Lue keskustelun säännöt.
mitä tehdä vauvan kanssa 9 kk joka ei suostu olemaan hetkeäkään kenenkään muun
09.10.2008 |
hoidossa, kirkuu vaikka 9 tuntia putkeen (koitettu muutaman kerran), mitään en saa tehtyä kotonakaan koska on niin utelias että laittaa kaiken suuhun, kaatuu koko ajan ja jos hetken katson muualle, kiipeää jonnekkin ja putoaa, on jo pudonnutkin kaikista mahdollisista paikoista mutta hengissä on selvitty, meinaa myös tukehtua vähän väliä vaikka koko ajan olen vieressä, kämppä on aivan kaaoksessa kun en saa yhtään siivottua. nukkuu koko päivän aikana max puoli tuntia yhteensä ja lopun ajan huutaa väsymystään. nukahtamaan en saa millään konstilla. öisin heräilee vähintään puolen tunnin välein. joinain öinä koko ajan. olen loppu.
Kommentit (12)
Tai kokeile kantoliinaa, vaikka onkin jo aika iso lapsi.
Eikö nuku edes rattaissa? Palkkaa joku teinityttö työntämään lasta rattaissa lenkkiä ympäri kylää, jotta saat levätä välillä.
Kysykää neuvolasta unikouluun pääsystä - sairaalaunikoulukin voi olla järkevä vaihtoehto tapauksessanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta saada apua neuvolan kautta. Sinun on pakko saada lepoa, että jaksat. Lapsen levottomuus johtuu varmasti yliväsymyksestä. Se ei tuossa tilanteessa ole mikään konkurssi, että lapsi valvottaa vaihteeksi jotakuta muuta. Voimia!
Ei voi mennä vessaankaan ilman vauvaa.. Ja kun oppivat liikkumaan, tutkivat jokaisen paikan. Mitä jos tekisit kodistasi vauva turvallisen? Eli kaikki alta 130cm lattiasta katsottuna, olisi lapselle turvallista? Kaapit joihin pääsee lukitset, kasvit ja maljakot pois lattialta. Samoin sähköjohdot.
Rutiinia lapselle ja vaihtele joka toinen kerta kun herää ja on kuivissa niin vie eri huoneen lattialle ja anna joitakin leluja. Lapsi tarvitsee tekemistä. Ja noin puoli vuotta menette koheltaen kunnes tulee pikku hiljaa omatoimisemmaksi.
Nyt sinne neuvolaan juttelemaan niin saat hieman purku apua ja jaksamista!
nukahtaa milloin sattuu ja syö milloin sattuu. yleensä sitten imetän koska se on hyvä rauhoittumiskeino milloin kaikki on hänellä hyvin ja on tyytyväinen. lääkärintutkimuksessa ei ole löydetty mitäään. neuvola on ihan pian ja aion kyllä kertoa ongelmista mutta tiedän jo että kaikki laitetaan luonteen piikkiin niinkuin varmasti onkin mut kyllä on vaikeeta. autossakin huutaa IHAN koko ajan.
oma "asenne"! Ja juu, tiedän että se ei ole helppoa, mutta vasta sitten kun sinä olet "rauhoittunut" uskaltaa vauvasikin rauhoittua!!
Ja puhun todellakin kokemuksesta...en siis vain aio arvostella sinua!:)
Meillä vastaavanlainen tilanne muuttui täysin kun itse päätin etten stressaa mistään!! En siitä, että vauva ei nuku, en siitä ettei hän syö, en siitä etten saa mitään tehtyä, en edes siitä että joudun pitämään vauvaa koko ajan lähelläni ts. sylissäni...Päätin että pidän vauvaa sylissäni juuri niin kauan, kaiken muun tekemättä jääneen uhallakin, että vauva ymmärtää että hän voi "rauhoittua" eikä tarvitse koko ajan "pelätä" jotain!
Meillä meni pari viikkoa niin että kävin jopa vessassa vauva sylissä, mutta jo tuona aikana vauva alkoi nukkua enemmän...nukkui nimittäin sylissäni pieniä pätkiä kerrallaan, mutta nukkui yhteensä päivän aikana enemmän kuin koskaan aikasemmin:) Kuukauden päästä tilanne oli jo se, että vauva nukkui päivällä kahdesti reilut tunnin unet ja yöt läpeensä...tai ainakin heräten vain 1-2 kertaa ja silloinkin pistin vain tutin suuhun ja vauva jatkoi uniaan:)
En tiedä mistä tuo vauvan suunnaton läheisyyden tarve johtui, mutta kun se oli täytetty niin elämäkin alkoi hymyillä:) Vauva on vieläkin hyvin utelias ja tunkee itsensä joka paikkaan, mutta on jotenkin kumminkin paljon "rauhallisempi" eikä juurikaan enää itke koskaan!:) Ja se taas vaikuttaa siihen etten itse hermostu vauvaan niin helposti:)
Kannattaa siis ainakin kokeilla...meillä toimi, mutta en silti väitä että tuo toimisi kaikilla...
Jaksamista ja toivon todella että tuo keino toimisi teilläkin!:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun on muitakin lapsia niin jostain kummasta tulee muovinpaloja ja kaikkea tavaraa lattioille vaikka yritänkin koko ajan siivota.
mut kiitos vinkeistä ja tuesta. vauva varmaan herää taas ihan just (kävin just äsken heiluttamassa vaunuja et nukahtais uudestaan ja onnistui)
Nehän eivät vielä testeissä näy, ja voivat aiheuttaa vatsakipuja ->levottomuutta ja univaikeuksia. Luonne ei selitä jatkuvaa itkuisuutta, jotain asiaa lapsella on. Väsymys kyllä selittää paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iässä on usein juuri eroahdistus, mutta ei se kyllä kaikkea selitä. Onhan allergiat suljettu pois? tai refluksitauti? Ensikodin tai sairaalan unikoulu olisi kyllä paikallaan teillä. Ihan vähän aikaa sitten oli vauva-lehdessä juttu yhdestä perheestä, joka oli sitä kautta saanut apua.
Tuollainen itku ei ole normaalia ja kyllä siihen joku syy on.
kysyn kyllä neuvolasta ruoka-aineallergian mahdollisuutta. väsymys on selvää kun ei kerran nuku.
Nehän eivät vielä testeissä näy, ja voivat aiheuttaa vatsakipuja ->levottomuutta ja univaikeuksia. Luonne ei selitä jatkuvaa itkuisuutta, jotain asiaa lapsella on. Väsymys kyllä selittää paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[yritän kyllä pysyä rauhallisena. ylipäätään vauva ei niinkään halua olla sylissä paits maidolla vaan haluaa koko ajan tutkia kaikkea. kertaakaan en ole vessaan päässyt yksin ja enhän voisi häntä silmistä päästääkään. jos en pidä kiinni koko ajan niin loukkaa itseään. suuttuu ihan älyttömästi jos huomaa että esim. ei pääse vessaan jonne haluaisi tai veljensä huoneeseen tms. siis yrittää saada ovea auki muttei tietenkään saa. tulee aivan raivon valtaa jos tahto ei mene läpi. oon ihmeissäni kun aiemmat lapset olleet todella helppoja eikä ole osanneet edes liikkua näin aikaisin.
i]oma "asenne"! Ja juu, tiedän että se ei ole helppoa, mutta vasta sitten kun sinä olet "rauhoittunut" uskaltaa vauvasikin rauhoittua!!
Ja puhun todellakin kokemuksesta...en siis vain aio arvostella sinua!:)
Meillä vastaavanlainen tilanne muuttui täysin kun itse päätin etten stressaa mistään!! En siitä, että vauva ei nuku, en siitä ettei hän syö, en siitä etten saa mitään tehtyä, en edes siitä että joudun pitämään vauvaa koko ajan lähelläni ts. sylissäni...Päätin että pidän vauvaa sylissäni juuri niin kauan, kaiken muun tekemättä jääneen uhallakin, että vauva ymmärtää että hän voi "rauhoittua" eikä tarvitse koko ajan "pelätä" jotain!
Meillä meni pari viikkoa niin että kävin jopa vessassa vauva sylissä, mutta jo tuona aikana vauva alkoi nukkua enemmän...nukkui nimittäin sylissäni pieniä pätkiä kerrallaan, mutta nukkui yhteensä päivän aikana enemmän kuin koskaan aikasemmin:) Kuukauden päästä tilanne oli jo se, että vauva nukkui päivällä kahdesti reilut tunnin unet ja yöt läpeensä...tai ainakin heräten vain 1-2 kertaa ja silloinkin pistin vain tutin suuhun ja vauva jatkoi uniaan:)
En tiedä mistä tuo vauvan suunnaton läheisyyden tarve johtui, mutta kun se oli täytetty niin elämäkin alkoi hymyillä:) Vauva on vieläkin hyvin utelias ja tunkee itsensä joka paikkaan, mutta on jotenkin kumminkin paljon "rauhallisempi" eikä juurikaan enää itke koskaan!:) Ja se taas vaikuttaa siihen etten itse hermostu vauvaan niin helposti:)
Kannattaa siis ainakin kokeilla...meillä toimi, mutta en silti väitä että tuo toimisi kaikilla...
Jaksamista ja toivon todella että tuo keino toimisi teilläkin!:)
[/quote]
Ethän sä jaksa mitään, jos et saa nukuttua. Ota yhteys neuvolaan ja vaadi apua. Muuten mä luulen, että kyse on vaan poikkeuksellisen vahvatahtoisesta lapsesta. Huolta ja vaivaa tulee olemaan varmasti myöhemminkin... :/
Meillä esikoinen on kovapäinen, vilkas ja onnettomuusaltis tapaus. Vauvana nukkuminen oli myös vaikeaa, koko vauvavuonnaan nukkui parhaimmillaankin kaksi tuntia putkeen, päivällä vain lyhyitä nokosia. Vasta unikoulutus auttoi. 3-v uhma oli yhtä itkua ja taistelua sekä mun että lapsen taholta.
Varsinkin nyt, kun kuopuskin on alkanut touhuta ja löytää omaa tahtoaan, näen selvän eron hänen ja esikoisen välillä. Kuopus nukkui vauvasta jo pari kolme tuntia enemmän vuorokaudessa. Esikoinen oli samassa iässä kuin kuopus nyt aina joku paikka auki ja mustelmilla. Esikoinen on joutunut lääkärin paikattavaksi parikin kertaa, vaikka häntä vahdittiin pienempänä takuulla enemmän kuin kuopusta, olihan hän pitkään ainokainen. Kaikenlaisia läheltä piti -tilanteita on jatkuvasti.
Olen esikoisesta huolissani varsinkin nyt, kun hän on siinä iässä, että lähtee omin nokin ulos ja tutkimaan maailmaa. Hän on ihana, oivaltava ja kaikille hyvää tahtova lapsi, mutta todella hajamielinen säheltäjä. Sellainen lapsi, joka voi keksiä ihan mitä vaan pöllöyksiä omin päin... :/
Ehkä kannattaisi mennä neuvolaan ja selvittää mikä on syy tuohon ija nukahtamisvaikeuksiin. Siis vauvoilla monet eri sairaudet voivat oireilla noin, sen lisäksi allergiat. Jos teitä ei oteta neuvolassa vakavasti, niin sitten vaan lastenlääkärille suoraan.
Samaan aikaan sitten huolehdit itse, että teillä on päivässä rytmi ja rutiini. Ruoka on tarjolla samaan aikaan ja samalla tavalla. Nukkumaanmenot myös samoihin aikoihin.