Kysymys valtameripurjehtijoille.

Olen usein miettinyt pitkien avomeriosuuksien miehistödynamiikkaa. Kuvitellaan nelihenkinen miehistö: kolme miestä ja yksi nainen. Edessä on 5–6 viikon yhtäjaksoinen valtameren ylitys ilman satamakäyntejä.

Nainen ja yksi miehistä ovat pari jo ennen matkaa. Se on kaikkien tiedossa, eikä kukaan pidä sitä ongelmana. Mutta viikkojen kuluessa herää kysymys, miten tällainen asetelma yleensä vaikuttaa miehistöön. Veneessä eletään hyvin pienessä tilassa, vahtivuorot vaihtuvat ympäri vuorokauden ja jokainen huomaa väistämättä, että kaksi miehistön jäsentä jakaa myös parisuhteen.

Onko kokemus osoittanut, että tällainen aiheuttaa helposti jännitteitä tai kateutta, vai suhtautuvatko kokeneet merimiehet asiaan niin ammattimaisesti, ettei se juuri vaikuta yhteishenkeen?

Toinen, puhtaasti teoreettinen kysymys liittyy siihen, missä määrin miehistön hyvinvointi voisi koskaan mennä yksilön parisuhteen edelle. Onko kukaan törmännyt tilanteisiin, joissa olisi vakavasti pohdittu tavallisesta poikkeavia ratkaisuja miehistön henkisen ilmapiirin säilyttämiseksi? Vai onko kirjoittamaton sääntö aina ollut, että parisuhteen rajat pidetään muuttumattomina myös kuukausia kestävillä ylityksillä?

Olisi kiinnostavaa kuulla oikeita kokemuksia pitkiltä valtameripurjehduksilta. Tällaiset tilanteet ovat varmasti harvinaisia, mutta juuri siksi niistä löytyy vähän asiallista keskustelua.

Nimimerkillä; Kokiksi houkuteltu purjehtijan vaimo