Mitä tekisit sisarussuhteessasi toisin?

Minulla on monta sisarusta. Kaikkien kanssa on ollut erilaista ja kyllä joskus jotain olisi voinut hoitaa 

toisinkin. Ihmiset on erilaisia ja kiinnostuneita eri asioista, joten eri sisarusten kanssa eri asiat on yhteisiä. 

Oikeastaan sisarusten kanssa aikuisena on ihan samanlaista kuin muiden ystävien tai tuttujen kanssa. Oma kokemus on, että sisarusten kanssa tulee herkemmin riitaa ja erimielisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan sisarusten kanssa aikuisena on ihan samanlaista kuin muiden ystävien tai tuttujen kanssa. Oma kokemus on, että sisarusten kanssa tulee herkemmin riitaa ja erimielisyyttä. 

Onneksi ei aina. On sillä myös merkitystä, kuinka äiti ja isä ovat opastaneet lapsia ratkaisemaan ristiriitoja. Yhtä tärkeää on tietenkin se, että lapsia on kohdeltu tasapuolisesti.

En mitään. Minulla ja veljelläni on aina ollut loistavat välit. Olemme aina olleet läheisisä ystäviä ja hengenheimolaisia. Vietämme paljon aikaa yhdessä mm. Kalastusreissuilla jne kun käyn kesäisin Suomessa. Parempaa veljeä ja sisarussuhdetta en osaisi toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan sisarusten kanssa aikuisena on ihan samanlaista kuin muiden ystävien tai tuttujen kanssa. Oma kokemus on, että sisarusten kanssa tulee herkemmin riitaa ja erimielisyyttä. 

Onneksi ei aina. On sillä myös merkitystä, kuinka äiti ja isä ovat opastaneet lapsia ratkaisemaan ristiriitoja. Yhtä tärkeää on tietenkin se, että lapsia on kohdeltu tasapuolisesti.

Ei meitä vaan kohdeltu tippaakaan tasapuolisesti. Minä olen nainen, siis merkityksetön. Veljeni mies, siis arvostettu suvunjatkaja. Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut meidän väleihin mitenkään. Me ollaan aina tultu toimeen, tuettu toisiamme ja voinkin sanoa että veljeni on paras ystäväni. Eihän se ole veljeni vika että isämme oli täysi mulkku, ymmärsin sen jo pienenä. Mulkun hautajaisissa repeiltiin kimpassa kun yritettiin pitää väkisin pokkaa ja esittää surevia. Aina on muutenkin pidetty yhtä joka asiassa.. Ei ole ollut kateutta ei katkeruutta vaan mitä paras veli. 

Isän perintö. Ei ollut edes riitaa rahasta, vaan nuorin sisko vaan olisi halunnut olla "rauhassa suremassa" eikä olisi halunnut osallistua mihinkään viralliseen, ja raivostui ja sätti aina kuolinpesän hoitajaa jos häneltä jotain kysyttiin. Jouduttiin lopulta pakottamaan hänet paikalle allekirjoittamaan äitimme ja kuolinpesän välinen avioliiton päättävä ositussopimus, että saatiin käyttöoikeudet kuolinpesän pankkitilille.

Että se siitä sisaruksesta. Oli tuota samaa kiukuttelua nähty jo vuosikaudet pienempänä versiona, mutta tuo kuolinpesän hoito meni ihan pelleilyksi. Ikävä kyllä kuolinpesä edelleen jakamaton. Kaikki lopulta vaan lopetti yhteydenpidon, kun yhdeltä tuli pelkkää haukkumista.

Olisin rissannut systeriä vähemmän kun olin lapsi. Meillä on kolme vuotta ikäeroo ja systeri tuntu aina niin isolta ja etevältä. Mä ihailin sitä ja janosin sen huomioo ja sit kaikella kikkailulla ja rissailulla yritin saada sitä kun systeri alkoi tekeen enemmän omia juttujaan.

Nykyään se on mun luottoystävä ja tullaan hyvin toimeen. Et en mä sit kai niin paha ollu mut silloin kersana ei tajuu sitä toisen oman tilan tarvetta.

M35