Lapsen korvien putkitus, meillä nyt edessä.

Riippuu varmaan sairaalastakin mikä fiilis jää. Esikoinen joutu odottamaan noin klo 13 asti ennen kuin pääsi saliin, kun kaikki sen päivän putkitettavat kutsuttiin yhtä aikaa aamulla sairaalaan saapuvaksi. Hieman oli ressukalla nälkä, kun aamullakaan ei voinut syödä eikä juoda kun tosiaan meille ilmoitettiin vain aika, milloin tulla sairaalaan.



Toinen lapsi putkitettiin eri paikassa ja meni nopeammin mutta hän oli aivan sekaisin ja kiukkuinen herätessä. Ikää oli 11kk.



Nyt on kolmas menossa putkitukseen.



Ei sitä kannata jännittää, yritä olla lapsellesi rauhallinen. Nukutus on aika hurjan tuntoinen, aivan kuin lapsi kuolisi käsiin.



Minkä ikäinen lapsesi on?

Ekalla kerralla liikutuin ku lapsi retkahti sylissä nukutuksessa. Mutta aina kaikki menny hienosti ja äitikin oppinut vähemmän herkäksi

Lapselle tärkeää, että läheinen henkilö saattaa saliin ja on heti vieressä, kun herää. Ja kannattaa olla esim. unilelu tai muu rakas lelu odottamassa heräävää pikku potilasta.



Kipeä voi olla, mutta annetaan kipulääkettä. Kyllä siitä hyvin selviää. Se operaatiopäivä voi olla vähän rankka, mutta yleensä jo seuraavana päivänä on ihan ok olo.



(Kolme putkitusta meilläkin ollut.)

ilkeälle, jos se tuntuu kuin lapsi kuolisi syliin, huh :( ap

Voi ei, menin sanomaan aika pahasti. Ei se niin kamalaa todellakaan ole.

Ja lapsesi on onneksi jo noinkin "iso", niin hänelle voi jo selittää asioita.

Alle vuoden ikäinen ei oikein ymmärrä, miksi hänen kasvoilleen puristetaan naamaria niin että jäljet jää. Hui hirveä sitä itkua mikä kuului sieltä naamarin takaa ja hätääntynyttä katsetta. Sitten itku vaimeni ja vaimeni.



Mutta kaiken kaikkiaan ihan kestettävissä, herkkä olen minäkin ja itkin kyllä salaa lapsi sylissä kun se tuntui että toinen ei ymmärrä miksi häntä satutetaan.



Kerro lapsellesi etukäteen mitä on edessä.

Meillä esikoinen nukutettiin suonensis.

Meillä 2 putkitettu, ja kummankaan nukahtamista en ole halunnut olla näkemässä just tuosta syystä. Ihan viimeiseen asti olen ollut leikkauspöydän vieressä, mutta heti kun anestesialääkäri on sanonut että nyt lähtee lääke menemään niin olen lähtenyt pois! Pelkään just tuota tunnetta, että "niinkuin lapsi kuolisi.." Eikä varmasti oo jäänyt lapsille mitään traumoja, kun en ole niitä viimeisiä hereillä olevia sekunteja ollut vieressä :) Ja yllättävän vähän ovat kipua valittaneet/itkeneet, sanoisin että on helpoimmasta päästä operaatioita!! vrt. nielu/kitarisanpoistot tms...niissä kamala toipuminen.

Yhdellä lapsellamme on ollut putket kolme kertaa. Ekalla kerralla sai julkisella puolella putket mutta ei ollut saleja vapaana niin vain sillä ehdolla että tehtiin puudutuksessa. Lapsi tais olla jotain 2,5 v. Onnistu hyvin eikä jäänyt traumoja tai muuta. Isä ja yksi hoitaja piti kiinni kun lääkäri hoiti homman.



Toisella kerralla ei haluttu nukutusta (lapsella laajat allergiat + astma) kun tiedettiin kuinka pieni homma on. Äiti ja hoitaja piti kiinni kun laitettiin puudute ja puolen tunnin kuluttua kun laitettiin putket pyysi lääkäri että vain äiti pitää kiinni kerta lapsi piti päänsä puudutuksen laitossakin paikallaan ihan itse ilman rimpuiluja. Olisko mennyt neljä minuuttia ja homma hoidettu varsinainen putkitus siis. Lapsella oli ikää noin 3,5v.



Kolmannella kerralla käytiin yksityisellä. Lapsi istui vanhemman sylissä. Lääkäri tiputti pikapuudutteen korvaan ja alta minuutin kuluttua oli putki paikalla. Taas lapsi huusi kovaa koska putken laitto sattuu hieman ja tuntuu erittäin inhottavalta kun kuuluu kovia ääniä korvaan (rahinoita ym) mutta pää pysyi sovitusti paikallaan. Ja sitten toinen korva samaan tapaan perään. Eli oltiin yksityisellä korvalääkärillä huoneessa alta 15 minuuttia kun lähdettiin jo sieltä lapsen kanssa putket korvissa ostamaan palkinnoksi legoja lapselle.



Meillä julkisella puolella on aina sanottu että antaa kipulääkettä ainakin muutama päivä putkituksen jälkeen kipuihin mutta yksityisellä lääkäri vaan naureskeli että turhaa ei ne ole putkituksen jälkeen kipeitä. Eikä lapsi tosiaan tarvinut kipulääkettä lainkaan tämän operaation jälkeen.



Tsemppiä. Ei se ole iso homma. Tai nukutus taitaa olla isoin osa tuossa toimenpiteessä.

Riippuu tosiaan paikasta, mutta meillä on mennyt aina kaikki hyvin yksityisellä. Emme ole odotelleet pitkään omaa vuoroa ja itse nukutus tapahtuu nopeasti. Meillä lapsi on ollut sylissä, olen saanut itse pitää maskia paikoillaan ja siihen on lapsi sitten nukahtanut (joskus pienempänä saattoi itkeä, mutta nukkumatti ja sairaanhoitaja olivat apuna pitämässä kiinni, jos tarvis).



Itse olen todennut, että mitä pidempään lapsi nukkuu operaation jälkeen, sen helpompi toipuminen on. Eli jos herää 10-15min. salista tulon jälkeen, saattaa olla tosi tokkurainen, itkuinen ja kiukkuinen, mutta meillä sellainen puoli tuntia -> on ollut hyvä aika, silloin lapsi on ollut vain hetken pökkyrässä.



Kolmella lapsellani putkituksia takana yhteensä yli kymmenen, joten voin vain rauhoitella, että se tuntuu varmasti pelottavammalta kuin mitä on. Tosin en kyllä ole yhtään hermoilijatyyppiä ja yskityisellä olosuhteet ovat olleet aina mitä parhaimmat. :)