Kaikki eivät toivu erosta koskaan

Sinulla oli väärä mies. Halusitte eri asioita, joten tuo oli vääjäämättä lopputulos. 

Kumman aloitteesta erositte?

Moni mies ei halua sitä "normaalia" elämää, vaan haluaa elää ikuista nuoruutta. 

Ap, kauan sun erosta on? Mitä olet tehnyt sen jälkeen? Mulla oli yllätys ero joitakin vuosia sitten, kun ex aloitti salasuhteen meidän avioliiton aikana. Ero oli pitkä, riitaisa ja satuttavat. Olen työstänyt sitä paljon eri tavoin ja se on tuonut apua. Uuteen suhteeseen en ole vielä pystynyt, mutta olen toiveikas sen suhteen. 

Ehkä neuvona, että työstä niitä asioita. Päästä irti joistakin tunteista ja ajattele, että olet kaiken hyvän arvoinen. Mene rohkeasti treffeille ja elä sellaista elämää, mistä sä nautit. Koita elää hetkessä, kun tapaan uusia ihmisiä. Huomaan ainakin itse, että aika nopeasti vetäydyn ja en halua jatkaa tapailua. Olen miettinyt, että tietystä kontrollin tarpeesta pitäisi uskaltaa päästää irti. Riittääkö, että toisen kanssa on hyvä olla siinä hetkessä. 

Aikaa se siis vaatii. Usko kuitenkin, että pienin askelin asiat menevät eteenpäin.

Kuinka pitkään erosta on? Osalla toipumiseen menee vuosia, osa selviää parissa vuodessa. Jos on paljon käsittelemättömiä asioita itsellä, niin silloin eroon voi jäädä jumiin eli syy ei varsinaisesti ole itse eroamisessa, vaan kaikki elämän kuorma on kasaantunut ja ero on vain jäävuoren huippu.

Ymmärrän hyvin. kohtalontoveri

Kun on joutunut luopumaan parisuhteesta, kohdannut eron, niin nyt se kaikki tuntuu taas, kun lapsesi on muuttanut pois. Lapsi on ollut arkesi pyörittäjä ja pitänyt sinut kiinni elämässä. Nyt sinun pitäisi luoda oma rytmisi, arkesi, omat ohjelmasi, ettei ole yhtään ihme, jos itket ja tunnet kipua. 
On normaalia kaivata lopun ikäsi hyviä, turvallisia elämäsi päiviä parisuhteessa ja vanhempana. Sitä ihanaa rakastumisen aikaa, kodin rakentamista ja lapsesta haaveilua. Kaikki toisen kanssa jakaen. Nyt olet eri ihminen kuin silloin. Elämä on antanut koettelemuksia, raskasta menetystä ja olet niistä myös selvinnyt. Elät, hengität yhä!
Mitä vanhemmaksi elämme sen enemmän meillä on myös repussa surua, kipua, ikävää, mutta taito onkin siinä, että hyväksyy sen kaiken. Kun ei uhraa jokaista hetkeään murehtimiseen saa valokin tilaa tulla elämääsi.
Kirjoitatko? Jos et, niin aloita.  Listaa sinne kaikki kurjat ja hyvät asiat. Mieti, mitkä asiat sinulla ovat oikeasti nyt hyvin. Jo se, että olet terve on iso asia selvitä ikävästä. Jotkut kuolevat suruun ja ikävään tai sairastuvat vakavasti. Sinussa on voimaa, kun yhä porskutat eteenpäin.

Aikaa kulunut 4 vuotta. En halunnut eroa. Miehen alkoholiongelma pakotti tähän ratkaisuun.  Korkean toimintakyvyn alkoholisti on, korkeassa virassa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Aikaa kulunut 4 vuotta. En halunnut eroa. Miehen alkoholiongelma pakotti tähän ratkaisuun.  Korkean toimintakyvyn alkoholisti on, korkeassa virassa jne. 

Miten elämäsi muuten sujuu? Oletko työelämässä, onko harrastuksia ja tekemistä, omia päämääriä? Vai oliko elämäsi ennen mieheen ja perheeseen keskittymistä? Entä taloustilanne.

Ero on ns. hyväksyttävä syy ja syyllinen pahaan oloon, mutta elämän kokonaisuus vaikuttaa masennuksessa paljon. Rakentamalla hyvää arkea saa hyvää oloa eli pelkästään puhuminen ja asioiden käsittely ei auta, jos juurisyyt ovat muualla eli elämän tarkoituksen puuttumisessa. Liikunta auttaa tutkitusti masennukseen ja hyötyisit varmasti myös psykoterapiasta ja eroryhmistä. Myös netistä löytyy HUSin sivuilta itsehoito-ohjelma.

Hanki harrastuksia? Olisipa itsellänikin aikaa harrastaa enemmän. Ihmettelen tätä valitusta täällä kun on yksinäistä ja tylsää. Teillä ei taida olla juurikaan harrastuksia, muuta kuin syöminen, lihoaminen ja tietokoneella ruikuttaminen. Keski-ikäisen lihavan suomalaisen ongelmia. Tehkää itsellenne jotain. Säälittäviä läskejä.

Vierailija kirjoitti:

Hanki harrastuksia? Olisipa itsellänikin aikaa harrastaa enemmän. Ihmettelen tätä valitusta täällä kun on yksinäistä ja tylsää. Teillä ei taida olla juurikaan harrastuksia, muuta kuin syöminen, lihoaminen ja tietokoneella ruikuttaminen. Keski-ikäisen lihavan suomalaisen ongelmia. Tehkää itsellenne jotain. Säälittäviä läskejä.

Jos joku tässä on säälittävä, se olet sinä, joka oksennat omaa pahaa oloasi tänne. Ja mitä ihmeen tekemistä läskillä on tämän asian kanssa?

Mieti mitä teit ennen avioliittoasi? Mitä harrastit, entä kavereita? Miten elit ja olit ennen avioliittoa? Olen 50 avioliittovuoden jälkeen pakon sanelemana yksin, mutta minulla on samat harrastukset ja uusiakin tullut. Ystävätkin ovat samoja kuin ennen avioliittoa (ovat myös yhteisiä). 

Sehän tässä harmittaa, että olen tehnyt kaiken mitä voin. On harrastus,  liikun, käyn työssä jne. En vain ole päässyt eteenpäin, koska pettymys oli liikaa. Mietin myös itsemurhaa, mutta en voi sitä lapseni takia tehdä. Elämä ei ole mielekästä näin. Tähän tietysti päälle kaikki muut ongelmat eli kummankin vanhemman kuolemat kahden vuoden sisällä jne. Perinnön ja työni takia pärjään jotenkin taloudellisesti vaikka en varakas olekaan.