Lue keskustelun säännöt.
Opettajan työstä vielä tääkin avaus...
12.01.2012 |
Olen yhtä opiskelijaa (nyt jo aikuinen) ohjannut tämän lukuvuoden aikana enemmän kun montaa erityisopiskelijaa koko opiskeluaikana (3 v.) yhteensä. Lähes joka ilta ja viikonloppuisinkin tulee (ilmaiseksi tietty) vastattua hänen kysymyksiinsä, autettua tehtävissä sähköpostin välityksellä jne. Lisäksi lähes JOKA päivästä pari välituntia menee hänen kanssaan asioidessa ja siihen päälle normaalit erityisopetustunnit, opetuksen erillisjärjestelyt, kopioimiset, suulliset tentit jne...
No- tänään juttelin hänen kanssaan, kun päivitettiin HOJKSia, niin hän oli sitä mieltä, ettei ole saanut tarpeeksi tukea opintoihinsa.
Tämä on todella näitä opettajan työn varjopuolia ja kiitos tehdystä työstä, huoh! UGH, kiitos kun sain avautua! :)
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni vähän samankaltaisia kokemuksia. Olen aika jämäkkä opettaja, joka haluaa myös opettaa eli oppitunneilla ei tehdä kaiken aikaa jotain muuta kuin opiskella. Joskus toki esim. ennen joulua oli pikkujoulut. Oppilaiden mielestä tunneillani lähinnä kirjoitetaan, joten olen kiinnittänyt huomiota tähän (otan kyllä rakentavaa kritiikkiä vastaan) ja olemme tehneet nyt puolen vuoden aikana kolme ryhmätyötä ja katsoneet joillakin oppitunneilla aiheeseen liittyviä pieniä pätkiä dvd:tä. Lisäksi olemme tehneet kaksi projektityötä, toinen piirtämiseen liittyvä, toinen tosin sitten kirjoittamiseen liittyvä (opetan reaaliainetta).
Päätin sitten ilahduttaa oppilaita, ja lyhyen 10 minuutin johdatuksen jälkeen laitoin heidät katsomaan dvd:tä toisesta maailmansodasta. Kuvittelin heidän olevan aivan täpinöissään, kun ovat valitelleet liiasta kirjoittamisesta. Mitä tekevät oppilaat? Luokalla on 20 oppilasta, joista puolet siirsivät innokkaasti tuoliaan lähemmäksi. Loput jäivät omien pulpettiensa luo tylsistyneen näköisenä. Näistä 10:stä innokkaasta neljä tyttöä mieluummin juoruilivat keskenään ja tönivät poikia, jotka halusivat katsoa. Vähemmän innokkaista muutama alkoi heti räplätä kännykkää ja sain juosta huomauttamassa asiasta. Katsoimme dvd:tä 25 minuuttia, ja sen jälkeen pinnani paloi lopullisesti. Miksi haluaisin näyttää mitään dokumentteja, kun saan itse olla vahtimassa luokkaa paljon työläämmin kuin tavallisilla tunneilla? En koe mitään järkeä siinä, että kuusi oppilasta oppii jotain ja loput vain lusmuilevat, häiriköivät ja tekevät aivan muuta kuin kuuntelevat tai katselevat ohjelmaa. Niin, ehkä se dokumentti oli liian tylsä nykyajan lellipennuille, sitä ei käy kieltäminen, mutta mikä sitten kelpaisi? Eräs tytöistä totesikin keskustelun päätteeksi (kyllä, vuodatin vähän tuntojani heillekin), että tunnit olisivat oikein kivoja, jos vain en viitsisi opettaa heille mitään. He kun mieluiten vaan juttelisivat keskenään. Olen melko varma, että vielä urani aikana tapaan äidin tai isän, joka on samaa mieltä. Hyvänen aika, tärkeintähän on, että lapsi viihtyy...