Lue keskustelun säännöt.
Lopetin alkoholinkäytön 2,5 vuotta sitten ja olen järkyttynyt siitä miten paljon olen muuttunut
12.08.2026 |
Olen tehnyt paljon henkistä työtä samalla. Koko persoona ja kaikki ajatukset elämästä ovat muuttuneet. Oikein mikään "vanha" johon ennen uskoin ei pidä enää paikkansa. Joo, mitään euforiaa ei myöskään tule elämästä selvänä, mutta on se silti nautinnollisempaa ja paljon paljon parempaa.
Kommentit (16)
Olitko siis alkoholisti vai muuten vaan lopetit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuntuu ettei ole enään hauskaa ollenkaan.
Vielä jos keksisin millä pääsen tästä addiktiosta tähänkin sivustoon :D Se ei ole ihan niin helppoa! Hah :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Olitko siis alkoholisti vai muuten vaan lopetit?
Alkkis. Varmaan se taustalla väijyy lopun ikää, mutta minkäs teet.
ap
Se on naurettava ajatus kun ihmiset aina kuvittelee että kaikesta pitää tulla helpompaa. Ensimmäinen kysymys on aina että tuliko elämästä helpompaa ja miks ei esim ryyppää koska se on helpompaa notkuu tuol kännissä ku olla yksin. Ei mistää tule koskaan helpompaa vaan ihminen alkaa etsimään sitä tarkoitusta eri tavalla elämästä. Siis jos esim elää puhdasta elämää ja haastaa itseään, niin eihän se ole helppoa eikä sen ole tarkoituskaan olla missään vaiheessa helpompaa, mutta sille elämälle tulee tarkoitusta sen vaikeuden kautta mitä se vastavirtaan uiminen aiheuttaa. Se tarkoitus on se pointti ja kenenkää tarkoitus ei ole notkua missään kännissä ja selittää paskaa päivästä toiseen vaikka se helppoa olisikin. Hienoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuntuu ettei ole enään hauskaa ollenkaan.
Kauanko oot ollut juomatta?
ap
Vierailija kirjoitti:
Se on naurettava ajatus kun ihmiset aina kuvittelee että kaikesta pitää tulla helpompaa. Ensimmäinen kysymys on aina että tuliko elämästä helpompaa ja miks ei esim ryyppää koska se on helpompaa notkuu tuol kännissä ku olla yksin. Ei mistää tule koskaan helpompaa vaan ihminen alkaa etsimään sitä tarkoitusta eri tavalla elämästä. Siis jos esim elää puhdasta elämää ja haastaa itseään, niin eihän se ole helppoa eikä sen ole tarkoituskaan olla missään vaiheessa helpompaa, mutta sille elämälle tulee tarkoitusta sen vaikeuden kautta mitä se vastavirtaan uiminen aiheuttaa. Se tarkoitus on se pointti ja kenenkää tarkoitus ei ole notkua missään kännissä ja selittää paskaa päivästä toiseen vaikka se helppoa olisikin. Hienoa!
En muista sanatarkasti, mutta Danten Jumalaisessa näytelmässä Cicero sanoi, että ihmiset hakevat elämältä mukavuuksia, ns. "pukeutuvat peitteisiin". Haetaan turvallisuutta ja sehän ihmisiä vie lopulta mukanaan. On niin turvallista, mutta mikään ei tunnu enää miltään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä taas yllättävästi ei ole muuttunut oikein mitään, paitsi paino on hitaasti pudonnut 20 kg. Tosin mun alkoholinkäyttö ei ollut sillä tavalla rajua, että se olisi aiheuttanut konkreettisia ongelmia elämään. En esim. velkaantunut, sekoillut, joutunut ongelmiin. Se oli sellaista iltaista jokapäiväistä tissuttelua, josta ei tiennyt kukaan. Määrät oli isohkoja, usein 6 isoa kaljaa arkena ja enemmän perjantaina, mutta koska join hitaasti ja olin ylipainoinen, en siitä tullut edes känniin näkyvästi, Tuli vaan mukavampi olo, stressi lähti pois.
Mutta niin, ilman alkoholiakin olen sama erakkomainen minä, joka viihdyn lähinnä kotona, ja tykkään tehdä etätöitä. Mitään "valaistusta" siitä, mitä ehkä enemmän haluaisin tehdä elämässä, ei ole tullut. Eli ilmeisesti olen vaan tylsä ihminen, ja mulle riittää tylsä työ + kotoiluarki.
Hieno homma.
Itse pääsin huumeista eroon n. 12 vuotta sitten ja nykyään se aika tuntuu lähinnä epätodelliselta painajaiselta. Oma nykyinen elämä on lähinnä vastakohta entisestä elämästä.
Tsemppiä sinulle omalla matkallasi. Itse olen kokenut, että mitä enemmän päihteetöntä aikaa kuluu, sitä enemmän päihteettömyys muuttuu aktiivisesta päättäväisyydestä normaaliksi olotilaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että alkoholin käytön lopettaminen oli vain yksi etappi siinä omien rajojen asettamisessa. Minä en ollut koskaan varsinaisesti alkkis, mutta välillä porukan vietävissä. Nyt kun olen asettanut sille stopin, niin ei siitä kaikki tykkää. Alkuun se tuntui pahalta, kun ei olisi halunnut menettää kavereita, mutta nyt olen sen vain hyväksynyt, koska nämähän on valintoja. Huomaan, että olen muutenkin alkanut asettamaan enemmän rajoja, millaista kohtelua siedän muilta ja mihin lähden mukaan. Tämä on minulla ollut hidas prosessi, kestänyt vuosia.
Alkoholistiperheessä kasvaneena niitä omia rajoja ei koskaan oikein lapsuudessa muodostunut, eikä uskaltanut itselleen mitään toivoa, niin elämä on ollut tällaista itsensä hakemista.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas yllättävästi ei ole muuttunut oikein mitään, paitsi paino on hitaasti pudonnut 20 kg. Tosin mun alkoholinkäyttö ei ollut sillä tavalla rajua, että se olisi aiheuttanut konkreettisia ongelmia elämään. En esim. velkaantunut, sekoillut, joutunut ongelmiin. Se oli sellaista iltaista jokapäiväistä tissuttelua, josta ei tiennyt kukaan. Määrät oli isohkoja, usein 6 isoa kaljaa arkena ja enemmän perjantaina, mutta koska join hitaasti ja olin ylipainoinen, en siitä tullut edes känniin näkyvästi, Tuli vaan mukavampi olo, stressi lähti pois.
Mutta niin, ilman alkoholiakin olen sama erakkomainen minä, joka viihdyn lähinnä kotona, ja tykkään tehdä etätöitä. Mitään "valaistusta" siitä, mitä ehkä enemmän haluaisin tehdä elämässä, ei ole tullut. Eli ilmeisesti olen vaan tylsä ihminen, ja mulle riittää tylsä työ + kotoiluarki.
Ehkä sulla ei ollut mitään sen suurempaa taustalla vaan juominen oli vain tapa. Sen tilalla olisi varmaan voinut olla vaikka ruoka-addiktio kun vaikutustapa lieni aika lailla sama. Onnittelut kun pääsit ylipainosta eroon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on naurettava ajatus kun ihmiset aina kuvittelee että kaikesta pitää tulla helpompaa. Ensimmäinen kysymys on aina että tuliko elämästä helpompaa ja miks ei esim ryyppää koska se on helpompaa notkuu tuol kännissä ku olla yksin. Ei mistää tule koskaan helpompaa vaan ihminen alkaa etsimään sitä tarkoitusta eri tavalla elämästä. Siis jos esim elää puhdasta elämää ja haastaa itseään, niin eihän se ole helppoa eikä sen ole tarkoituskaan olla missään vaiheessa helpompaa, mutta sille elämälle tulee tarkoitusta sen vaikeuden kautta mitä se vastavirtaan uiminen aiheuttaa. Se tarkoitus on se pointti ja kenenkää tarkoitus ei ole notkua missään kännissä ja selittää paskaa päivästä toiseen vaikka se helppoa olisikin. Hienoa!
En muista sanatarkasti, mutta Danten Jumalaisessa näytelmässä Cicero sanoi, että ihmiset hakevat elämältä mukavuuksia, ns. "pukeutuvat peitteisiin". Haetaan turvallisuutta ja sehän ihmisiä vie lopulta mukanaan. On niin turvallista, mutta mikään ei tunnu enää miltään.
ap
Tämä on mielenkiintoinen. Itsellä on vähän tuota ongelmaa, ettei mikään tunnu miltään. Ja elämäni on turvallista ja mukavaa. Mutta en tiedä sitten, miksi ja miten rikkoa turvallista ja mukavaa hyvää elämää. Kun ei ole mitään tarvetta eikä kiinnostusta sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Hieno homma.
Itse pääsin huumeista eroon n. 12 vuotta sitten ja nykyään se aika tuntuu lähinnä epätodelliselta painajaiselta. Oma nykyinen elämä on lähinnä vastakohta entisestä elämästä.
Tsemppiä sinulle omalla matkallasi. Itse olen kokenut, että mitä enemmän päihteetöntä aikaa kuluu, sitä enemmän päihteettömyys muuttuu aktiivisesta päättäväisyydestä normaaliksi olotilaksi.
Kiitos, on myös samaa tullut koettua, että menneisyys tuntuu painajaiselta - tai sitten siltä että lapsuuden ja nykyisyyden välissä oli ajanjakso joka tapahtui jollekulle muulle. Yritän ymmärtää kuka se ihminen oli enkä saa enää käsitystä siitä. Se entinen minä on kadonnut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä taas yllättävästi ei ole muuttunut oikein mitään, paitsi paino on hitaasti pudonnut 20 kg. Tosin mun alkoholinkäyttö ei ollut sillä tavalla rajua, että se olisi aiheuttanut konkreettisia ongelmia elämään. En esim. velkaantunut, sekoillut, joutunut ongelmiin. Se oli sellaista iltaista jokapäiväistä tissuttelua, josta ei tiennyt kukaan. Määrät oli isohkoja, usein 6 isoa kaljaa arkena ja enemmän perjantaina, mutta koska join hitaasti ja olin ylipainoinen, en siitä tullut edes känniin näkyvästi, Tuli vaan mukavampi olo, stressi lähti pois.
Mutta niin, ilman alkoholiakin olen sama erakkomainen minä, joka viihdyn lähinnä kotona, ja tykkään tehdä etätöitä. Mitään "valaistusta" siitä, mitä ehkä enemmän haluaisin tehdä elämässä, ei ole tullut. Eli ilmeisesti olen vaan tylsä ihminen, ja mulle riittää tylsä työ + kotoiluarki.
Ehkä sulla ei ollut mitään sen suurempaa taustalla vaan juominen oli vain tapa. Sen tilalla olisi varmaan voinut olla vaikka ruoka-addiktio kun vaikutustapa lieni aika lailla sama. Onnittelut kun pääsit ylipainosta eroon!
Joo, en itsekään pidä itseäni alkoholistina, eikä mulla ole vieläkään mitään ehdotonta raittiuspäätöstä tehtynä, ettei koskaan. Vain, etten koskaan enää palaa semmoiseen jokapäiväiseen tissutteluun, koska se tuo paljon kaloreita, ja syö terveyttä erityisesti kun ikää tulee niin ei kroppa kestä. Tuo, että se oli lähinnä huono tapa, varmaan on se syy, miksi mitään järin radikaalia ei tapahtunut, kun sitten kilojen karistamiseksi ja terveysongelmien välttämiseksi sen tavan lopetin.
Jonkun muutoksen olen myös havainnut, enimmältään liittyi juhlapäiviin ja ruokailuun. Hiukan outoa tottuminen, asiaan vaikutti kasvispainotteisen ruoan lisääminen.
Omat rajat ovat vahvistuneet myös paljon. Olin aiemmin aika riippuvainen muiden mielipiteistä ja nykyään en niinkään. Moni menneen elämän ihmissuhteistakin oli jonkinlaisia riippuvuussuhteita eikä sellaiset kiinnosta enää. En tarvitse turhia tyyppejä elämääni enkä turhaa draamaa.
ap