g: Miten oma joulusi eroaa lapsuuden joulustasi?

koskaan kotona, vaan aina jossain täyshoidossa, maatilamajoituksissa.

vedetä aattona kännejä ja heitetä aamuyöllä huonekaluja ikkinasta pihalle ja tapella verissäpäin

Lapsuudenkodissani paistettiin jouluna aina kalkkuna. Lisäksi meillä ei ollut kuusta, vaan mänty. Nyt on siis kuusi omassa kodissa.



En myöskään siivoa hullun lailla ennen joulua, en järjestä kaappeja enkä pese kattoja ja seiniä.



Toivon myös, että tunnelma eroaisi, että itse en äitinä olisi niin marttyriasenteella liikenteessä kuin oma äitini oli... Plus että meillä ei onneksi tarvi jännittää, onko lasten isä jouluna kännissä.



Aika paljon siis eroaa.



Ei lapsuuden joulut nyt siis kuitenkaan mitään kamalia olleet, ihan positiivinen olo jäi silloin ihan lapsena. Vähän vanhempana sitten oli erilainen olo, kun ymmärsi vähän liikaa.

-meillä ostetut laatikot ja piparit -lapsuuden kodissa itsetehdyt



meillä ei alkoholi - lapsuuden kodissa vanhemmat sammuivat loppuillasta



- meillä joulupukki - lapsuuden kodissa ei pukkia



-meillä isolla porukalla 6 lasta, yks poikaystävä, vanhemmat ja siovanhemmat - lapsuuden kodissa vanhemmat ja minä.

kukaan ei juo alkoholia.

kukaan ei juo alkoholia.

se yks voinut olla edes jouluja kännittä. Yksikin kerta joulupukin piti jakaa lahjat meille lapsille makuuhuoneessa, ettemme olisi herättäneet nukkuvaa vihaista karhua.

Läheskään joka joulu ei syödä kinkkua vaan muuta. Jos syödään laatikoita, ne on kaupasta, samoin piparit. Ei ole notkuvaa herkkupöytää. Ei käydä saunassa eikä hautausmaalla. Juodaan glögiä, punkkua yms.

Jouluisin olin valmis luopumaan kaikista lahjoistani, jos olis vaan ollut rauhallista. Kaikista eniten toivoin, ettei vanhemmat tappalis :(

en hösää ruokien kanssa, en hakkaa rosollia aamuviidestä lähtien aattona ja itke sitä, miksi aina minä yksi joudun tekemään kaiken ruuan (mitä ei edes kukaan halua syödä). Eli meillä joulupöydässä on nakkeja ja ranskalaisia niille, jotka haluavat ja lanttulaatikkoa sille yhdelle ainoalle, joka sitä syö. Ei rosollia eikä suutarinlohta. Enkä koe mitään tuskaa siitä, että kaikkea ei pöydästä löydy. Äidilleni oli tärkeää, että ruokaa on valtavasti ja sitten lapset söivät kyökkien muutaman suupalan toivoen, että olisi joulu jo ohi.



Yhteistä on huono omatunto: lapsena tein kaiken väärin,kun en rakastanut rosollia ja nyt teen puolisona kaiken väärin, kun en suostu olemaan kuin miehen äiti eli yksin viettämään aikaani keittiössä laittaen ruokaa ja tiskaten. Anoppi aidosti nauttii tuollaisesta (on sen sanonut, ihana ihminen), minä en. Anoppi yrittää miehelleni selittää, että kaikki ovat erilaisia, joulutapoja on monia, ja silti mies vinkuu sitä, että "miksi hänen pitää viedä lautaset tiskiin kun naiset on keksitty".

pitkät automatkat, ruuhka, flunssainen olo ja kylmät kinkkuviipaleet (joista en tykännyt). Parasta olivat tietenkin joulupukki ja lahjat.



Omien lasteni kanssa pyrin viettämään mahdollisimman rauhallisen aattoillan ja säästämme sukulaisvierailut vasta seuraaville päiville.

Lapsuuden jouluissa äiti alkoi sammaltaa jo iltapäivästä, eikä ikinä voinut tietää, millainen illasta tuli. Muistan yhden joulun, jolloin äiti ja avomiehensä juopottelivat keittiössä ja me lapset sulkeuduimme olohuoneeseen joulukuusen ja lahjojen ympärille - ja se oli hyvä joulu. Muistan toisenkin joulun, jolloin kaksi nuorinta sisarustani haettiin sosiaalityöntekijöiden toimesta isälleen turvaan, koska äiti alkoi kännipäissään heittelemään laseja, lautasia ja veitsiä, ja minut laitettiin kahden siskoni kanssa bussiin kohti mummolaa. Toisaalta lastenkodissa vietetyissä jouluissa taas on paljon hyvää - meillä oli erittäin perinteiset jouluruuat ja "rutinoituneet" tavat viettää joulua. Saunottiin, syötiin, käytiin joulukirkossa ja haudoilla, ja illaksi joulupukki toi lahjat.



Oman kodin jouluihin ei ole määrättyjä perinteitä muodostunut, vaikka näitä on nyt 8 vuotta vietetty. Saatamme olla kotona tai jossain muualla, yleensä kyllä kotona, koska en jaksa reissata jouluruuhkissa. Joulusaunassa on pyritty käymään, mutta joskus se on kotona ja joskus taas on käyty lähistöllä asuvien sukulaisten luona syömässä ja saunomassa. Joulupukkia ei ole useimpina vuosina ollut, vaan tontut ovat tuoneet lahjat esim. joulukirkon tms. aikaan (eihän pukki jouda odottelemaan kaikkien kotiovilla että milloin just meille sopisi hänen tulla, kun on miljoonia koteja joissa pitäisi kiertää). Joskus sitten pukki onkin ilmestynyt. Ruokina syödään sellaista, mikä maistuu, ei pakkosyötetä jouluperinteitä, vaikka niitä perinteisiäkin jouluruokia yleensä on tarjolla. Joulukirkossa on yleensä käyty, tänä vuonna olin sen ajatellut jättää väliin, mutta yllättäen 6-vuotiaani toivoi, että menisimnme. Niinpä me menimme. Siivouskin on vähän niin ja näin - kyllä meillä yritetään panostaa siihen, että olisi siistiä ja viihtyisää, mutta en todellakaan siivoa kaappeja, vaihda joulumattoja ja -verhoja jne. Ja ennen kaikkea: alkoholi ei kuulu millään tavalla eikä missään muodossa perheemme jouluun. Ei tosin kuulu nykyään enää muutenkaan perheemme elämään, mutta tämä on aika tuore asia (mä lopetin alkoholinkäytön kokonaan vuosi sitten, mies päätti että hänkään ei tarvitse alkoholia loppukesästä), mutta joulujen suhteen on päätetty jo silloin 8 vuotta sitten kun yhteisiä jouluja aloimme viettämään, että alkoholi ei sitten näihin jouluihin kuulu.

että nykyiset (oikeastaan koko aikuisen elämän) joulut ovat riidattomia. Joulu stressasi yh-äitiäni aivan mahdottomasti, hän inhosi joulua ja se sitten heijastui kaikkeen. Tämä ei ole syytös, Aikuisena ymmärsin että hän yksinkertaisesti yritti liikaa, halusi täydellisyyttä.

Yhteistä on jotkut aikautaulut, joulupäivän laiskottelu, tietyt herkut, jotka ovat aivan must, joulumusiikki.

Lahjoista ei enää ole niin väliä eivätkä ne ole se tärkeäjuttu, vaan tunnelma ja sellainen. Mutta ruokapuoli on aika lailla yhtä hyvä kuin aikoinaan 70-luvulta alkaen. Jotain uutta on tullut, kuten lohi ja semmoiset, mutta kinkku ja laatikovt ovat aina olleet olennaisia ja ovat edelleen. Suklaata, hedelmiä, torttuja jne.



Alkoholi ei ole ikinä ollut missään roolissa lapsuuden jouluissani eikä nykyäänkään. Vaikka isälleni joskus viina maittoi, hän ei jouluisin juonut lainkaan alkoholoia vaan keskittyi jouluihin täysipainoisesti.

että tietoisesti yritän välttää kireää tunnelmaa, joka syntyy liiasta suorittamisesta ja suurista odotuksista, jotka jostain syystä eivät täytykään. Lämmin, kiiretön ja rento tunnelma on tärkein ja tunnistan, että se kaikki lähtee minusta. Mies on varsinainen viilipytty, mutta itseni on syytä olla tarkkana, etten ala vetää keittiössä mitään marttyyrin roolia. Teen kyllä paljon itse, laatikot, piparit, sun muut leivonnaiset, mutta vain siksi, että oikeasti nautin siitä. Sen sijaan siivouksesta olen valmis tinkimään.



Tykkään myös siitä, että jouluna ympärilläni on paljon ihmisiä. Lapsuuteni joulut vietettiin vain omalla perheellä, mutta miehen puolelta on tullut meillekin tapa kutsua sukua joulun viettoon ja se on minusta ihanaa.