Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka surevat isojen/nuorten aikuisten lastensa huonoja tai olemattomia välejä?
10.07.2026 |
Tämä on minulle jotenkin vaikea paikka.. omat lapset jotka kasvoivat samassa perheessä, jakoivat monet muistot, syntyivät pienellä ikäerolla ym niin nyt eivät parikymppisinä ole missään tekemisisdä keskenään. En käsitä. Huomaan että kuopus haluaisi jonkunlaisen normaalin suhteen, mutta esikoista ei voisi vähempää kiinnostaa. Eipä silti, ei kuopuskaan itse pidä mitään yhteyttä sisarukseensa. Tuntuu jotenkin tosi pahalle.
No niin, kivittäkää.
Kommentit (13)
Joillakin taas äiti seko, raskas taakka aikuiselle lapselle. Jos ei saa tarpeeksi etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillakin taas äiti seko, raskas taakka aikuiselle lapselle. Jos ei saa tarpeeksi etäisyyttä.
Luulisi että asialliset välit voisi säilyttää?
Monet äidit sekoittavat itse lastensa välit. Kohtelemalla eri tavoin lapsiaan. Pitämällä vanhinta lastaan jonain perheen varavanhempana.
Ei kaikista sisaruksista mitään sydänystäviä tule. Minullakin on etäiset, mutta asialliset välit veljiini. Välillä ei oltu vuosikausiin yhteyksissä, mutta kun alkoi tulla lapsia, niin lasten synttäreillä on käyty puolin ja toisin.
Pikkuveljen kanssa minulla on myös perinne, että lähetetään toisillemme aina synttäripäivänä onnitteluviesti.
Ei niitä lapsia pidä tehdä toisilleen leikkikaveriksi. Eikä lapsilla ole mitään velvollisuutta kaveerata aikuisena äidin mieliksi, jos eivät muuten koe siihen tarvetta. Lapsilla on oikeus omaan elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina sanonut, etten kavereeraan sisareni kanssa siksi, että hän on sisareni vaan ennemminkin siitäkin huolimatta.
Omat vanhemmat pilasi nämä välit ja toiseksi meillä miehen kanssa ei ole lapsia, muilla sisaruksilla on, jäädään siis viimeiselle sijalle. Hienoa kuulla kun koko perhe (vanhemmat, muut sisarukset + lapset) on kokoontuneet yhteen. Jaa, missä se oma kutsu oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin vaan tekee pahaa että ovat toisilleen ventovieraita. Ei draamaa, ei riitoja tai tietääkseni mitään suurempia kaunoja, vain täydellinen välinpitämättömyys. Eikö se ole erikoista teistä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Monet äidit sekoittavat itse lastensa välit. Kohtelemalla eri tavoin lapsiaan. Pitämällä vanhinta lastaan jonain perheen varavanhempana.
Ai äidit. Jep. Äiti sitä ja äiti tätä. Äidin vika se tämä ja tuo. Mites isä? Varmaan autotallissa.Sekin on äidin vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että vanhemmat eivät aina ole kartalla aikuisten lastensa tilanteesta. Taustalla voi olla vaikka ja mitä.
Tyttö ja poika parikymppisinä, voisi hyvinkin mennä noin. Eri maailmat kasvaessa ja nuorena eri kaveripiirit jne. Kun/jos saavat lapsia tai kun ikää tulee lisää, alkavat ajattelemaan asioista eri tavalla ja oma sisaruskin alkaa kiinnostaa. Saattavat löytää toisensa myöhemmin, älä ole huolissasi, jos kerta eivät ole vihoissa keskenään, saattaa tuo olla vain vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaan tekee pahaa että ovat toisilleen ventovieraita. Ei draamaa, ei riitoja tai tietääkseni mitään suurempia kaunoja, vain täydellinen välinpitämättömyys. Eikö se ole erikoista teistä?
Ap
Ei erikoista vaan tavallista.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on kaksi autismin kirjolla olevaa ja eivät oikeastaan noteeraa toisiaan mitenkään, minkäs sille voi.