Onkohan yksi true crimen suosion osatekijä se, että...

nykyään ei ole soveliasta opettaa (etenkään naisia) varomaan tietynlaisia tilanteita? Myöskään ei ole soveliasta puhua siitä, että tietynlaisia ihmisiä pitää varoa ja että maailmassa on oikeasti pahoja ihmisiä. Puhutaan vain siitä, että rikos ei ole uhrin syy (mitä se tietenkään ei ole), mutta ei siitä, että tietynlaisia tilanteita, ihmisiä ja kanssakäymistä välttämällä on mahdollista välttää vaaroja.

Kun luottaa hyvyyteen, saattaa päätyä vaikka sellaiseen päätökseen, että liftaa Suomesta Afganistaniin. Näin teki Emma Vepsä, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan (on hyvä, olen lukenut). Hänelle ei luojan kiitos käynyt mitään, mutta minä sanoisin, että oman turvallisuuden kannalta tuo on hullua. Tai otetaan esimerkiksi oikeustieteen professori Kari S. Tikka, joka kuoli kahden nuoren miehen käsissä, kun hän oli kutsunut heidät kotiinsa varmaankin seksin merkeissä. 

True crime sen sijaan opettaa, millaisia vaaroja on ja millaisia merkkejä on syytä varoa. Toki on paljon rikoksia henki-, seksi- tai väkivaltarikoksen uhri ei olisi mitenkään toisin toimimalla voinut välttää uhriksi joutumista. Väkivaltaiset rikokset ovat aina tekijän syy. Mutta jokainen voi opetella ja opettaa lapsensakin pitämään huolta turvallisuudestaan.