Monimiljonäärin kokonaisveroprosentti on 5%!!!

Pääomatuloverotus on kokonaisuus, jossa verotetaan todellista tuottoa, jonka henkilö saa käyttöönsä. Tappiot ovat luonnollinen osa sijoittamista, ja ne ovat vähennyskelpoisia, koska niistä ei ole kertynyt tuloa, vaan rahaa on menetetty. 

Huojennettu osinkotuloverotus on perusteltua. Usein mielletään yrityksen liikevaihto henkilökohtaiseksi tuloksi. Yritys maksaa ensin 25.5 % ALV, sitten 20 % yhteisöveroa liikevoitosta, minkä jälkeen saa nostaa tietyn verran (yhtiön kokoon suhteutettuna) kohtuullistettua osinkoa. Muutoin osingoista maksetaan 30-34 % pääomatuloveroa. 

Asunnon myyntitappio ei oman asunnon kohdalla ole vähennyskelpoinen, koska myyntivoitto ei ole verotettavaa tuloa. Ansiotuloverosta ei kukaan voi vähentää minkään asunnon myyntitappiota, vaan ainoastaan asunnosta syntyvistä tuloista. Periaate on yksinkertainen; Mikäli et maksa veroa, et myöskään saa vähentää. 

Pääomatuloveron vähäinen progressio veroprosentti on kohtuullinen, koska pääoma itsessään on verotettua tuloa ja varallisuutta. Varallisuusvero on kohtuuton, koska se kohdistuu tuottamattomaankin verotettuun tuloon. 

Ongelmallista on myös omistusten markkina-arvon kehityksen suoman arvonnousun rinnastus henkilökohtaiseen tuloon. Markkina-arvo on vain ja ainoastaan senhetkinen arvostus pörssissä. On oikeudenmukaista, että verotus tapahtuu siinä hetkessä, kun omistus myydään ja raha saadaan tilille. 

Lahjavero itsessään tulisi poistaa, koska lahjana annettava omaisuus on jo verotettua tuloa, usein moneen kertaankin verotettua. Lisäksi se parantaa mahdollisuuksia verosuunnitteluun. 

Varallisuutta itsessään ei tule verottaa, koska sitä on verotettu jo kerran. Mikäli näkee, että oma elämänlaatu kärsii muiden omaisuuksien arvosta, kannattaa muuttaa omaa elämänkatsomustaan. Elämä ei ole kilpailu, jossa rahan määrällä voittaa. Ei kannata vertailla itseään toisiin, joilla on erilaiset lähtökohdat. Ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta siitä, kuinka paljon varallisuutta heillä on. Siksi on lyhytnäköistä puhua eriarvoisuudesta, koska silloin paljastaa aatemaailmastaan sen, että raha määrittää toisen ihmisen arvon. 

Mikäli kokee, ettei raha ole itseisarvo, ei sitä tarvitse tavoitella, mutta muut voivat kokea rahan tavoittelun mielekkäänä, eikä sitä heiltä tule kieltää.