Olen oikeasti surkea otus

Olen tässä järkytyksekseni herännyt siihen todellisuuteen, kuinka surkea olenkaan. Pian nelikymppinen enkä ole onnistunut missään. Opinnot jääneet kesken, terveyteni menin ja pilasin. Ja niin hyvä olin aikoinaan koulussa, että kaikki odottivat, että musta tulee vaikka mitä. Eivät tienneet (tai halunneet kuulla) miten paha olo oli ollut sisällä koko elämän. Sitä yritin sitten ammattiavulla ja itsekseni selvittää, mutta pieleen meni sekin. Nyt vain ihmettelee, kun ei ole mitään jäljellä. Ja hävettää oma itseni niin, etten ikinä halua enää kaivautua kolostani esille. No, kai onni onnettomuudessa, että kaikki mahdollisuudetkin meni jo. Lueskelenpa kirjoja loppuajan.