Alkaisitteko tukiperheeksi??

oli ok, vaan eipä tullut yhteydenottoa, arvelivat että varmaan parissa viikossa ottavat yhteyttä, en sitten jaksanut alkaa kerjäämään. Oli vielä ok, että ottaisimme kehitysvammaisen tukilapsen. Mieheni on maahanmuuttaja, että oliko se sitten lopulta este, en tiedä. Tai sitten se, että sanoin, etten ole innokas ottamaan mamulasta, koska mieheni ulkomaalaisuus ei tee minusta mitään asiantuntijaa ja toisekseen näissä pienissä piireissä olisi kiusallista joutua jonkun tutun tukiperheeksi tai edes ehdokkaaksi :-(

Näin Vantaalla.



Sijaisperhe toiminta on aina kiinnostatanut, mutta vanhemmat arveluuttaneet, Hakunilan tapauksen jälkeen en enää ole edes ajatellut asiaa.

Mulla on ollut jo kauan paloa tukiperhetoimintaan. Lopulta otin yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:een, mutta en saanut edes esitettä, koska eivät kuulemma tarvitse enempää tukiperheitä tällä alueella. Täytynee kääntyä sossun tai mll:n puoleen. Lapsilukumme on täysi (yksi lapsi), enkä halua enempää omia lapsia, mutta enemmän kuin mielelläni ottaisin kerran kuussa viikonlopuksi lapsen touhuamaan ja puuhailemaan kanssamme. Aikaa ja kiinnostusta riittäisi.

Että kuka tahansa voi olla tukiperheenä ja siinä sivussa menee yksi lapsi lisää. Joku ulkopuolinen saattaisi olla meistäkin sitä mieltä, että kyllä meille mahtuisi yksi lapsi kerran kuukaudessa viikonlkopuksi. Tottakai mahtuisi, mutta henkiset resurssit eivät riitä. Jos pieni hetki tulee lisää vapaa-aikaa, olen ajatellut käyttää sen ihan omaan harrastukseen, liikunta mielessä ihan oman jaksamisenkin takia. Nyt elämän täyttää työt, opiskelut, lasten harrastukset, talon rakennuttaminen, omien iäkkäiden vanhempien auttaminen ja joskus on ihan kiva olla vaan oman perheen kesken.

mutta lapsestani ajatus on tosi huono. En todellakaan anna lapselleni aina periksi asioissa, mutta tiedän tukiperheitä haettaessa toivottavan, että perhe on yhtä mieltä asiasta.

ja elää jonkun toisen perheen määräysten mukaan, Omat lapset ovat ansainneet äidin 100% eikä siten, että välillä joku vieras lapsi menee heidän edelleen kotona.Aika harvoin tuettava lapsi on sellainen, että siitä on kaveriksi.

En oikeasti halua uhrata harvoja viikonloppuvapaitani lapsenlikkana. Sisarusten lapset toki ovat aina tervetulleet ja lasteni kaverit.

Et tajua miten hauskaa se voi olla! mekin olemme lapseton pariskunta.

olen jo, sukulaislapselle.