Lue keskustelun säännöt.
Ahne ja itsekäs ystävä on ...
01.07.2026 |
alkanut ärsyttää. Tykkään siitä, että ystävien kesken ei lasketa jokaista suupalaa. Kunhan kukaan ei systemaattisesti hyväksikäytä muita. Elämäntilanteetkin vaihtelevat. Joku voi jäädä työttömäksi, toiselle tuli jättimäinen veromätky tmv.
Porukassa on rikas pihi. Kaikessa ja aina oma etu edellä. Viisveisaa siitä, mistä toinen tykkäisi. Pelailee ystäväpeliä juoruilemalla ja haukkumalla, ketkä eivät ole paikalla. Yritän kääntää puheen pois juoruista, mutta nyt en välitä edes oikein nähdä häntä. Vähän hankalaa, kun kaveriporukka harrastaa sanaa juttua.
Mä en ymmärrä tän ihmisen ilkeyttä ja itsekkyyttä enää. On terve ja hyväkuntoinen rikas ihminen.
Onko sinulla vastaavia empatiakyvyttömiä sukulaisia tai ystäviä?
Kommentit (19)
Kyllä on. Juuri tuollaista se on. Ainoa, mitä voi tehdä, on laittaa itsekin napakat rajat näiden kanssa, minimoida kanssaan vietetty aika ja/tai etsiä parempaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän liki kaikilla ole.
Ei, ei ole. Aikuisuudessa on se hyvä puoli, että voi valita kenen kanssa sitä aikaansa viettää. Ja itse teen sitä täyspäisten ja empatiaan kykenevien ihmisten kanssa.
Onko oikeasti rikas vai kuvitteletko vain? Itselläkin oli kaveripiirissä yrittäjän tytär, josta sanottiin että on rikas. Piti maksaa, että pääsi hänen polttareihin aika isoja summia. Ja kaverit vähän köyhempiä. Hänen synttäreillä käytiin ym, mutta sitten kun tuli mun synttärit niin ei tullut sinne vaan oli ilkeä eli naristiseksi kasvatettu, huomio aina hänessä vaikka olisi toisen synttärit ollu. Ei kiinosta tuollaisten ihmisen seura ja se, että kun ei se perhe tosi asiallisesti nyt niin hirvittävän rikasta ollut. Mutta varmaan hyvin toimeentulevaa. Oli ihan selvästi kasvatettu kusipääksi. Se paljastui siitäkin kun äitinsä tuli sanomaan mulle, että kyllä hänen tyttärensä on kaunein kaikista. En ollut itse koskaan edes vertaillut, että kuka on kaunein. Ilkeää tuollainen vertailukin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on. Juuri tuollaista se on. Ainoa, mitä voi tehdä, on laittaa itsekin napakat rajat näiden kanssa, minimoida kanssaan vietetty aika ja/tai etsiä parempaa seuraa.
Totta. Jotenkin vaan hämmästyttää nää tokaisut, jos joku vähän yrittää toppuutella. "Kyllä mulla on kavereita!" Joo on. Pinnallisia tuttavia, mutta itse en uskalla mitään intiimimpää kertoa.
Otatte hänet asialliseen puhutteluun tai vihjatkaa selkeästi, että hänen käytös ei ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti rikas vai kuvitteletko vain? Itselläkin oli kaveripiirissä yrittäjän tytär, josta sanottiin että on rikas. Piti maksaa, että pääsi hänen polttareihin aika isoja summia. Ja kaverit vähän köyhempiä. Hänen synttäreillä käytiin ym, mutta sitten kun tuli mun synttärit niin ei tullut sinne vaan oli ilkeä eli naristiseksi kasvatettu, huomio aina hänessä vaikka olisi toisen synttärit ollu. Ei kiinosta tuollaisten ihmisen seura ja se, että kun ei se perhe tosi asiallisesti nyt niin hirvittävän rikasta ollut. Mutta varmaan hyvin toimeentulevaa. Oli ihan selvästi kasvatettu kusipääksi. Se paljastui siitäkin kun äitinsä tuli sanomaan mulle, että kyllä hänen tyttärensä on kaunein kaikista. En ollut itse koskaan edes vertaillut, että kuka on kaunein. Ilkeää tuollainen vertailukin.
On ihan oikeasti rahaa vaikka kuinka. Siksi juuri ihmetyttää, miksi ei ole rento ihminen. Ihmeellisintä tässä on se, että on olevinaan uskova ihminen. Ja niin ilkeä juoruilija.
Ärsytys auttaa ymmärtämään, mistä asioista pidät ja mistä et pidä, seuraava askel on miettiä mitä asialle voisi tehdä. Oma radikaali ehdotukseni on, keskustelu ko henkilön kanssa. Tai sitten vaan kiukuttelet yksinäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän liki kaikilla ole.
Ei, ei ole. Aikuisuudessa on se hyvä puoli, että voi valita kenen kanssa sitä aikaansa viettää. Ja itse teen sitä täyspäisten ja empatiaan kykenevien ihmisten kanssa.
Joo, samaan pyrin. Joskus menee hetki ennenkuin toiseen tutustuu kunnolla.
Ap
On, mutta hänestä on meille paljon hupia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti rikas vai kuvitteletko vain? Itselläkin oli kaveripiirissä yrittäjän tytär, josta sanottiin että on rikas. Piti maksaa, että pääsi hänen polttareihin aika isoja summia. Ja kaverit vähän köyhempiä. Hänen synttäreillä käytiin ym, mutta sitten kun tuli mun synttärit niin ei tullut sinne vaan oli ilkeä eli naristiseksi kasvatettu, huomio aina hänessä vaikka olisi toisen synttärit ollu. Ei kiinosta tuollaisten ihmisen seura ja se, että kun ei se perhe tosi asiallisesti nyt niin hirvittävän rikasta ollut. Mutta varmaan hyvin toimeentulevaa. Oli ihan selvästi kasvatettu kusipääksi. Se paljastui siitäkin kun äitinsä tuli sanomaan mulle, että kyllä hänen tyttärensä on kaunein kaikista. En ollut itse koskaan edes vertaillut, että kuka on kaunein. Ilkeää tuollainen vertailukin.
On ihan oikeasti rahaa vaikka kuinka. Siksi juuri ihmetyttää, miksi ei ole rento ihminen. Ihmeellisintä tässä on se, että on olevinaan uskova ihminen. Ja niin ilkeä juoruilija.
Ja sinä tulit juoruilemaan hänestä…
Vierailija kirjoitti:
Otatte hänet asialliseen puhutteluun tai vihjatkaa selkeästi, että hänen käytös ei ole ok.
On siitä sanottu, mutta suuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsytys auttaa ymmärtämään, mistä asioista pidät ja mistä et pidä, seuraava askel on miettiä mitä asialle voisi tehdä. Oma radikaali ehdotukseni on, keskustelu ko henkilön kanssa. Tai sitten vaan kiukuttelet yksinäsi.
Itse olen näin vanhemmiten oppinut antamaan ihmisille armoa sen sijaan, että listaan missä kaikessa he epäonnistuu. Yhtäkkiä ärsytyksen tilalla on ennen kaikkea suru niistä eväistä, joilla jotkut ihmiset ovat pyristelleet elämässä eteenpäin hädissään. Käyttäytyvän puutteellisuuden piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti rikas vai kuvitteletko vain? Itselläkin oli kaveripiirissä yrittäjän tytär, josta sanottiin että on rikas. Piti maksaa, että pääsi hänen polttareihin aika isoja summia. Ja kaverit vähän köyhempiä. Hänen synttäreillä käytiin ym, mutta sitten kun tuli mun synttärit niin ei tullut sinne vaan oli ilkeä eli naristiseksi kasvatettu, huomio aina hänessä vaikka olisi toisen synttärit ollu. Ei kiinosta tuollaisten ihmisen seura ja se, että kun ei se perhe tosi asiallisesti nyt niin hirvittävän rikasta ollut. Mutta varmaan hyvin toimeentulevaa. Oli ihan selvästi kasvatettu kusipääksi. Se paljastui siitäkin kun äitinsä tuli sanomaan mulle, että kyllä hänen tyttärensä on kaunein kaikista. En ollut itse koskaan edes vertaillut, että kuka on kaunein. Ilkeää tuollainen vertailukin.
On ihan oikeasti rahaa vaikka kuinka. Siksi juuri ihmetyttää, miksi ei ole rento ihminen. Ihmeellisintä tässä on se, että on olevinaan uskova ihminen. Ja niin ilkeä juoruilija.
Voi jumauta, kun on rahaa ei voi olla esim epävarma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On, mutta hänestä on meille paljon hupia.
Ja luulette olevanne jotenkin parempia ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsytys auttaa ymmärtämään, mistä asioista pidät ja mistä et pidä, seuraava askel on miettiä mitä asialle voisi tehdä. Oma radikaali ehdotukseni on, keskustelu ko henkilön kanssa. Tai sitten vaan kiukuttelet yksinäsi.
Itse olen näin vanhemmiten oppinut antamaan ihmisille armoa sen sijaan, että listaan missä kaikessa he epäonnistuu. Yhtäkkiä ärsytyksen tilalla on ennen kaikkea suru niistä eväistä, joilla jotkut ihmiset ovat pyristelleet elämässä eteenpäin hädissään. Käyttäytyvän puutteellisuuden piikkiin.
Ap, olet itse virheetön että voi vaatia muilta täydellisyyttä? Se opitaan jo päiväkodissa, että on erilaisia ihmisiä erilaisine haasteineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsytys auttaa ymmärtämään, mistä asioista pidät ja mistä et pidä, seuraava askel on miettiä mitä asialle voisi tehdä. Oma radikaali ehdotukseni on, keskustelu ko henkilön kanssa. Tai sitten vaan kiukuttelet yksinäsi.
Itse olen näin vanhemmiten oppinut antamaan ihmisille armoa sen sijaan, että listaan missä kaikessa he epäonnistuu. Yhtäkkiä ärsytyksen tilalla on ennen kaikkea suru niistä eväistä, joilla jotkut ihmiset ovat pyristelleet elämässä eteenpäin hädissään. Käyttäytyvän puutteellisuuden piikkiin.
Ap, olet itse virheetön että voi vaatia muilta täydellisyyttä? Se opitaan jo päiväkodissa, että on erilaisia ihmisiä erilaisine haasteineen.
Ei minulla (tietääkseni) ole ystäviä, jotka eivät kestä seuraani, koska olen epätäydellinen, inhmillinen nainen ja välillä kerrassaan rasittava ja pöhkö omien juttujeni kanssa. Ihan hyvin me juttuun tullaan vaikka kaikki ei olekaan koko ajan virheetöntä ja täydellistä. Samoin minä kestän läheisten ihmisten iänikuisia komplekseja, koska juuri ne tekevät heistä sen ihmisen, josta pidän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsytys auttaa ymmärtämään, mistä asioista pidät ja mistä et pidä, seuraava askel on miettiä mitä asialle voisi tehdä. Oma radikaali ehdotukseni on, keskustelu ko henkilön kanssa. Tai sitten vaan kiukuttelet yksinäsi.
Itse olen näin vanhemmiten oppinut antamaan ihmisille armoa sen sijaan, että listaan missä kaikessa he epäonnistuu. Yhtäkkiä ärsytyksen tilalla on ennen kaikkea suru niistä eväistä, joilla jotkut ihmiset ovat pyristelleet elämässä eteenpäin hädissään. Käyttäytyvän puutteellisuuden piikkiin.
Ap, olet itse virheetön että voi vaatia muilta täydellisyyttä? Se opitaan jo päiväkodissa, että on erilaisia ihmisiä erilaisine haasteineen.
Jatkuva ” täydellisyyden” vaatimus voi vääristää maailmankuvaa ja heikentää resilienssiä eli kykyä sietää ja käsitellä elämän väistämättömiä vastoinkäymisiä, vikoja ja puutteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsytys auttaa ymmärtämään, mistä asioista pidät ja mistä et pidä, seuraava askel on miettiä mitä asialle voisi tehdä. Oma radikaali ehdotukseni on, keskustelu ko henkilön kanssa. Tai sitten vaan kiukuttelet yksinäsi.
Itse olen näin vanhemmiten oppinut antamaan ihmisille armoa sen sijaan, että listaan missä kaikessa he epäonnistuu. Yhtäkkiä ärsytyksen tilalla on ennen kaikkea suru niistä eväistä, joilla jotkut ihmiset ovat pyristelleet elämässä eteenpäin hädissään. Käyttäytyvän puutteellisuuden piikkiin.
Ap, olet itse virheetön että voi vaatia muilta täydellisyyttä? Se opitaan jo päiväkodissa, että on erilaisia ihmisiä erilaisine haasteineen.
Ei minulla (tietääkseni) ole ystäviä, jotka eivät kestä seuraani, koska olen epätäydellinen, inhmillinen nainen ja välillä kerrassaan rasittava ja pöhkö omien juttujeni kanssa. Ihan hyvin me juttuun tullaan vaikka kaikki ei olekaan koko ajan virheetöntä ja täydellistä. Samoin minä kestän läheisten ihmisten iänikuisia komplekseja, koska juuri ne tekevät heistä sen ihmisen, josta pidän.
Tämä ei ollut Ap:n kommentti. Ap lähti pois ja ymmärtää myös sen, että ihmiset ovat erilaisia. Ap ei koe olevansa täydellinen, mutta ihmettelee silti, miksi täysin vieraidenkin ihmisten intiimit asiat pitää juoruta.
Ap lähtee nyt mökille, eikä tule tähän ketjuun enää väittelemään niiden kanssa ketkä tunnistivat itsensä😂
Eiköhän liki kaikilla ole.