Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joilla ei ole ikinä käynyt mitään vastoinkäymisiä?
05.08.2026 |
En siis keksi koko elämäni ajalta yhtäkään merkittävää vastoinkäymistä. Synnyin turvalliseen ja varakkaaseen perheeseen, koulut menivät aina hyvin ilman kummempaa panostusta (lukiosta laudaturin keskiarvo), pääsin ensimmäisellä yrityksellä unelma-alalleni yliopistoon. Työelämässäkään ei ole tullut vastaan minkäänlaista vastoinkäymistä. En ole esimerkiksi kertaakaan elämässäni saanut kielteistä vastausta työhakemukseen.
Ensimmäinen parisuhteeni alkoi 16-vuotiaana, ja olen tämän saman henkilön kanssa yhä tänäkin päivänä. Hänestä oli muuten myöhemmin tuleva lääkäri.
Kukaan läheinenkään ei ole vielä kuollut. Kaikki on elämässä mennyt erinomaisesti.
Kommentit (18)
Saattaa tulla kaikki sitten yhtäaikaa tai peräkkäin. Äärimmäisen harvinaista että selviäisi koko elämästä ilman ensimmäistäkään vastoinkäymistä. Odota vaan vuoroasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että aika moni on elänyt tuollaisen helpon elämän ja suurin vastoinkäyminen aikuisiällä on vanhempien ero tai lemmikin kuolema.
Eräs tuttuni itki vuolaasti ja kertoi olevansa traumatisoitunut avioerolapsi (hän oli 25-vuotias kun tämä avioero tapahtui).
Vierailija kirjoitti:
Saattaa tulla kaikki sitten yhtäaikaa tai peräkkäin. Äärimmäisen harvinaista että selviäisi koko elämästä ilman ensimmäistäkään vastoinkäymistä. Odota vaan vuoroasi.
Ei niissä ole mitään kiintiötä ja jotkut voivat selvitä elämänsä alusta loppuun saakka ilman mitään sen kummempaa tragediaa.
"Taivas varjele mitä sieltä tulee?"
Miten tuo on edes mahdollista? Minulla on jo ennen aamiaista useita vastoinkäymisiä ja yleensä iltaa kohti pahenee. Jos päivässä on alle 50 vastoinkäymistä puhun hyvästä päivästä. Mikään elämässä ei mene edes läheskään suunnitelman mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä satu sinulla. Koetapa keksiä lisää moisia valheita. Mutta älä murehdi koska se maailmanloppu tulee kuitenkin kaikille tasapuolisesti lopulta kun meteoritti iskee.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa tulla kaikki sitten yhtäaikaa tai peräkkäin. Äärimmäisen harvinaista että selviäisi koko elämästä ilman ensimmäistäkään vastoinkäymistä. Odota vaan vuoroasi.
Mutta jos ap itse sattuisi vaikka jäämään putoavan rakennuspalkin alle ja kuolisi siinä nopsaan ja suht huomaamatta, hän olisi ehkä oikeasti elänyt täysin vastoinkäymisvapaan elämän.
Itselläni on ollut jotain pieniä vastoinkäymisiä, perheessä oli alkoholismia ja normaalit vanhempien sukulaisten kuolemat, ja on ollut jonkin verran haastavat lapset ja epätyypillinen työelämä, mutta en ole ikinä kokenut mitään omia haasteitani ongelmiksi. Nyt 50+ pidän elämääni monesti aivan paratiisillisena, vaikka tiedostan toki, että vastoinkäymisiä voi olla tulossa, ellen sitten ehdi itse kuolla ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miltä sinusta tuntuu kun muut kertovat vaikeuksistaan ja heidän on ehkä hankalaa korjata elämänsä kurssia? Ajatteletko että tilanteesi on omaa ansiotasi, hyvää tuuria vai mitä?
Yksi sinulta puuttuu ja se on Kristuksen sisäinen tuntemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:ltä on siis vielä kokematta esim. työttömäksi jääminen, avioero, keskenmeno ja vanhempien kuolema, eikä hän ole sairastunut syöpään. Kiva.
Tietenkin voidaan kysyä mikä näistä vastoinkäymisistä on vastoinkäyminen ja mikä ihan normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa tulla kaikki sitten yhtäaikaa tai peräkkäin. Äärimmäisen harvinaista että selviäisi koko elämästä ilman ensimmäistäkään vastoinkäymistä. Odota vaan vuoroasi.
Ei niissä ole mitään kiintiötä ja jotkut voivat selvitä elämänsä alusta loppuun saakka ilman mitään sen kummempaa tragediaa.
Kaikki meistä kokevat menetyksiä, mutta kaikki menetykset eivät ole tragedioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo on edes mahdollista? Minulla on jo ennen aamiaista useita vastoinkäymisiä ja yleensä iltaa kohti pahenee. Jos päivässä on alle 50 vastoinkäymistä puhun hyvästä päivästä. Mikään elämässä ei mene edes läheskään suunnitelman mukaan.
Tämä on paljon vaikeampi uskoa, kun ettei ole ollenkaan vastoinkäymisiä. Vai pidätkö tyyliin maidon loppumista vastoinkäymisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa tulla kaikki sitten yhtäaikaa tai peräkkäin. Äärimmäisen harvinaista että selviäisi koko elämästä ilman ensimmäistäkään vastoinkäymistä. Odota vaan vuoroasi.
Ei niissä ole mitään kiintiötä ja jotkut voivat selvitä elämänsä alusta loppuun saakka ilman mitään sen kummempaa tragediaa.
Kaikki meistä kokevat menetyksiä, mutta kaikki menetykset eivät ole tragedioita.
Kuka sitten määrittelee mikä on tragedia ja mikä ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miltä sinusta tuntuu kun muut kertovat vaikeuksistaan ja heidän on ehkä hankalaa korjata elämänsä kurssia? Ajatteletko että tilanteesi on omaa ansiotasi, hyvää tuuria vai mitä?
Sellaisissa tilanteissa olo on kyllä kiusallinen, kun en oikein osaa millään tasolla samaistua.
Ajattelen tilanteeni olevan pitkälti hyvää tuuria. Jos olisin syntynyt turvallisen perheen sijaan esimerkiksi alkoholistiperheeseen, ei minulla olisi varmaan mitään näistä mainitsemistani asioista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap:ltä on siis vielä kokematta esim. työttömäksi jääminen, avioero, keskenmeno ja vanhempien kuolema, eikä hän ole sairastunut syöpään. Kiva.
Tietenkin voidaan kysyä mikä näistä vastoinkäymisistä on vastoinkäyminen ja mikä ihan normaalia elämää.
En usko että avioeroa tulen koskaan kokemaan, parisuhde-elämämme on mielestäni täydellistä. Keskenmenoa tuskin tulee kun emme halua lapsia.
Irtisanominen on tosin jotain mitä saatan joutua piankin kokemaan, hankala ehkä enää välttyä yt-neuvotteluilta. Perheemme talous on onneksi jo sijoitusten ansiosta turvattu vaikka molemmat jäätäisiinkin työttömiksi.
Ap
Mulla oli tuollaista noin 35-vuotiaaksi, mutta sen jälkeen perheenjäseniä alkoikin sairastua ja kuolla joukolla, samoin lemmikeitä, ja työelämässäkin tuli eteen itsestä riippumattomia (oikeasti itsestä riippumattomia, johtuivat ulkomaisten yhteityöyritysten asioista) vastoinkäymisiä.
Tätä on nyt jatkunut viimeiset 10 v. On tullut päädyttyä opiskelemaan toista maisterintutkintoa (ekalla yrityksellä tosin sisään tälläkin kertaa) ja perheenjäsenten kuolemille näkyy vihdoin loppu siinä mielessä, että ei ole enää montaa jäljellä. Yhtään uutta eläintä en myöskään enää hanki.
Mun kaverille tuli avioero 40-vuotiaana vaimonsa aloitteesta ja sanoi suoraan, että tämä on ehdottomasti pahin asia mitä hänelle on tapahtunut. Totesi siihen samaan syssyyn, että on kyllä päässyt elämässä helpolla. Kukaan läheinen ei ollut kuollut, kaikki 4 isovanhempaansakin olivat siinä vaiheessa vielä elossa (80-90 -vuotiaita) ja kaikki ikäisekseen jotakuinkin kohtuullisessa kunnossa. Kaikki läheiset (vanhemmat, sisarukset ja heidän perheensä, läheiset ystävät) terveitä, eikä kenelläkään ollut pahoja ongelmia. Saanut haluamansa opiskelu- ja työpaikat. Itse lopettanut kaksi suhdetta nuorempana, muttei ollut aiemmin tullut edes jätetyksi.
Jotkut onnistuvat tuurilla aika vanhaksi välttämään isommat kolhut ja surut elämässä.
Onko tuollainen edes mahdollista