...sitten on nämä kyläpaikat, josta ei pääse millään lähtemään.
Aina kun puhutaan näistä, joihin ei ole tervetullut, tai se viimeistään ilmenee silloin kun on astuttu pihaan/sisälle. Niin sitten on näitä, joihin erehtyessään, ei pääse lähtemään, kuin lähestulkoon loukkaamalla isäntäväkeä. Itse välttelen kaikin tavoin 2 paikkaa. Toinen on lapsuuden ystäväni ja toinen läheinen sukulainen. Kummastakin täytyy alkaa tehdä lähtöä lähes samantien kun on tullut. Vaikka alunperinkin sanon tulevani vain käväisemaan, niin aina on kyläpaikassa suunniteltu ohjelmaa useiksi tunneiksi ja tyyliin "karjalanpaisti" laitetaan parin tunnin päästä 5 tunniksi muhimaan uuniin. On laitettu nukkumapaikka valmiiksi, vaikken ole koskaan jäänyt yöksi. Olen 55+ nainen, en siis mikään lapsi ja en näe mitään syytä jäädä yöksi, kun asun toisesta paikasta tunnin ja toisesta, puolentunnin ajomatkan päässä. Aina kuitenkin alkaa se jankkaaminen, kuinka kello on myöhä (tyyliin 21.00) että ei enään kannata lähteä ajamaan kotiin.... Ai miksi ei? Siis todella raskasta tällainen. Muuten kävisin vaikka joka vuosi, mutta en jaksa tuollaista ja tulee aina syyllinen olo kun lähden.
Kommentit (4)
Luulin että kyläily urbaanilegendaa.
Vika on sinussa ap. Sä et osaa lähteä pois ihmisten aikaan.
Tiedän tunteen. Erehdyin kylään 17 vuotta sitten ja edelleen olen samalla matkalla.