ollut lähinnä kotona äidin kanssa, ja oli ihan lukossa eskarissa monta kuukautta.

Omalla kohdalla lapsen hoitaminen on siinä 2 vuoden kohdalla alkanut tuntua siltä, että koko ajan väännetään jostain asiasta, oli se sitten syöminen, päiväunet tai potalla käynti, ja sitten vaan päivät pitkät siivosin samaa tahtia kun taapero sotki. Päivään ei oikein enää mahtunut sellaista rakentavaa yhdessäoloa. Muutama tunti hoidossa antoi lapselle uusia virikkeitä ja itselle tilaa palautua vähän töitä tekemällä, ja lapsen kanssa pystyi taas ihan eri tavalla keskittymään yhdessä oloon.

Tämä tietysti vain siinä tapauksessa, että on olemassa hyvä varhaiskasvatuspaikka, jossa läsnäolevat ja jaksavat hoitajat.

Tätä nyt ei kysytty, mutta vaikka olen monessa tapauksessa varhaiskasvatukseen menon kannalla, lasten ollessa pieniä kannattaa suosia niin lyhyttä hoitopäivää kuin mahdollista. Olen itse tehnyt osapäivätöitä lasten kouluikään asti. Lapsi saa ne varhaiskasvatuksen ja ryhmän hyödyt jo tosi lyhyellä päivällä. Pitkät hoitopäivät ei ole kenenkään etu, ja siitä on tuloksena väsynyt lapsi jota ehtii nähdä pari tuntia päivässä, ja nekin menee erilaisissa siirtymätaisteluissa.

Hyviä pointteja edellisellä.

Tottakai kannattaa. Lapsille tietysti pitää järjestää silti myös ikätason mukaista ohjelmaa ja muiden lasten seuraa sopivissa määrin. 

Kohta ei enää edes saakaan hoitaa lapsiaan kotona, jos tuo kotihoidontukikin tuosta poistuu...

Ei kannata eläkettänsä hassata, jos arjen saa pyörimään. Tai sitten niin, että mies maksaa sulle palkkaa hommasta.