En voisi koskaan olla varatun miehen kanssa! Minulla ei ole siihen

ajattelen noin, mutta toisaalta jos se varattu mies olisi ainoa mahdollisuus saada mitään miesseuraa niin saattaisin kyllä olla itsekäs..toisaalta taas mitäs jos miehen vaimo saa tietää ja masentuu ja tekee vaikka itsarin? Olisihan se minunkin vikani.

vapaita sai aina matkaansa ja vapaan kanssa sitten aloin seurustelakin.



Pitää olla aika karmea tapaus jos haluaa uusioperheeseen ja alkaa äitipuoleksi ja ottaa siihen sen koko hässäkän, mitä tulee kun mies pettää eukkoaan ja sitten mennään yhteen. Kamalia kokemuksia tuttupiirissä. Mutta yleensä ne on jotain kamalia kotkiakin, jotka on jääneet yksin ja sitten aletaan paniikissa iskettää naimisissaolevia miehiä kun muita ei saada.



Ei ollut itsellä koskaan sellaiseen tarvetta.

mieheen, vaikka olen itsekin naimisissa ja aviolitossani kaikki oikein hyvin. Tapailimme miehen kanssa säännöllisesti ja pidimme tiiviisti, päivittäin yhteyttä. En kuitenkaan koskaan olisi pystynyt etenemään fyysisellä tasolla suutelua pidemmälle ja lopulta päätin, että vaikka olisi kuinka vaikeaa, niin lopettaisin suhteen ja niin teinkin.



Vieläkin ajattelen ja kaipaan tätä miestä paljon, vaikka en ole nähnyt häntä nyt yli kuuteen kuukauteen. Suhteen lopettaminen oli silti oikea ratkaisu. En olisi voinut elää itseni kanssa jos olisin antanut asioiden edetä yhtään pidemmälle. Hämmentävä kokemus kaikenkaikkiaan, en suosittele :(



En muuten pysty ymmärtämään, miten heppoisesti monet menevät sänkyyn salasuhteensa kanssa. Ehkä olen jotenkin outo...

olemaan varatun miehen kanssa, vaikka olisin sinkku. Olen kyllä huomannut, että useimmiten ne, ketkä ovat valmiita suhteeseen varatun miehen kanssa ovat oman miehensä jättäneet. ja sitten haluavat jonkun toisen miestä. Eivätkä sitä varattuakaan koko aikaiseksi ristiksi vaan silloin tällöin huviksi.

mieheen, vaikka olen itsekin naimisissa ja aviolitossani kaikki oikein hyvin. Tapailimme miehen kanssa säännöllisesti ja pidimme tiiviisti, päivittäin yhteyttä. En kuitenkaan koskaan olisi pystynyt etenemään fyysisellä tasolla suutelua pidemmälle ja lopulta päätin, että vaikka olisi kuinka vaikeaa, niin lopettaisin suhteen ja niin teinkin. Vieläkin ajattelen ja kaipaan tätä miestä paljon, vaikka en ole nähnyt häntä nyt yli kuuteen kuukauteen. Suhteen lopettaminen oli silti oikea ratkaisu. En olisi voinut elää itseni kanssa jos olisin antanut asioiden edetä yhtään pidemmälle. Hämmentävä kokemus kaikenkaikkiaan, en suosittele :( En muuten pysty ymmärtämään, miten heppoisesti monet menevät sänkyyn salasuhteensa kanssa. Ehkä olen jotenkin outo...

naista, jonka kanssa mieheni petti vuoden verran ja jonka takia sitten lopulta jätti perheensä.



Tietenkin ongelma on pääasiassa minun ja ex-mieheni välinen, mutta kyllä olen usein ihmetellyt naista, joka lähti tähän mukaan. Lähes vuoden hän suostui siihen, että mies valehteli ja petti minua ja sitten samaan aikaan vietti (esitti?) onnellista perhe-elämää ja kävi kivoilla mökkilomilla ja perhematkoilla ulkomaita myöten.



Mitäköhän nykyinen rouva pohti, kun lomailtiin viikko etelässä ja tehtiin lasten kanssa kaikkea kivaa. Käytiin miehen kanssa yhdessä sukeltamassa ja pohdittiin elämää ja tulevaisuutta. Naurettiin ja nautittiin elämästä.



Toisaalta niin sujuvasti mies valehteli minulle, joten oletan, että yhtä sujuvasti hän valehteli tälle uudelle.

edes oikeutta. Mies on luvannut vaimolleen uskollisuutta alkaessaan hänen kanssaan suhteeseen ja solmiessaan hänen kanssaan avioliiton. Miksi haluaisin olla auttamassa miestä pettämään lupauksensa?

Miettisin koko ajan, mitä se vaimo (ja mahdolliset lapset) tekee kotona, miltä hänestä tuntuu, jos hän saa tietää, että hänen miehensä pettää häntä. Ja miltä minusta hänenä tuntuisi. Hirveältä! Mistään intiimistä ei tulisi siksi yhtään mitään. Kukaanhan ei voi yksin pettää vaan siihen tarvitaan kumppani, rikoskumppani.

En muutenkaan halua loukata toisia ihmisiä, enkä varsinkaan niin kamalalla, sydämen rikkovalla tavalla, kuin osallistumalla pettämiseen. Tuntisin itseni huoraksi.

En ymmärrä naisia, jotka väittävät, että vain mies on syyllinen. Se, joka on mukana satuttamassa toista ihmistä, on myös syyllinen. Pitää osata asettua toisne asemaan. Terve, tasapainoinen, hyvä ihminen osaakin.

Olen sinkku, ollut jo vuosia, eikä minulla ole ollut vaikeuksia saada miesseuraa ja ystävyyttä vapailta miehiltä, jos olen sitä halunnut. En katsoisi toista kertaa lieroon, joka haluaisi pettää kanssani vaimoaan. Enkä ole katsonut. On ollut kuvottavaa tajuta jo se asia, että olen jostain syytä paria ukkomiestä vetänyt joskus puoleeni. Suhdetta ei syntynyt enkä halunnut olla paskiaisten kanssa missään tekemisissä.

Arvostakaa naiset itseänne ja toisianne, tuntekaa myötätuntoa ja tehkää hyvää älkääkä satuttako ketään, jos teillä on siihen mahdollisuus vaikuttaa!

...vittu mitä paatosta. Vaikka provohan tää tietenkin on.

on oikeus omistaa toinen ihminen!

on oikeus omistaa toinen ihminen!

Nämä toiset naiset tai siihen helposti ryhtyvät ajattelevat ilman muuta, että on kyse siitä, kuka saa napattua ja pidettyä. Eivät tajua, että ihmissuhteet eivät ole kilpailua ja että vaikka mies päätyisi hänen matkaansa, kyse ei ole voitosta. Kukaan ei omista toista ihmistä, mutta parisuhteeseen ryhtyvien pitäisi tietää, mitä se pitää sisällään: luottamusta, arvostusta, kunnioitusta. Näinhän haluamme, että meitä itseämmekin kohdellaan, miksi siis emme kohtelisi niin niitä, joille olemme sen oikein luvanneet?

En ymmärrä enkä arvosta ihmistä, jonka mielestä on ok pettää, valehdella ja huijata. En voisi arvostaa sellaista miestä enkä missään nimessä suostuisi itse sellaiseen osalliseksi. Ei kyse ole mistään sädekehästä vaan siitä, että en kohtele muita ihmisiä huonosti enkä anna läheistenikään sellaista tehdä. En vain arvosta sellaisia ihmisiä, joista toisen satuttaminen kuuluu vain elämään ja on oma vika, kun ei ole tarpeeksi hemaiseva, hyvä, ahkera, tunnollinen, kiinnostava jne.

Jos pitkä parisuhde menee tiensä päähän, asioista sovitaan, niistä keskustellaan, ehkä yritetään pariterapiaa ja sitten lähdetään eri suuntiin. Muut osapuolet, valehtelu, salaaminen ja kieroilu eivät tähän kuulu.

Mutta rakastuin. Ja siinä kohtaa lojaliteettini oli luonnollisesti miehen eikä hänen vaimonsa puolella. Tunnen vuoroin vihaa ja empatiaa vaimoa kohtaan.

Nämä toiset naiset tai siihen helposti ryhtyvät ajattelevat ilman muuta, että on kyse siitä, kuka saa napattua ja pidettyä. Eivät tajua, että ihmissuhteet eivät ole kilpailua ja että vaikka mies päätyisi hänen matkaansa, kyse ei ole voitosta. Kukaan ei omista toista ihmistä, mutta parisuhteeseen ryhtyvien pitäisi tietää, mitä se pitää sisällään: luottamusta, arvostusta, kunnioitusta. Näinhän haluamme, että meitä itseämmekin kohdellaan, miksi siis emme kohtelisi niin niitä, joille olemme sen oikein luvanneet?

En ymmärrä enkä arvosta ihmistä, jonka mielestä on ok pettää, valehdella ja huijata. En voisi arvostaa sellaista miestä enkä missään nimessä suostuisi itse sellaiseen osalliseksi. Ei kyse ole mistään sädekehästä vaan siitä, että en kohtele muita ihmisiä huonosti enkä anna läheistenikään sellaista tehdä. En vain arvosta sellaisia ihmisiä, joista toisen satuttaminen kuuluu vain elämään ja on oma vika, kun ei ole tarpeeksi hemaiseva, hyvä, ahkera, tunnollinen, kiinnostava jne.

Jos pitkä parisuhde menee tiensä päähän, asioista sovitaan, niistä keskustellaan, ehkä yritetään pariterapiaa ja sitten lähdetään eri suuntiin. Muut osapuolet, valehtelu, salaaminen ja kieroilu eivät tähän kuulu.

Ihmiset aina puolustelevat rakastumisella. Tapahtuuko suurin osa rakastumisista vain niin, että rakastuu, vai edellyttääkö se rakastuminen jotain toimintaa ennen rakastumista?! Esimerkiksi ihastumista tms. jolloin olisi vielä mahdollisuus perääntyä..

Ei se ole mikään ulkopuolelta tulevat väkivaltainen tunkeutuminen, jota ei voi vastustaa.

Ei se ole mikään ulkopuolelta tulevat väkivaltainen tunkeutuminen, jota ei voi vastustaa.

Kirjoitin siis jo aikaisemmin, olen se joka lopetti suhteen varattuun mieheen ennen kuin mitään 'peruuttamatonta' tapahtui.

En todellakaan päättänyt rakastua, niin todellakin vain kävi. Rakastan miestä vieläkin. En halua nähdä häntä, koska en luota itseeni ja vahvuuteeni. En halua salasuhdetta, mutta en myöskään voisi missään nimessä elää sen kanssa, että kaksi perhettä rikkoutuisi.

Toivon todella, että en olisi koskaan rakastunut häneen ja hän minuun. Ei tämä ole kauhean mukavaa.

Minä ajattelen nykyään niin, että tunteilleen ei voi mitään, mutta tekonsa voi valita.

Hyvässä henkisessä hapessa oleva ihminen ehkä pystyy estämään rakastumisen. Pitkittyneen henkisen paineen alla annoin mielummin sen tapahtua, koska arvelin, että jostain kohtaa pitää päästää henkistä painetta ulos. En ole koskaan ajatellut, en nytkään, että pettäminen olisi oikein. Tein niin kuitenkin, ja olen ihan sinut itseni kanssa.



T. Joku aiempi.

toiseen mieheen kun tämä oli varattu, minä yksinkertaisesti kerroin hänelle, että rakastan ja haluan, mutta en IKINÄ tee mitään hänen vaimonsa selän takana ja jos hän edes harkitsee moista niin en halua häntä. Suudeltiin, mutta pidemmälle ei menty ennenkuin vanhat jutut olivat selvät. Nöyränä tapasin exän ja aikuisesti hoidimme kaikki puolet. Kaikille annettiin toipumisaikaa vanhasta ja aikaa totutella uuteen.



Ei ollut vaikeeta ja nyt onnellisena kaikki osapuolet jo 10v.

antakaa niille miehillenne niin ei tarvitse muualta hakea!

Kyllä minä koen rakastuneeni 'vahingossa'.

Ei se ole mikään ulkopuolelta tulevat väkivaltainen tunkeutuminen, jota ei voi vastustaa.

Kirjoitin siis jo aikaisemmin, olen se joka lopetti suhteen varattuun mieheen ennen kuin mitään 'peruuttamatonta' tapahtui.

En todellakaan päättänyt rakastua, niin todellakin vain kävi. Rakastan miestä vieläkin. En halua nähdä häntä, koska en luota itseeni ja vahvuuteeni. En halua salasuhdetta, mutta en myöskään voisi missään nimessä elää sen kanssa, että kaksi perhettä rikkoutuisi.

Toivon todella, että en olisi koskaan rakastunut häneen ja hän minuun. Ei tämä ole kauhean mukavaa.

Minä ajattelen nykyään niin, että tunteilleen ei voi mitään, mutta tekonsa voi valita.

Minä rakastuin varattuun mieheen ennen nykyistä miestäni. Olen myös vältellyt häntä parhaani mukaan, koska hän on nykyisin vapaa, koska en vieläkään luottaisi itseeni. Jokin aika sitten tapasin hänet yhdessä tilaisuudessa ja mitä tapahtuikaan, hän yhtäkkiä suuteli minua enkä pistänyt yhtään vastaan. Huh huh..no joo, elämä jatkuu ja toivottavasti en häntä näe taas jossain.