Tiedätkö sen naistyypin, jonka on aina pakko yrittää saada mieshuomiota itselleen?

Narsistihan se. Katsokaas kun ei ole olemassa kuin naisnarsistin mielihalut ja hänen kaikki mulle muista viis -ajatusmaailma, niin ei hänen tietenkään tarvitse mitään niin mitätöntä kuten esimerkiksi toisten ihmisten parisuhteita ajatella. Tai kunnioittaa niitä puolisoita, yksityisyyttä, rajoja, tapoja... Yleensä sitten kun tarpeeksi kauan isoa otsaansa hakkaa järkkymättömän torjunnan seinään, tajuaa lopulta että ei, ei mies ehkä sitten kuitenkaan lämpene mulle. Kumma juttu, todella. :D

Miksi se porukan nätein/näyttävin ei saisi jutella miesten kanssa siinä missä te muutkin?

Ns. pick me-tyttö. Näitä muita naisia lyttääviä miesten mielistelijöitä jotka eivät sitten kuitenkaan koskaan kelpaa miehille.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se porukan nätein/näyttävin ei saisi jutella miesten kanssa siinä missä te muutkin?

Ei tässä siitä ole kyse, ymmärrät tahallasi väärin.

Itselläni ei koskaan ole ollut ongelmaa hyvännäköisten naisten suhteen. Voin mainiosti noteerata jos joku on kaunotar, eikä se millään tavalla horjuta itseluottamustani tai saa suhtautumaan häneen sen vuoksi negatiivisesti. Nyt oli puhe käyttäytymisestä. Kaksi aivan eri asiaa. Kun nainen on kaunotar se tuppaa muuten menemään niin päin, että miehet yrittävät iskeä vaikka nainen yrittäisi kaikkensa etteivät iskisi ja toivoisi ettei tule turhaa huomiointia epäsopivissa paikoissa. Nämä rajattomat huomionjanoajat voivat olla itsekin varattuja. Se on moraalivaje.

Eli, tässä oli kyse siitä että nainen, joka voi olla mitä tahansa kauniista vähemmän viehättävään, tunkee itseänsä aktiivisesti varattujen miesten lähelle sellaisilla tavoilla, jotka eivät ole ok. Esimerkiksi, viestii varatulle miehelle tavoilla, mikä ei ole ok. Sydämiä, hihittelyä, jatkuvaa numeron tekemistä itsestään ja tunnereaktion kalastelua varatulta mieheltä, vaikka tunne-elämän puoli ei todellakaan kuulu jollekin hyvän etäisyyden päässä pidettävälle tuttavalle, vaan omalle puolisolle. Kysypä keneltä tahansa mieheensä rakkaudella sitoutuneelta ei-polyamoriselta naiselta, että onkos ok jos joku tunkee parisuhteen rajoille kokeilemaan? No ei todellakaan ole. Se herättää ansaittua inhoa. Inho voi sitten jatkuessaan aikaansaada kaikenlaisia... tapahtumia, jotka eivät olekaan hihhihhih enää ollenkaan niin ihkuja tyrkkylin mielestä. :)

Tiedän. Varmaan jotain häikkää tai epänormaalista isäsuhteessa. Oppinut että saa kaiken. lapsuudessa ei kerrottu rajoja tai sitä, mikä on sopivaa ja mikä ei.

Onko tämä siis aihe, josta ei tule puhua? Sepä merkillistä, ottaen huomioon palstan kirjavat ja pääosin hyvin asiattomat sekä typerät jutut noin muuten. Tässä on kyse todellisesta epätoivotusta ilmiöstä, joka ei tietenkään herätä lämpöisiä tunteita kanssasisarissa tai kohteiden puolisoissa. Ei myöskään niissä kunnollisissa miehissä, jotka joutuvat keksimään diskreettejä torjuntatapoja sysätä näitä tyrkkytapauksia hyvän mitan päähän itsestään ja omasta yksityiselämästään. Toki voi lopulta suoraankin sanoa painu jo hlvttiin siitä ja keskity asiaan, mutta monissa yhteyksissä sellainen on hyvin karkeaa ja varsin asiatonta käytöstä, kuitenkin. Nämä kohdemiehet kun eivät yleensä ole mitään epäluotettavia pelimiehiä, vaan kunnollisia ja uskollisia, aidosti mukavia varattuja miehiä, joita nuo moraalinjakojonosta jääneet saalistavat. Tosin jos sitä törkeyttä tilaa, voi lopulta myös saada, eli toivottelut jonnekin.

Huono itsetunto. Pitää saada hyväksyntää ja huomiota. 

Tiedän.