Kateellinen heille, jotka aidosti nauttivat elämästä ilman rakkautta

?

Keskittyminen muuhun ja omaan tunteiden luomiseen tai säätelyyn. Tunne on olemassa. Jopa tunteettomuus jos vähentää volyymia, ettei romahda liikaa tunteiden mukana ja ole riippuvainen. Rauha. No kukaan ei ole täydellinen. Tosielämässä miehet arkusia.

Vierailija kirjoitti:

Keskittyminen muuhun ja omaan tunteiden luomiseen tai säätelyyn. Tunne on olemassa. Jopa tunteettomuus jos vähentää volyymia, ettei romahda liikaa tunteiden mukana ja ole riippuvainen. Rauha. No kukaan ei ole täydellinen. Tosielämässä miehet arkusia.

Korjaan, arkisia. Ei arku.

Totta kai toivoisin rakkautta, mutta kun sitä ei ole, keskityn asioihin, jotka tekevät minut onnelliseksi. Läheiset ihmiset (ystävät ja sukulaiset), harrastukset, matkustelu, taide, eläimet, luonto, mielekäs työ. 

En edes tiedä mitä rakkaus on joten mitäpä sitä kaipaamaan.

Hieno aihe. 

Vastaan ehkä aamulla. 

Nyt suihkuun. E

Jos rakkaus olisi ainoa tarve minkä takia elämästä voisi nauttia. Olisipas elämä helppoa.

Olin nuorempana romanttinen.Sitten suhteeseen miehen kanssa joka ei kyllä ole.Rakkaus on kuollut aikaa sitten..en usko rakkauteen enää.Hän on pettänyt.Hän on kuningas.Voi hyvää päivää millainen elämä..Mutta kunnon ihmisiä on oltu pärjätty ja lapsetkin pärjänneet elämässään.Päivästä toiseen  vaan.Mistä tietää jos rakkaus löytyykin vielä jos elon päiviä riittää

Sellaista oli ennen ensirakkautta ja tämä tapahtui myöhemmin aikuisiällä. Nauttia on hieman väärä sana. Omalla kohdallani puhuisin seesteisestä, henkisesti tasaisesta olevaisuudesta. 

No kun tiedän että rakkaus on suuri kusetus, niin enpä sitä kaipaa.

Mitähän semmonen tarkoittaa?