Lue keskustelun säännöt.
Sipilän hallituksen valtion omaisuuden myynnit
05.08.2026 |
Ketju poistui, mutta jatketaan tähän.
tekoäly:
Juha Sipilän hallituksen (2015–2019) aikana valtio-omisteisten yhtiöiden osakkeita ja omaisuutta myytiin yhteensä noin 3,2 miljardin euron arvosta. Myyntejä perusteltiin tuolloin "taseen panemisella töihin". [1, 2, 3]
Keskeiset tiedot omaisuuden myynnistä
Neste: Suurin yksittäinen potti tuli polttoaineyhtiö Nesteen osakkeiden myynnistä, joita valtio myi sijoittajille ja siirsi Valtion kehitysyhtiö Vake Oy:lle.
Summa: Suorilla osakemyynneillä ja järjestelyillä kerättiin 2,5–3,2 miljardia euroa laskentatavasta riippuen.
Käyttö: Myyntituloja käytettiin muun muassa valtion kärkihankkeiden rahoittamiseen sekä velkaantumisen hillitsemiseen. [1, 2, 3, 6, 7]
...
Tämän hetkisen tilanteen ja jälkiviisauden valossa Sipilän hallituksen omaisuusmyyntejä pidetään taloudellisesti erittäin epäonnistuneina ja valtiolle kalliina.
Päätösten kannattavuutta arvioidaan nykyään kriittisesti useasta näkökulmasta:
1. Nesteen osakkeiden myynti ajoittui huonosti
Suurin virhe tehtiin polttoaineyhtiö Nesteen kohdalla. Valtio myi suuren määrän Nesteen osakkeita vuosina 2017–2018. [1, 2]
Menetetyt arvonnousut: Heti myyntien jälkeen Nesteen osakekurssi moninkertaistui uusiutuvien polttoaineiden siivittämänä. Jos valtio olisi pitänyt osakkeet itsellään, niiden arvo olisi noussut miljardeja euroja korkeammaksi.
Menetetyt osingot: Myytyjen osakkeiden mukana valtio menetti satojen miljoonien eurojen vuotuiset osinkotulot, jotka olisivat tulleet tarpeeseen valtion budjetissa. [1, 2]
2. "Tase töihin" -kärkihankkeiden heikko hyöty
Hallituksen tavoitteena oli laittaa ”laiska pääoma töihin” eli myydä osakkeita ja sijoittaa rahat pysyvää kasvua luoviin kärkihankkeisiin ja infraan. [, 2]
Kertaluonteinen kulutus: Arvostelijoiden mukaan tuottavaa omaisuutta vaihdettiin lyhytikäisiin kulutuskohteisiin.
Investointien valuva pohja: Osa rahoista valui hankkeisiin, joiden pitkän aikavälin taloudellinen tuotto valtiolle on jäänyt olemattomaksi verrattuna pörssiyhtiöiden varmaan osinkovirtaan.
3. Kehitysyhtiö Vaken epäonnistuminen
Sipilän hallitus perusti Valtion kehitysyhtiö Vake Oy:n, jonne siirrettiin miljardien edestä valtionyhtiöiden osakkeita. [1, 2]
Vake ei saanut koko elinaikanaan käynnistettyä merkittävää uutta liiketoimintaa tai suuria tulevaisuusinvestointeja.
Seuraava hallitus lakkautti Vaken ja palautti sen jäljellä olleet varat takaisin valtion suoraan omistukseen, mikä osoitti konseptin epäonnistuneen. [1]
Yhteenveto
Talousasiantuntijoiden ja myöhempien tilanneanalyysien valossa Sipilän hallituksen omaisuusmyynnit söivät valtion pitkän aikavälin tulopohjaa. Valtio vaihtoi jatkuvaa ja kasvavaa osinkovirtaa tuottaneet "lypsylehmänsä" kertaluonteisiin rahoihin juuri ennen kuin kyseisten yhtiöiden arvo räjähti kasvuun.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoihin pitäisi perustaa jälkiviisaustieteen opintosuunnat, joista valmistuisi jälkiviisaustieteen kandeja, maistereita ja jopa tohtoreita, jotka osaisivat kertoa jokaisesta asiasta jälkikäteen miten olisi kannattunut toimia.
Tosin punikeiltahan tämä onnistuu mainiosti ilman tutkintoakin.
varoittiko kukaan etukäteen
Kyllä varoitti, ja hyvinkin äänekkäästi. Sipilän hallituksen ”tase töihin” -strategia ja omaisuusmyynnit kohtasivat alusta asti kovaa vastustusta niin oppositiolta, taloustieteilijöiltä kuin valtion virkamiehiltäkin.
Kriitikot ennustivat lähes suoraan ne ongelmat, jotka myöhemmin kävivät toteen. Varoitukset ja arvostelu jakautuivat pääosin neljään teemaan:
1. Oppositio varoitti "lypsylehmien" teurastuksesta
Eduskunnan oppositio (erityisesti SDP ja vasemmistoliitto) vastusti myyntejä tiukasti. [1]
Perustelu: Julkisuudessa käytettiin toistuvasti vertausta, että hallitus myy valtion parhaat ”lypsylehmät”.
Varoitus: Oppositio muistutti, että Nesteen ja muiden menestyvien yhtiöiden osingot ovat valtiolle pysyvä, vuosittainen tulonlähde. Niiden myyminen kertaluonteisten menojen rahoittamiseksi nähtiin lyhytnäköisenä ”syömäsyömävelan” korvaamisena omaisuudella. [1, 2]
2. Taloustieteilijät kritisoivat tuottovaatimuksia
Monet riippumattomat taloustieteilijät ja professorit kyseenalaistivat logiikan, jolla tuottavaa omaisuutta siirrettiin muualle.
Varoitus: Asiantuntijat huomauttivat, että pörssiyhtiöiden (kuten Nesteen) osakkeet tuottivat valtiolle historiallisesti erittäin hyvin.
Kritiikki: Oli epätodennäköistä, että hallituksen kaavailemat infratasetta hyödyntävät kohteet pystyisivät luomaan samanlaista taloudellista tuottoa. Valtion budjetista irrotetun rahan tehokkuutta epäiltiin laajasti. [1]
3. Virkamiehet ja omistajaohjaus olivat varovaisia
Valtion omistajaohjausosaston virkamiehistö suhtautui uusiin yhtiörakenteisiin (kuten Vakeen) ja laajoihin mandaatteihin perinteisen varovaisesti. [1]
Varoitus: Virkamiespiireissä pelättiin, että valtion omaisuuden siirtäminen suorasta ministeriövalvonnasta erilliseen kehitysyhtiöön (Vake) heikentäisi eduskunnan valvontavaltaa ja lisäisi poliittista riskinottoa. [1, 2]
Hallituskumppaneista myös Kokoomus suhtautui aluksi nihkeästi Keskustan ajamaan Vake-malliin, koska valtiolla oli jo valmiiksi varainhoitoyhtiö Solidium. [1]
4. Aikaisemmat historiakohtalot pelottivat (Digita ja Sonera)
Julkisessa keskustelussa vedettiin jatkuvasti synkkää linjaa Suomen taloushistoriaan.
Varoitus: Kansalaiset ja poliitikot muistuttivat aikaisemmista epäonnistumisista, kuten Digitan (tv- ja radioverkkojen) myynnistä ulkomaille sekä Soneran miljardiluokan Saksan ilmatilahuutokaupoista (UMTS) 2000-luvun alussa.
Sipilän hallitusta varoitettiin tekemästä samaa virhettä: kansallisomaisuuden hätäistä realisointia sijoittajille alehintaan.
Miksi varoituksia ei kuunneltu?
Juha Sipilä oli taustaltaan yritysjohtaja ja uskoi vahvasti liike-elämän oppeihin. Hänen visioonsa kuului, että valtio ei saa olla passiivinen "pääoman makuuttaja". Hallituksella oli eduskunnassa vankka enemmistö, joten se pystyi viemään myyntivaltuudet läpi varoituksista huolimatta. Jälkikäteen on kuitenkin todettu kriitikoiden olleen tällä kertaa oikeassa. [1, 2, 3]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistoihin pitäisi perustaa jälkiviisaustieteen opintosuunnat, joista valmistuisi jälkiviisaustieteen kandeja, maistereita ja jopa tohtoreita, jotka osaisivat kertoa jokaisesta asiasta jälkikäteen miten olisi kannattunut toimia.
Tosin punikeiltahan tämä onnistuu mainiosti ilman tutkintoakin.