Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut nelikymppiset onnistutte vaalimaan ystävyyssuhteita ruuhkavuosissa?
30.07.2026 |
Haluaisin olla sosiaalisesti aktiivinen ihminen, mutta en jumalauta jaksa. Töiden lisäksi jaksan pitää muutamaa harrastusta ja pyörittää arkea, ja aviomiehenkin kanssa yritän edes välillä vaihtaa jokusen sanan koskien muutakin kuin kauppalistaa tai kylpyhuoneremonttia. Jonkin verran on tuttuja, jotka kysyvät mukaan paikkoihin ihan tuosta vaan keskellä viikkoakin, ja arvostan elettä, mutta samalla ihmettelen, että miten nää jaksaa ja pystyy.
Kommentit (10)
Eiköhän se ruuhka ole ihan itseaiheutettu keksimällä täyttää jokainen hetki jollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla enää nelikymppisenä ollut ruuhkavuosia. Lapseni olivat silloin jo isoja koululaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla enää nelikymppisenä ollut ruuhkavuosia. Lapseni olivat silloin jo isoja koululaisia.
Ymmärtänet, että jokainen ihminen ei elä elämäänsä samassa tahdissa kuin sinä. Varsinkaan korkeakoulutetuista harva hankkii lapsia vielä parikymppisenä.
Mulla on pari tällaista superaktiivista kaveria. Yleensä nämä ovat lapsettomia sinkkuja, joilla on verrattain stressitön työ.
Mene oman jaksamisen mukaan, priorisoiden aina sitä mikä tuntuu tärkeältä. Itse vastaavassa elämäntilanteessa näen kavereita enemmän loma-aikoina tai joskus urheiluun yhdistäen (yhteinen kuntosali tai iltalenkki). Tai yhdessä lasten kanssa. Joskus onnistuu työpäivän aikana lounastaa ystävän kanssa jos työpaikat on suht lähekkäin. Osittain arjen kiireellisyys on toki myös valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole onnistunut kovin hyvin. Käyn yhdessä harrastusporukassa kerran viikossa, jossa näen ystäviä. Pois on jääneet illanistujaiset ja mökkireissut ja shoppailut. Ei vaan ehdi eikä jaksa, ja sitten alkaa vieraantumaan hiljalleen. Tiedän, että tosi monella on näin. Sitä en tiedä, palautuuko, kun arki viimein helpottaa.
Emme harrasta ruuhkavuosia. Ei ole lapsia ja olemme muutenkin panostaneet vapaa-aikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapset olivat pieniä, me ruuhkavuosissa ja kiireisiä töissä ja rakennettiin 1. taloamme ystäväperheet olivat samassa tilanteessa.
Suunnilleen kerran kuukaudessa me 4-6 perhettä kokoonnuimme yhteen, teimme ruokaa ja vietimme pitkän illan yhdessä.
Vauvat nukkuivat täkin pällä lattialla, taaperot ja koululaiset leikkivät omiaan kun olivat syöneet. Pienimmät sammuivat isäntäväen sänkyyn mistä heidät noukittiin mukaan kun lähdettiin mukaan. Siihen aikaan ei ollut ongelmaa iltapesuista, vaatteet päällä nukahtamisesta tai oikeaoppisesta iltapalasta kuten nyt.
Nyt nuo lapset ovat jo aikuisia, nuorin täyttää 24 ja oikein fiksuja ja terveitä kaikki.
Ja yhä tapaamme samojen vanhempien kanssa ja aina joku lapsista on mukana:) Lspset viihtyvät yhä yhdessä kun ovat alusra saakka rläneet porukassa.
Jos kaveripiirikin elää ruuhkavuosia niin silloin kaikki tajuavat ettei ehdi ja jaksa nähdä niin usein. Kyllä sekin aika taas tulee kun on aikaa ja jaksamista.
Itse en pystynyt mitenkään. Nyt vanhempana yritän uudelleen.