Lue keskustelun säännöt.
Muita, joita ahistaa etukäteen sovitut tapaamiset ja menot, jopa hyvien ystävien kanssa
12.08.2026 |
Aina, kun mulla on joku sovittu meno tai tapaaminen kalenterissa jonkun kanssa (omaa perhettä lukuunottamatta) niin mua stressaa ja ahdistaa jo vähintään viikko etukäteen, ennen kyseistä tapahtumaa.
Ja tää ei helpota yhtään ajan myötä, tai vaikka ikää on tullut (olen jo kohta 50). Ja vaikka tapaamisia on suht usein (eli ei ole ns. harjoituksen puutetta) ja monesti/enimmäkseen olen saanut todeta että oli ihan mukavaakin, niin silti vaan ne etukäteen kalenteriin merkatut tapaamiset ärsyttää, masentaa ja ahdistaa.
Nytkin mulla on perjantaille sovittu sinänsä mukava meno erään ihan mukavan ihmisen kanssa, jota en ole nähnyt aikoihin, mutta jo viime lauantaista asti mielialani on ollut tosi matala, kun tiedän että se perjantai tulee ja lähestyy koko ajan.
Kaikista helpottunein ja vapautunein fiilis mulla on, kun kalenterissa ei ole mitään menoja kenenkään kanssa, mutta harvoinps sellaista tilannetta tulee...
Muita joilla sama vaiva?
Kommentit (24)
On samaa. En ole varma mistä on kyse, voi olla useammastakin asiasta yhtäaikaa. Voi olla, että kaipaisi lepoa ja rauhaa. Voi olla, että suhteissa on kuitenkin jotain jännitettä, ettei voi olla ihan oma itsensä sellaisena kuin on. Voi olla jokin oma luonteenpuute. Sitä ois kiva pohtia, mutta tämä palsta ei ole ns turvallinen tila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi tekoälyn tiivistelmä osui kyllä naulan kantaan, miltei kaikki kohdat. Kahleelta ja velvollisuudelta ne kalenterimerkinnät tosiaan tuntuu.
Mutta mitenköhän tätä pystyisi muuttamaan? Välillä puolitosissani ahdistuksen ollessa kovimmillaan leikittelen ajatuksella välien katkaisemista kaikkiin ystäviin, ettei tarvis nähdä ketään ja tämä ennakkoahdistus loppuisi, mutta en minä tietenkään oikeasti halua hyvistä tyypeistä elämässäni eroon. Ja totaaliyksinäisyys varmasti ahdistaisi vielä enemmän...
Ap
Hirveässä krapulassa joskus ahdistaa mutta kyllä se parin keppanan jälkeen taas siitä alkaa kulkea
mulla ei oo ees kalenteria.
Kyllä mun vähän menemistä muistaa ulkoa .
Kyllä ahdistaa ja paljon. Tyhjä kalenteri on paras kalenteri. Ylipäätään kaikki tapaamiset tuttujen, puolituttujen ja vieraiden kanssa saavat verenpaineen nousemaan. Samanlaista se on ollut aina, paitsi ehkä joskus alle 10-vuotiaana oli kivaa olla kavereitten kanssa. Nyt olen 66-v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon saman ikäinen ja sama ongelma. Olen pohtinut asian johtuvan siitä että ruuhkavuodissa menoa oli koko ajan. Se on todennäköisesti stressan jo silloin. Nyt vasta kun on enemmän aikaa niin tajuaa miltä tuntuu kun koko ajan ei joku asia paina päälle. Siitä olosta ei halua eroon ja mukavatkin asiat alkaa ahdistaa kun elimistö reagoi kuten liiallisiin menoihin.
Toinen on häviävä aika. Päivät kiitävät eteenpäin ja tuntuu että edes kävelylenkille ei meinaa ehtiä ennen kuin väsähtää.
Eli iän/vaihdevuosien tuoma väsymys.
Joo, kyllä. Uskon tämän johtuvan menneisyyden haasteista ja niiden nykyisyyteen välillä lyömästä varjosta.
Puoliso on ihan ääripää tästä. Hän ei ikinä stressaa mitään etukäteen ja saattaa joskus jopa samana päivänä ennen jotain aikaa sitten sovittua menoa kysellä, että niin oliko tänään jotain ihmeempää. En voi käsittää tuota kykyä, joten stressaan sitten hänenkin puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä. Uskon tämän johtuvan menneisyyden haasteista ja niiden nykyisyyteen välillä lyömästä varjosta.
Puoliso on ihan ääripää tästä. Hän ei ikinä stressaa mitään etukäteen ja saattaa joskus jopa samana päivänä ennen jotain aikaa sitten sovittua menoa kysellä, että niin oliko tänään jotain ihmeempää. En voi käsittää tuota kykyä, joten stressaan sitten hänenkin puolestaan.
Hah, mun puoliso on ihan samanlainen, ja oikeastaan kadehdin tätä hänen kykyään. Ja välillä myös ärsyttää, kun tiedän että hän ei tosiaan muista sovittuja menoja, eli joudun muistuttelemaan häntä ja stressaamaan muistaako siltikään :D
Ap
Olisikohan tämä on syynä sille ettei eräs ystäväni halua ikinä lyödä tapaamisia lukkoon vaan jättää kaiken aina auki. Olen miettinyt kovasti mistä se johtuu. En yleensä tiedä edes saman päivän aikana olemmeko tapaamassa vai emme, ja se on aiheuttanut paljon ajantuhlausta kun päivä on varattuna ja tapaaminen ei välttämättä onnistukaan kun hänellä onkin muuta menoa.
Sitten taas toisaalta hän tuntuu valitsevan viime hetkellä aina mieluisimman menon joten kyse ei kai ole pelkästään siitä että asioiden sopiminen ahdistaa, vaan siinä on jotain muutakin. Jotain sellaista ettei halua sitoutua mihinkään jos tuleekin muuta. Tilanne on mennyt jo siihen pisteeseen etten enää aina edes yritä sopia tapaamisia kun se jättää minut lähes aina roikkumaan epätietoisuudessa vähintään loppupäiväksi. Hän kun ei välttämättä tule paikalle edes sovittuihin menoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekoälyn kokoamaa:
"Etukäteen sovitut menot ahdistavat usein siksi, että ne vievät tunteen omasta ajasta ja vapaudesta, luovat paineita tai vaativat sosiaalista ja psyykkistä energiaa, jota ei ehkä ole varastossa. Aivot voivat kokea tulevan tapahtuman velvollisuutena tai uhkana, mikä käynnistää kehossa ennakkoahdistuksen.
Syitä ahdistukselle
Vapauden menetys: Kalenteriin merkitty meno tuntuu kahleelta, joka pakottaa toimimaan tiettynä hetkenä riippumatta omasta senhetkisestä vireystilasta.
Energian riittävyys: Pelko siitä, että väsyttää tai ei jaksa olla sosiaalinen sovittuna ajankohtana.
Sosiaalinen paine: Huoli siitä, että joutuu esittämään reipasta, pelko arvostelusta tai vaikeus olla muiden seurassa.
Ylikuormitus: Arki on jo täynnä velvollisuuksia, jolloin yksikään ylimääräinen meno ei mahdu henkiseen kapasiteettiin.
Epävarmuus: Tuntemattomat tilanteet, uudet ihmiset tai epäselvät suunnitelmat nostavat jännitystä. "
Puhuu tekoäly joskus asiaakin!
Mulla yleinen ahdistuneisuushäiriö muiden diagnoosien lisäksi. Uuvun jo pelkästä ajatuksesta kun pitää tavata ihmisiä. Kaikki elämänmuutokset aiheuttavat myös ahdistusta kuten lomien alkaminen, loma loppuminen myös kaikkien perheenjäsenten menot ym. Lasten juhlat ovat aivan hirveitä. Stressaan ja ahdistun niistä jo silloin kun niistä vaan vasta puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama, ja itse laitan tämänkin ominaisuuteni autismin piikkiin, jonka olen nyt vasta vanhana, ja tietoisuuden lisäännyttyä, saanut diagnosoitua ja on ollut hämmentävää ja todella helpottavaa löytää selitys niin monelle outoudelleni. Tai no itselle niissä ei mitään outoa ole, päinvastoin, mutta kanssaeläjille tuntuu olevan. 😄
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan tämä on syynä sille ettei eräs ystäväni halua ikinä lyödä tapaamisia lukkoon vaan jättää kaiken aina auki. Olen miettinyt kovasti mistä se johtuu. En yleensä tiedä edes saman päivän aikana olemmeko tapaamassa vai emme, ja se on aiheuttanut paljon ajantuhlausta kun päivä on varattuna ja tapaaminen ei välttämättä onnistukaan kun hänellä onkin muuta menoa.
Sitten taas toisaalta hän tuntuu valitsevan viime hetkellä aina mieluisimman menon joten kyse ei kai ole pelkästään siitä että asioiden sopiminen ahdistaa, vaan siinä on jotain muutakin. Jotain sellaista ettei halua sitoutua mihinkään jos tuleekin muuta. Tilanne on mennyt jo siihen pisteeseen etten enää aina edes yritä sopia tapaamisia kun se jättää minut lähes aina roikkumaan epätietoisuudessa vähintään loppupäiväksi. Hän kun ei välttämättä tule paikalle edes sovittuihin menoihin.
On eri asia että sovitut tapaamiset ahdistavat kuin että ei pidä niistä ollenkaan kiinni. Jälkimmäinen tuntuu enemmän välinpitämättömyydeltä muiden aikaa kohtaan. Tai ehkä ns ystävä ei enää halua olla ystävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä. Uskon tämän johtuvan menneisyyden haasteista ja niiden nykyisyyteen välillä lyömästä varjosta.
Puoliso on ihan ääripää tästä. Hän ei ikinä stressaa mitään etukäteen ja saattaa joskus jopa samana päivänä ennen jotain aikaa sitten sovittua menoa kysellä, että niin oliko tänään jotain ihmeempää. En voi käsittää tuota kykyä, joten stressaan sitten hänenkin puolestaan.
Hah, mun puoliso on ihan samanlainen, ja oikeastaan kadehdin tätä hänen kykyään. Ja välillä myös ärsyttää, kun tiedän että hän ei tosiaan muista sovittuja menoja, eli joudun muistuttelemaan häntä ja stressaamaan muistaako siltikään :D
Ap
No just tämä, välillä on kateellinen ja välillä on ärsyyntynyt. Yleensä molempia yhtäaikaa.
Olemme ylihuomenna menossa kaveripariskunnan kanssa yhteen tapahtumaan ja puolisoni ihan tosissaan ehdotti, että voisimme siinä aamupäivällä käydä vielä sienessä. No emme voi, minä olen silloin kalenteroinut itselleni kotona ahdistumista. Kerran ennen etälän reissulle lähtöä kysely tunti ennen taksin saapumista, että tiedänkö missä hänen bikininsä ovat. Olin silloin hetken varma, että psyykkeeni murenee ennen kuin pääsemme lentokentälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä. Uskon tämän johtuvan menneisyyden haasteista ja niiden nykyisyyteen välillä lyömästä varjosta.
Puoliso on ihan ääripää tästä. Hän ei ikinä stressaa mitään etukäteen ja saattaa joskus jopa samana päivänä ennen jotain aikaa sitten sovittua menoa kysellä, että niin oliko tänään jotain ihmeempää. En voi käsittää tuota kykyä, joten stressaan sitten hänenkin puolestaan.
Hah, mun puoliso on ihan samanlainen, ja oikeastaan kadehdin tätä hänen kykyään. Ja välillä myös ärsyttää, kun tiedän että hän ei tosiaan muista sovittuja menoja, eli joudun muistuttelemaan häntä ja stressaamaan muistaako siltikään :D
Ap
No just tämä, välillä on kateellinen ja välillä on ärsyyntynyt. Yleensä molempia yhtäaikaa.
Olemme ylihuomenna menossa kaveripariskunnan kanssa yhteen tapahtumaan ja puolisoni ihan tosissaan ehdotti, että voisimme siinä aamupäivällä käydä vielä sienessä. No emme voi, minä olen silloin kalenteroinut itselleni kotona ahdistumista. Kerran ennen etälän reissulle lähtöä kysely tunti ennen taksin saapumista, että tiedänkö missä hänen bikininsä ovat. Olin silloin hetken varma, että psyykkeeni murenee ennen kuin pääsemme lentokentälle.
"Olen silloin kalenteroinut itselleni kotona ahdistumista"
:D :D
Hytkyn pidätellystä naurusta työpisteelläni. Kuulostaa niin tutulta.
Ap
En muista milloin viimeksi minua olisi harmittanut se, että joku peruisi tapaamisen. Usein olen helpottunut ja ilahtunut, jos tapaaminen peruuntui. Sitä saattaa toivoa, että toinen peruisi tapaamisen.
Vierailija kirjoitti:
Tekoälyn kokoamaa:
"Etukäteen sovitut menot ahdistavat usein siksi, että ne vievät tunteen omasta ajasta ja vapaudesta, luovat paineita tai vaativat sosiaalista ja psyykkistä energiaa, jota ei ehkä ole varastossa. Aivot voivat kokea tulevan tapahtuman velvollisuutena tai uhkana, mikä käynnistää kehossa ennakkoahdistuksen.
Syitä ahdistukselle
Vapauden menetys: Kalenteriin merkitty meno tuntuu kahleelta, joka pakottaa toimimaan tiettynä hetkenä riippumatta omasta senhetkisestä vireystilasta.
Energian riittävyys: Pelko siitä, että väsyttää tai ei jaksa olla sosiaalinen sovittuna ajankohtana.
Sosiaalinen paine: Huoli siitä, että joutuu esittämään reipasta, pelko arvostelusta tai vaikeus olla muiden seurassa.
Ylikuormitus: Arki on jo täynnä velvollisuuksia, jolloin yksikään ylimääräinen meno ei mahdu henkiseen kapasiteettiin.
Epävarmuus: Tuntemattomat tilanteet, uudet ihmiset tai epäselvät suunnitelmat nostavat jännitystä. "
Huomaatteko, että tekoälyltä saa ne järkevimmät ja analyyttisimmät vastaukset. Eikä tule dissausta niin kuin palstalta.
Suosittelen lämpimästi käyttämään tekoälyä myös ihmissuhteisiin ja psyyken hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Voittaa vauvapalstan 6-0.
Vierailija kirjoitti:
En muista milloin viimeksi minua olisi harmittanut se, että joku peruisi tapaamisen. Usein olen helpottunut ja ilahtunut, jos tapaaminen peruuntui. Sitä saattaa toivoa, että toinen peruisi tapaamisen.
Niin, itse ei kehtaa mutta toivoo salaa, että toinen kehtaisi, syystä tai ilman syytä.
Tekoälyn kokoamaa:
"Etukäteen sovitut menot ahdistavat usein siksi, että ne vievät tunteen omasta ajasta ja vapaudesta, luovat paineita tai vaativat sosiaalista ja psyykkistä energiaa, jota ei ehkä ole varastossa. Aivot voivat kokea tulevan tapahtuman velvollisuutena tai uhkana, mikä käynnistää kehossa ennakkoahdistuksen.
Syitä ahdistukselle
Vapauden menetys: Kalenteriin merkitty meno tuntuu kahleelta, joka pakottaa toimimaan tiettynä hetkenä riippumatta omasta senhetkisestä vireystilasta.
Energian riittävyys: Pelko siitä, että väsyttää tai ei jaksa olla sosiaalinen sovittuna ajankohtana.
Sosiaalinen paine: Huoli siitä, että joutuu esittämään reipasta, pelko arvostelusta tai vaikeus olla muiden seurassa.
Ylikuormitus: Arki on jo täynnä velvollisuuksia, jolloin yksikään ylimääräinen meno ei mahdu henkiseen kapasiteettiin.
Epävarmuus: Tuntemattomat tilanteet, uudet ihmiset tai epäselvät suunnitelmat nostavat jännitystä. "