Miten selvisit, kun kumppanisi tuli ns. "hulluksi"?

Kumppanini, jonka kanssa olen asunut vuosia, on sairastunut mielenterveyshäiriöön. Kyseessä on todennäköisesti harhaluuloisuushäiriö. Uskoo vakaasti, että monet ihmiset ovat tehneet kamalia asioita hänelle. Nämä jutut eivät kuitenkaan ole todellisia. Ei pysty yhtään kyseenalaistamaan uskomuksiaan vaan raivostuu, kun en usko häntä. Olen yrittänyt puhua järkeä monella eri tavalla, mutta mistään ei ole mitään apua. Kumppani on täydellisen sairaudentunnoton eikä suostu menemään lääkäriin mihinkään tutkimuksiin. Hulluinta on, että hän on pääosin toimintakykyinen ja pystyy keskustelemaan täysin normaalisti ja johdonmukaisesti vaikka jalkapallosta tai politiikasta. Eli kyseessä ei ole sellainen täydellinen sekoaminen (psykoosi) kuin skitsofreniassa, mikä näkyisi selvästi kaiken aikaa ja kaikille ihmisille ulospäin. Ei myöskään vaikuta muistisairaalta, kun ei korostetusti unohtele asioita. Harhaluuloisuushäiriössä ihmisen "hulluus" rajoittuu vain yhteen tai useampaan harhaan, eli ihminen voi vaikuttaa täysin normaalilta kunnes keskustelu kääntyy näihin aiheisiin. Silloin henkilö flippaa aivan täysin ja kaikki puhe, mitä suusta alkaa valua ulos, on aivan järkyttävää. 

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että mitään muuta ratkaisua ei ole kuin että meidän pitää muuttaa mahdollisimman pian erilleen. Tämä on tosin emotionaalinen ja taloudellinen katastrofi minulle. Joudun jatkossa asumaan yksin ja menetän samalla rakkaan kotini. Tuntuu aivan hirveältä. Onko täällä ketään muuta, joka olisi joutunut tällaiseen tilanteeseen? Miten ihmeessä selvisit?