Onko täällä muita, joilla on valtava määrä häpeäkuormaa?

Vähän joo. Jokainen näkemäni nainen muistuttaa minua niistä sadoista naisista, joita panin pelimiesvuosinani. 

Kyllä. Vaikka aikaa näistä sekoiluista on kulunut yli 35v. niin välillä tulee semmoinen häpeäaalto päälle, että tekisi mieli hypätä junan alle. 

Kyllä, mutta kyky tuntea häpeää ja syyllisyyttä on tärkeä moraalikoodi.

Joo, kyllä. Häpeän ja välillä ihan suora itseinho kulkevat uskollisina ystävinä mukana.

Menin viime viikolla naimisiin ja siinäkin tilanteessa tuttu häpeä oli mukana. Olenkin yrittänyt hyväksyä sen, etten varmaan tule noista tunteista koskaan pääsemään täysin eroon.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Vaikka aikaa näistä sekoiluista on kulunut yli 35v. niin välillä tulee semmoinen häpeäaalto päälle, että tekisi mieli hypätä junan alle. 

Millaisia sekoiluja sinulla on kyseessä? Kerro.

Kaikilla on jotain sekoiluja. 

Naiset yrittää aina manipuloida ja vedättää toisia tuolla häpeällä :/

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta kyky tuntea häpeää ja syyllisyyttä on tärkeä moraalikoodi.

Minun valtava perushäpeä pohjautuu äidin kotivaikutukselle. En ollut milloinkaan riittävän hyvä, kelvollinen tai ylipäänsä ansainnut mitään.  Olen pystynyt tekemään pesäeron äitiin, ymmärrän osin miksi äiti on toiminut kuten toimi  ja hyväksyn etten asioita saa ikinä selvitettyä (dementoitunut) hänen kanssaan, mutta häpeä pysyy. En uskalla edes lääkäriin mennä kun pelkään reaktioita, sitä miten olen laiminlyönyt itseni, enkä tunne ansaitsevani mitään hyvää. En pysty kertomaan kaikkea edes kellekään läheisistäni.

Työpsykologi on kuullut murheitani ja ainut mitä olen häneltä saanut on Niin justiinsa-empatiaa sekä pari podcastlinkkiä.

Tunnistan tämän piirteen itsessäni. Menneisyyden sanomiset ja tekemiset piinaavat välillä minua. Herra armahda. 

Kyllä. En osaa pukea sanoiksi

Aina saa hävetä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Vaikka aikaa näistä sekoiluista on kulunut yli 35v. niin välillä tulee semmoinen häpeäaalto päälle, että tekisi mieli hypätä junan alle. 

Mulle tulee myös näitä aaltoja ja joskus huudan vaan ääneen. Ihan kauheaa. En käsitä miten olen voinut olla niin ääliö monta vuosikymmentä. 

Ap

Kyllä tulee häpeä aaltoja ja jatkuva häpeän tunne itsestäni on päällä. Oon alkanu enemmän tiedostamaan sitä että se tulee äidiltä lapsuudesta. On vaikeeta olla itsensä saatikka muiden ihmisten kanssa kun häpeää niin paljon. Aina itsessä on jotain vikaa.

Erittäin tuttu tunne ja olipas oivallinen avaus.Oliskin joku delete-nappi päässä millä sais kaikki tötöilyt pois mielestä.Itseinho on tapissa kun alkaa muistella tekemisiään.Onneksi se 5% positiivista mitä on tullut elämässä tehtyä pitää pinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä. Häpeän ja välillä ihan suora itseinho kulkevat uskollisina ystävinä mukana.

Menin viime viikolla naimisiin ja siinäkin tilanteessa tuttu häpeä oli mukana. Olenkin yrittänyt hyväksyä sen, etten varmaan tule noista tunteista koskaan pääsemään täysin eroon.

Mistä kohdallasi on kyse?

Soimaat todennäköisesti itseäsi liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä. Häpeän ja välillä ihan suora itseinho kulkevat uskollisina ystävinä mukana.

Menin viime viikolla naimisiin ja siinäkin tilanteessa tuttu häpeä oli mukana. Olenkin yrittänyt hyväksyä sen, etten varmaan tule noista tunteista koskaan pääsemään täysin eroon.

Hyi hemmetti. Älkää mainitko häitä!

Ap

Onko kyseessä ihan aiheesta kumpuava häpeä vai onko "häpeätermostaattisi" syystä tai toisesta niin herkäksi virittynyt, että ihan pikkujutuistakin laukeaa kohtuuttoman suuri tunnereaktio? 

Mitä sekoiluja?  Oletko joutunut johonkin ns. liemeen aikoinaan. Oletko tehnyt jotain esim. vahingossa?

Jotain rankkaako. Rikos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä. Häpeän ja välillä ihan suora itseinho kulkevat uskollisina ystävinä mukana.

Menin viime viikolla naimisiin ja siinäkin tilanteessa tuttu häpeä oli mukana. Olenkin yrittänyt hyväksyä sen, etten varmaan tule noista tunteista koskaan pääsemään täysin eroon.

Mistä kohdallasi on kyse?

Soimaat todennäköisesti itseäsi liikaa.

Kiitos, mutta uskon soimaavani itseäni ihan aiheesta. Olen entinen narkkari ja päihdeongelmaisena eläminen on sellaista pohjakosketuksesta toiseen seilaamista, että häpeä on väistämätön seuralainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Vaikka aikaa näistä sekoiluista on kulunut yli 35v. niin välillä tulee semmoinen häpeäaalto päälle, että tekisi mieli hypätä junan alle. 

Mulle tulee myös näitä aaltoja ja joskus huudan vaan ääneen. Ihan kauheaa. En käsitä miten olen voinut olla niin ääliö monta vuosikymmentä. 

Ap

Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Keskity nykyhetkeen.

Olin häpeällä kasvatettu ylipainoinen lapsi, joten siinähän tuo minuun koodattiin jo alkuvaiheilla. Eipä ole oikein väliä sillä mitä on tehnyt tai saavuttanut myöhemmin elämässään kun mielessä olen koko ajan se nolo punkero, joka ei osaa mitään, eikä tajua mistään mitään.