Onko epänormaalia jos ei muista paljonkaan lapsuudestaan?

Olet klooni jolla ei ole lapsuutta vaan muistot alkaa siitä kun heräsit kapselista aikuisena.

Joo. Mulla ei ole varhaisia muistoja kotoa. Esim. Ei hajuakaan miltä näytti koti jossa elin 0---5 vuotiaaksi.

Ekat muistot on mummin ja ukin luota. Ne rakkaat läheiset, joilla oli kiinnostusta, aikaa ja silleen. 

Normaalia jos/kun on ollut puutetta lapsuuden henkisessä turvassa. Torjuva, kylmä tai riitainen koti. 

Ks. Juha Klaavun kirja.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mulla ei ole varhaisia muistoja kotoa. Esim. Ei hajuakaan miltä näytti koti jossa elin 0---5 vuotiaaksi.

Ekat muistot on mummin ja ukin luota. Ne rakkaat läheiset, joilla oli kiinnostusta, aikaa ja silleen. 

Olisi todella epänormaalia, koska ekoista elinvuosista olisi muistoja. Jos joku väittää muistavansa jotain esim olleessaan 2v, on kyse valemuistoista, eli yleensä joku on kertonut jotain juttua ko henkilön lapsuudesta ja tämä on luonut siitä itselleen mielikuvan, jota kuvittelee muistoksi.

Sitä paitsi laspuus jatkuu pitkälle yli 5 v iän.

Varmaan ne muistot haalistuu kun ikää tulee. Ensimmäiset muistoni ovat n. 3 -vuotiaasta alkaen. Muutama hämärä muisto on vauva ajalta, liittyvät ahdistukseen ja kipuun sekä eloonjäämiskamppailuun. Kukaan ei ole kertonut minulle näistä vauva-ajan asioista. Ovat omia muistojani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mulla ei ole varhaisia muistoja kotoa. Esim. Ei hajuakaan miltä näytti koti jossa elin 0---5 vuotiaaksi.

Ekat muistot on mummin ja ukin luota. Ne rakkaat läheiset, joilla oli kiinnostusta, aikaa ja silleen. 

Olisi todella epänormaalia, koska ekoista elinvuosista olisi muistoja. Jos joku väittää muistavansa jotain esim olleessaan 2v, on kyse valemuistoista, eli yleensä joku on kertonut jotain juttua ko henkilön lapsuudesta ja tämä on luonut siitä itselleen mielikuvan, jota kuvittelee muistoksi.

Sitä paitsi laspuus jatkuu pitkälle yli 5 v iän.

Ekat muistoni on 2-- vuotiaana. Muistikuvia kun olin pieni, miltä korkeudelta katsoin. 

Sit oli päivähoitajia joista kuulemma tykkäsin kovasti. Ei muistoja.

Ennen viidettä ikävuotta on harvoin muistoja. Toisin kuin väitetään joillakin ihmisillä on. Riippuu neurologiasta. Asiasta on ihan tutkimustietoja.

Yksi väite joka liittyy noihin valemuistoihin on käsitys siitä että vain kielellistä ajattelua voi olla. Käsitys ei perustu tutkimukseen vaan on erään psykologisen kenttäsuunta.

Kyllä muistamattomuus jonkinlaisesta sairaudesta kertoo. Se, mistä sairaus on aiheutunut, on asia sinänsä. Jos on ollut erityisen karmea lapsuus, on luonnolista, ettei sellaisesta mielellään mitään muista, ja varmasti mieli pyrkii suojelemaan ihmistä tässä asiassa. Mutta ns. normaalitapauksessa, jossa henkilöllä on ollut tavanomainen lapsuus ja hän on vain elää porskuttanut sen läpi, on outoa, jos aikuisena ei muista lapsuudestaan juuri mitään. Tämä on vain oma ahdasmielinen mielipiteeni.

Vierailija kirjoitti:

Normaalia jos/kun on ollut puutetta lapsuuden henkisessä turvassa. Torjuva, kylmä tai riitainen koti. 

Ks. Juha Klaavun kirja.

Hei, tää Juha Klaavu puhuu esim. Lapsuuden kehityksellisestä traumasta. 

Todella hyvää ja mielenkiintoista settiä! Ja tämä koskee ihan kaikkia ihmisiä.

Kiitos sulle kun vinkkasit.

Semmonen asia on olemassa kuin valemuistot, eli ihminen tavallaan "muistaa" asioita esim alle 5 vuotiaasta koska ihminen on katsonut valokuvia itsestään silloin ja kuunnellut tarinoita esim vanhemmiltaan, eli ihminen kehittää oikean muiston tilalle vastaavan vastaamaan näitä oletuksia ja kerrottuja tarinoita. Hyvin harva ihminen oikeasti muistaa mitää noin varhasesta vaiheesta elämäänsä. Siihen muistamiseen liittyy paljon sitäkin että kuinka paljon on just puhuttu vuosien saatossa lapsuudesta sun muuta, sitä pitää tavallaan toistaa että se pysyy sielä ja siinäkin on se uhka että siihen tarinaan tulee kokoajan lisää jotain pientä mikä muuttaa aina vuosien saatossa sen koko tarinan suuntaa aika radikaalistikkin. Itsekään en muista paljo mitää,  pieniä palasia sieltä sun täältä ja kohokohtia, mutta jos pitää erotella tapahtumia vaikka ykkös ja kakkos luokalta koulusta, ei mitää hajua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mulla ei ole varhaisia muistoja kotoa. Esim. Ei hajuakaan miltä näytti koti jossa elin 0---5 vuotiaaksi.

Ekat muistot on mummin ja ukin luota. Ne rakkaat läheiset, joilla oli kiinnostusta, aikaa ja silleen. 

Olisi todella epänormaalia, koska ekoista elinvuosista olisi muistoja. Jos joku väittää muistavansa jotain esim olleessaan 2v, on kyse valemuistoista, eli yleensä joku on kertonut jotain juttua ko henkilön lapsuudesta ja tämä on luonut siitä itselleen mielikuvan, jota kuvittelee muistoksi.

Sitä paitsi laspuus jatkuu pitkälle yli 5 v iän.

Miksi pöljät on taas alapeukuttaneet faktoja? 

Lapsuusiän amnesia (infantiili amnesia) tarkoittaa normaalia ilmiötä, jossa ihminen ei muista elämänsä ensimmäisten 3–4 vuoden tapahtumia. Muistikuvat ovat varhaislapsuudesta usein katkonaisia, ja pysyvät, omaelämäkerralliset muistot vakiintuvat vasta noin 5–6 vuoden iässä. Ilmiö johtuu aivojen kehityksestä ja kielen oppimisesta. 

Mulla on vain väläyksenomaisia muistikuvia ajalta ennen koulun aloitusta, ensimmäisiltä ikävuosilta ei mitään. Olin perheeni ensimmäinen ja pitkään kaivattu lapsi, joten musta on runsaasti valokuvia juuri noilta ensimmäisiltä vuosilta. Niissä ei ole mitään tuttua, poislukien tietysti asiat jotka muistan myöhemmiltä vuosilta (esineet, vaatteet).