Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia ja vinkkejä nuorelle armeijaan liittyen
11.07.2026 |
Poikani aloittaa 4. tammikuuta armeijan, joten rupesin miettimään, olisiko täällä vinkkejä tai kokemuksia jaettavaksi hänelle. Olen yksinhuoltaja, mutta isäni alkoi kertoa omista varusmiesmuistoistaan. Tosin ajat ovat varmasti muuttuneet paljon niistä ajoista.
Isä kuuluu siihen ikäluokkaan, joka usein toteaa nykyisestä keskustelusta, että "armeija on mennyt liian pehmeäksi". Samalla hän kuitenkin sanoo, että oma palvelus oli kokonaisuutena hyvä kokemus.
Viimeksi, kun olimme poikani kanssa vanhempieni luona päivällisellä, hän alkoi muistella muutamia erikoisia tapauksia.
Hänen mukaansa oli jaksoja, jolloin ruokahuolto meni niin pahasti sekaisin, että ruokaa ei käytännössä saanut kunnolla useaan päivään. Samaan aikaan tuvista puuttuivat tyynyt ja peitot. Eräs tupakaveri oli onnistunut hankkimaan jostakin oman, varsin surkean näköisen peiton ja tyynyn, mutta ne takavarikoitiin heti, koska omia varusteita ei saanut käyttää.
Lopulta isä kertoi hiipineensä erään tupakaverinsa kanssa yöllä luutnantin huoneeseen etsimään syötävää. Ruokaa ei löytynyt, mutta heidän yllätyksekseen sängyssä oli yhteensä kahdeksan tyynyä ja neljä peittoa. Mukana olivat myös juuri ne samat surkean näköiset peitto ja tyyny, jotka tupakaverilta oli aiemmin takavarikoitu.
En oikein osaa arvioida, kuinka paljon kyse on vuosikymmenten aikana värittyneistä muistoista ja kuinka paljon oikeista tapahtumista. Löytyykö muilta vastaavanlaisia kokemuksia vanhemmasta varusmiespalveluksesta, vai kuulostaako tämä enemmän perinteiseltä armeijatarinalta, joka on vuosien mittaan kasvanut hieman jokaisella kerronnalla?
Samalla kiinnostaisi kuulla, millaisia neuvoja antaisitte nykyään palvelukseen lähtevälle nuorelle.
Kommentit (15)
Palvelin 1980-luvulla. Kyllä kaikenlaista sähläystä välillä oli, mutta ruokaa en muista koskaan jääneeni ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikasi pärjää varmasti hyvin. Kannattaa vain kuunnella ohjeita, huolehtia jaloista ja nukkua aina kun siihen on mahdollisuus.
Meillä taas katosi jatkuvasti sukkia ja pyyhkeitä. Peittoja ei sentään koskaan.
Nykyään se tosiaan on pullamössötuohua. Silloin kun minä olin nuori, niin armeija kesti vuosia, pakkasta oli 40 astetta kesät talvet ja ruokana oli kaarna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poikas pärjää varmasti. Alku vähä jännittää mut äkkiä siihen tottuu.
No höpö höpö. Jos ei ruokaa olisi annettu moneen päivään niin siitä olisi noussut sellanen haloo että muistettaisiin vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko huomannut isät eivät yleensä kännitä lastensa armeijaan menoa? He tietävät, että siitä selviää. Me, jotka emme ole armeijassa olleet, luemme vain uutisista kaikki kamaluudet. Tai vanhojen patujen jutuista.
Pojan kannattaa totutella siihen että joka päivä ei pääse suihkuun ja arvomerkit kannattaa opetella ajoissa ja teitittely
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivot narikkaan ja tekee mitä käsketään vaikka se tuntuisi hullulta
Vierailija kirjoitti:
Pojan kannattaa totutella siihen että joka päivä ei pääse suihkuun ja arvomerkit kannattaa opetella ajoissa ja teitittely
Tämä on hyvä alku, koska niillähän homma ja koulutus laitetaan käyntiin ja se sulkeinen sekä marssiharjoitukset, taakspoistuminen sitten myöhemmin kun Vääpelillä on kankkunen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se armeija mitään lomailua ole nykyäänkään. Poika menee avoimin mielin niin hyvä siitä tulee.
meilläki yks väitti et alikersantti söi kaikki munkit ite. Ei sitä kukaa pystyny todistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos juttu pitää paikkansa, haluaisin kuulla ennen kaikkea, miten he selvisivät pois luutnantin huoneesta jäämättä kiinni.
Aikanaan tuollaista saattoi tapahtuakkin. Tänäpäivänä meno asiallista.