Lue keskustelun säännöt.
Olin kesällä häissä, joissa yhdistyi kaksi ilmeisen erilaista sukua
12.07.2026 |
Toisessa suvussa piikitellään ja pyöritään negatiivisten asioiden ympärillä sekä hävetään itseään ja toinen toistaan. Toisessa oltiin ainakin häissä tekemieni havaintojen perusteella toinen toistaan kohtaan lempeitä ja kannustavia. Monta sukupolvea tästä toisesta suvusta vietti aikaa täysin vapautuneesti ja häpeilemättä yhdessä, kun taas toisen suvun osapuolet kyräilivät erillään toisistaan. Olen ollut aikaisemmin tekemisissä vain tämän ensin mainitun suvun kanssa, joten kokemus oli totaalisen silmiä avaava. Jotkut suvut voivat ilmeisesti todellakin olla toisilleen voimavara, eikä aina "suku ole pahin". Jäin pohtimaan, mitä voisin itse tehdä omassa perheessäni, että meidän perhe olisi se, joka katkaisee tuon negatiivisuuden omassa sukuhaarassamme ja meistä eteenpäin jatkuisi tuollainen positiivinen suku niin kuin tuo toinen suku oli. Helppoa se ei tietenkään ole, mutta ehkä voisi joihinkin pieniin asioihin kiinnittää vielä aikaisempaa enemmän huomiota. Muilla vastaavanlaisia kokemuksia tai ajatuksia aiheesta?
Kommentit (20)
Kyllä nuo asiat kulkee suvussa, olen myös huomannut. Omissa suvuissani on negatiivisia sukuhaaroja enemmän ja yleensä heidän kanssaan ei juurikaan olla tekemisissä. Positiivisuus voi olla myös näyteltyä. Joskus rehellinen negatiivisuus on parempi kuin naamiona oleva positiivisuus. Suurin osa sukulaisista on melko neutraaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ne suvut mitenkään yhdisty, eikä ole pakko parinkaan olla missään tekemisissä kenenkään ikävän sukulaisen kanssa.
Ihmettelinkin kesäkuussa häissä, kun morsiamen serkku tuijotti suu auki sulhasen sukua ja tunki koko ajan aivan liian lähelle yrittäen omien sanojensa mukaan tutustua uuteen sukuun. Aivan ihmeellinen tyyppi, joka tuntui olevan samaan aikaan utelias ja pahansuopa eikä ymmärtänyt, että häät eivät ole mikään stalkkaus- ja itseterapointitilaisuus vaan hääparin juhla. Hän tuntui myös vetävän kummallisia johtopäätöksiä häävieraiden käytöksestä eikä tunnistanut sulhasen kavereita, vaan luuli näitä serkuiksi.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne suvut mitenkään yhdisty, eikä ole pakko parinkaan olla missään tekemisissä kenenkään ikävän sukulaisen kanssa.
Kannattaa ehkä lukea avaus ennen kuin kommentoi.
Ei ole noin vaikeaa. Ihme puheripuli, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne suvut mitenkään yhdisty, eikä ole pakko parinkaan olla missään tekemisissä kenenkään ikävän sukulaisen kanssa.
Kannattaa ehkä lukea avaus ennen kuin kommentoi.
Eli mitä? ei yhdisty, ei ole pakko olla tekemisissä, ei olisi tarvinnut edes häihin kutsua.
Ei kai se noin kärjistettyä oikeasti ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne suvut mitenkään yhdisty, eikä ole pakko parinkaan olla missään tekemisissä kenenkään ikävän sukulaisen kanssa.
Kannattaa ehkä lukea avaus ennen kuin kommentoi.
Eli mitä? ei yhdisty, ei ole pakko olla tekemisissä, ei olisi tarvinnut edes häihin kutsua.
Lue se avaus, niin sulle selviää. Turha mun sitä on referoida, kun se on tuossa ihan kaikkien luettavissa.
Paras on kuin ei mene tuollaisen perheen vesan kanssa yhteen. Negatiivisuus tarttuu ja tukahduttaa.
Itse en tajunnut millaiseen mieheen sitouduin ennen kuin kaikki ilo elämästäni oli imetty pois. Koko suku kyräili toistensa kanssa miehen isä oli autisti ja äiti kehytys vammainen. Mies itse etsi katkeruuden ja kateuden aihetta ihan kaikesta, myös minusta.
Koko heidän elämänsä oli mykkäkoulua ja kostamista, kaunaa, kateutta ja katkeruutta.
Onneksi älysin hypätä pois negatiivisuuden oravanpyörästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma suku on myös tuollainen negatiivinen, puolison suku on normaalin mukavaa. En ole erityisemmin tekemisissä sukuni kanssa, ja juhlia en tule järjestämään. Tällä pärjää jo aika hyvin. Puolisollani on selvästi perusluottamus ihmisiin kunnossa ja hän ajattelee että suurin osa ihmisistä on normaalin mukavia. Ei hän aina ihan tunnu ymmärtävän että näin ei kyllä valitettavasti aina ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne suvut mitenkään yhdisty, eikä ole pakko parinkaan olla missään tekemisissä kenenkään ikävän sukulaisen kanssa.
Kannattaa ehkä lukea avaus ennen kuin kommentoi.
Eli mitä? ei yhdisty, ei ole pakko olla tekemisissä, ei olisi tarvinnut edes häihin kutsua.
Lue se avaus, niin sulle selviää. Turha mun sitä on referoida, kun se on tuossa ihan kaikkien luettavissa.
Miksi? Jokaienn voi valita elämäänsä haluamansa ihmiset. Tee se niin siinä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain suomenruotsalaisissa piireissä ja romanihäissä "suvut" yhdistyvät.
Kumman bileissä olit?
Jos Katariina Kärkkäinen ja Jouni Turpeinen menevät naimisiin, ei siinä yhdisty Kärkkäisten ja Turpeisten suvut.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne suvut mitenkään yhdisty, eikä ole pakko parinkaan olla missään tekemisissä kenenkään ikävän sukulaisen kanssa.
Sellainen suku on paras missä jokainen elää lähinnä omaa elämäänsä, vihoissa ei olla kenenkään kanssa, mutta ei liiemmin olla myöskään tekemisissä eikä ainakaan suoriteta mitään pakollisia velvollisuusvierailuja eikä udella toisten tekemisiä ja kuulumisia eikä myöskään levitellä kenenkään asioita eteen päin edes suvun sisällä. Sitten, kun aika kuluu eikä olla oltu juurikaan tekemisissä vieraannutaan suvusta, mutta se on mielestäni sitten jo ihan luonnollista jos vaikka ei edes enää serkkuja tapaisi eikä mitään pikkuserkkuja edes tuntisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne suvut mitenkään yhdisty, eikä ole pakko parinkaan olla missään tekemisissä kenenkään ikävän sukulaisen kanssa.
Sellainen suku on paras missä jokainen elää lähinnä omaa elämäänsä, vihoissa ei olla kenenkään kanssa, mutta ei liiemmin olla myöskään tekemisissä eikä ainakaan suoriteta mitään pakollisia velvollisuusvierailuja eikä udella toisten tekemisiä ja kuulumisia eikä myöskään levitellä kenenkään asioita eteen päin edes suvun sisällä. Sitten, kun aika kuluu eikä olla oltu juurikaan tekemisissä vieraannutaan suvusta, mutta se on mielestäni sitten jo ihan luonnollista jos vaikka ei edes enää serkkuja tapaisi eikä mitään pikkuserkkuja edes tuntisi.
Joo, etenkin siinä tapauksessa, jos ei koskaan tarvitse apua eikä aio elää vanhaksi.
AP:n kirjoittamaa olen havainnoinut vuosikymmenien varrella. Varsinkin kohtaa:
Jotkut suvut voivat ilmeisesti todellakin olla toisilleen voimavara, eikä aina "suku ole pahin"
Kesähäät voivat olla ihan kivat, kun molemmista suvuista ne lähimmät on kutsuttu, eivätkä häät kestä yöhön asti ja jokainen vieras lähtee itsekseen pois, nukkumaan itse varaamaansa yöpaikkaan - joku ehkä ajaa kotiinsa mikä on ihan ok.
Sen ihmeemmin ei tarvitse sukujen olla yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne suvut mitenkään yhdisty, eikä ole pakko parinkaan olla missään tekemisissä kenenkään ikävän sukulaisen kanssa.
Sellainen suku on paras missä jokainen elää lähinnä omaa elämäänsä, vihoissa ei olla kenenkään kanssa, mutta ei liiemmin olla myöskään tekemisissä eikä ainakaan suoriteta mitään pakollisia velvollisuusvierailuja eikä udella toisten tekemisiä ja kuulumisia eikä myöskään levitellä kenenkään asioita eteen päin edes suvun sisällä. Sitten, kun aika kuluu eikä olla oltu juurikaan tekemisissä vieraannutaan suvusta, mutta se on mielestäni sitten jo ihan luonnollista jos vaikka ei edes enää serkkuja tapaisi eikä mitään pikkuserkkuja edes tuntisi.
Tällainen tuntemattomuus olisi aivan kauheaa.
Nimimerkillä tänä vuonna kävin pikkuserkun lapsen yo-juhlissa.
Kiusa se on pienikin kiusa
S k e kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne suvut mitenkään yhdisty, eikä ole pakko parinkaan olla missään tekemisissä kenenkään ikävän sukulaisen kanssa.
Sellainen suku on paras missä jokainen elää lähinnä omaa elämäänsä, vihoissa ei olla kenenkään kanssa, mutta ei liiemmin olla myöskään tekemisissä eikä ainakaan suoriteta mitään pakollisia velvollisuusvierailuja eikä udella toisten tekemisiä ja kuulumisia eikä myöskään levitellä kenenkään asioita eteen päin edes suvun sisällä. Sitten, kun aika kuluu eikä olla oltu juurikaan tekemisissä vieraannutaan suvusta, mutta se on mielestäni sitten jo ihan luonnollista jos vaikka ei edes enää serkkuja tapaisi eikä mitään pikkuserkkuja edes tuntisi.
Tällainen tuntemattomuus olisi aivan kauheaa.
Nimimerkillä tänä vuonna kävin pikkuserkun lapsen yo-juhlissa.
Eikö sulla ole omaa elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne suvut mitenkään yhdisty, eikä ole pakko parinkaan olla missään tekemisissä kenenkään ikävän sukulaisen kanssa.
Sellainen suku on paras missä jokainen elää lähinnä omaa elämäänsä, vihoissa ei olla kenenkään kanssa, mutta ei liiemmin olla myöskään tekemisissä eikä ainakaan suoriteta mitään pakollisia velvollisuusvierailuja eikä udella toisten tekemisiä ja kuulumisia eikä myöskään levitellä kenenkään asioita eteen päin edes suvun sisällä. Sitten, kun aika kuluu eikä olla oltu juurikaan tekemisissä vieraannutaan suvusta, mutta se on mielestäni sitten jo ihan luonnollista jos vaikka ei edes enää serkkuja tapaisi eikä mitään pikkuserkkuja edes tuntisi.
Joo, etenkin siinä tapauksessa, jos ei koskaan tarvitse apua eikä aio elää vanhaksi.
En pyydä enkä odota pyytämättä saavani apua ikääntyessäni muuta kuin ihan lähimmiltä sukulaisilta ja pyrkinys olisi itse järjestää kaikki asiani niin ettei minusta aiheudu kenellekään missään vaiheessa mitään vaivaa. Olen tähänkin asti pärjännyt omillani ja aion vastakin niin tehdä.
Yksi on ainakin se, että miettii, miten puhuu ihmisistä lastensa kuullen. Kun haluaa puhua jostain ihmisestä, mikä tulokulma on? Avataanko keskustelu, jotta voidaan haukkua ja ruotia henkilön negatiivisia ominaisuuksia? Vai voisiko jonkn henkilön ottaa esille siksi, että haluaa sanoa hänestä jotain positiivista? Tai jos vaikka onkin ikävää sanottavaa jostain ihmisestä, miettii, voiko sen sanoa neutraalisti vai pitääkö koko ihminen demonisoida ja ruotia hänestä esille kaikki mahdolliset ja ehkä mahdottomatkin negatiiviset puolet.