OLETKO RAKASTUNUT? Mikä teki vaikutuksen?

Sama aallonpituus. Helppo jutella ja ymmärrämme toisiamme, huumori täsmää, hän on myös varsin fiksu kuten minäkin joten leikkaa samaan tahtiin. Kiellettyä on ja kaihoisaa, kun ollaan liian harvoin ja virallisessa yhteydessä tekemisissä, vaikka voisin viedä hänet auringonlaskuun. Vastakaikua ei selkeästi ole. Itse pidättelen enkä näytä tunteitani. Hän voi tehdä samoin, en tiedä. En ole onnellinen muusta kuin että hän on olemassa ja välillä elämässäni.

Olen tosi rakastunut mieheeni edelleen kuuden vuoden yhteiselonkin jälkeen. Rakastuin miehen huomaavaisuuteen ja auttavaisuuteen ja pistävään huumorintajuun. Tietynlaiseen vanhan ajan herrasmiesmäisyyteen oli helppo rakastua, jalat meni alta. Tunne on onneksi molemminpuolinen.

Hän on aidosti todella hyvä ihminen, näkee muut ihmiset syvällisesti. Se kiinnitti huomion ja tutustuminen sai rakastumaan.

Oli aina ystävällinen minulle ja jakoi arvostustaan ääneen. Nauroi vitseille, ja käyttäytyi kuin olisin älykäs ihminen.

Kunnes sitten ei ollutkaan enää ystävällinen. Ei keneenkään voi luottaa.

Meillä suhde alkoi tapailusuhteena, kesällä: alkoa käytettiin, mutta vähän. Alun jälkeen siitä tuli seksisuhde, ns. kesäpano. Oli kivaa: Nähtiin/oltiin maalla aitassa, saatiin olla ihan omassa rauhassa. Tunnustettiin/kerrottiin aina päivän hölmöydet. .... Kerran sanoin, et en minä kyllä ole mikään penaalin terävin kyvä. Hän, nainen halasi ja sanoi: Ollaan nyt edes vähän aikaa  hyviä. Siitäpä se sitten lähti. Ulkonäkö varmaan myös, "viehätti".

Jatkettiin sitä sitten etäsuhteena: toimi hyvin alussa, lopulta välit meni poikki. Jatkui sitten taas seksisuhteena.

....

Joskus myöhemmin kaduin, et piti "haaskata aikaa" - sellaseen suhteeseen, mistä ei koskaan tullut mitään. Kyllä, vikaa oli "sysissä ja sepissä". En vaan osannut kertoa kaikkia tuntoja ja miten pitää olla ja elää.

Kyllä, rakastuin 90-luvulla ja edelleen rakastan häntä ja vain häntä. Hän on hyvä ja älykäs ihminen, myös viisas,. Kaikki hänessä on oikeanlaista minulle. Hän on erittäin uskollinen ja rehellinen, lempeä ihminen, joka ei säästele rakkauttaan minuun. Myös ulkonäkö miellyttää, mutta sisin on oleellisinta. Kaikki hänessä teki minuun vaikutuksen. Edelleen jään mielelläni kuuntelemaan mitä kaikkea hänellä on sanottavana, sillä hän tietää niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista tiedepohjaistakin, osaa selittää seikkaperäisesti ja hyvin ja on vaan niin kiva välillä jutella kaikenlaisista asioista. Toisaalta hiljaisuutemme on kaunista ja liikkumavaramme sallivaa, kuin veden aaltoliikettä, kun osaamme antaa toisillemme tilaa ja läheisyyttä, tilaa ja läheisyyttä. Älyllistä kapasiteettia riittää, mikä toimii minulle afrodisiana. Helppo rakastaa, kun rinnalla on itselle oikea ihminen, tärkeiltä osin niin samanlainen mutta sopivasti erilainen, tuo minun peruskallioni ja aarteeni.

En. En ole koskaan ollut. Ja mitä olen siitä kuullut ja lukenut, niin en halua ollakaan.

Vierailija kirjoitti:

Sama aallonpituus. Helppo jutella ja ymmärrämme toisiamme, huumori täsmää, hän on myös varsin fiksu kuten minäkin joten leikkaa samaan tahtiin. Kiellettyä on ja kaihoisaa, kun ollaan liian harvoin ja virallisessa yhteydessä tekemisissä, vaikka voisin viedä hänet auringonlaskuun. Vastakaikua ei selkeästi ole. Itse pidättelen enkä näytä tunteitani. Hän voi tehdä samoin, en tiedä. En ole onnellinen muusta kuin että hän on olemassa ja välillä elämässäni.

Pidättelet tunteitasi, etkä näytä niitä. Toteat että ehkä hän tekee samoin. Silti vastakaikua ei ole? Luettelenko kaikki virheet tuossa logiikassa?

En tiedä. Kokonaisuus. Oli kuin olisin löytänyt toisen puoliskoni jota ilman en enää voi olla edes olemassa. Joku kysyi olemmeko sisaruksia kun meillä on niin samanlaiset silmät???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama aallonpituus. Helppo jutella ja ymmärrämme toisiamme, huumori täsmää, hän on myös varsin fiksu kuten minäkin joten leikkaa samaan tahtiin. Kiellettyä on ja kaihoisaa, kun ollaan liian harvoin ja virallisessa yhteydessä tekemisissä, vaikka voisin viedä hänet auringonlaskuun. Vastakaikua ei selkeästi ole. Itse pidättelen enkä näytä tunteitani. Hän voi tehdä samoin, en tiedä. En ole onnellinen muusta kuin että hän on olemassa ja välillä elämässäni.

Pidättelet tunteitasi, etkä näytä niitä. Toteat että ehkä hän tekee samoin. Silti vastakaikua ei ole? Luettelenko kaikki virheet tuossa logiikassa?

Kuvittelet loogisia virheitä, ei niitä tekstissä ole.

Lisää kauniita ja rehellisiä rakkausjuttuja. Kahden vapaan ihmisen rehelliselle pohjalle rakentuneita rakkaustarinoita on mukava lukea. :) 

Siitä on kymmenen vuotta, kun tapasimme netissä. Aloimme jutella ja juttu luisti hyvin ja nopeasti syntyi kiinnostusta molemmin puolin. Emme olleet ikinä tavanneet, ulkonäöstä tiesimme vain toistemme someprofiilikuvan verran. Jaoimme paljon samanlaisia ajatuksia ja muutenkin juttuseura oli mitä parhainta. Pelkästään kirjoitetun tekstin kautta ihastuttiin ja parissa kuukaudessa sovittiin lopulta tapaaminen. Vietettiin ilta yhdessä, käytiin keikalla ja pyörittiin kaupungilla ynnä muuta. Nojailtiin toisiimme, pideltiin käsistä ja halattiin. Kaikki oli niin kaunista ja ihanaa. Vähän ajan kuluttua tavattiin uudelleen ja silloin vietettiin yö yhdessä, olimme aivan rakastuneita. Seksi oli sen vuoksi parasta elämässäni, siinä tunteen kuohunnassa, ja myös syntistä ja ristiriitaista. Itse petin ensimmäistä kertaa elämässäni puolisoani ja itse asiassa olin ensimmäistä kertaa elämässäni sängyssä muun kuin koko ikäni puolisonani olleen kanssa. Myöhemmin hänen puolisonsa sai tietää suhteestamme ja sittemmin omanikin. Lopulta kaikki taisi mennä ihan pieleen kaikilta. Emme saaneet toisiamme, vaikka yhä häntä kaipaan ja jatkuvasti ajattelen. Hän oli elämäni suurin kolahdus.