Miltä tuntuu, kun tietää kymppitonnin kuussa ja..

Miksi minua pitäisi kiinnostaa muiden elämä? Varsinkin tuntemattomien

Luulenpa että varakkaat eivät uhraa paljoakaan aikaa sen pohtimiseen, miten vähävaraiset elävät. Ehkä sellaisilla on vielä muistissa jotain, jotka olivat itse köyhiä jossain vaiheessa. Enkä usko että hekään pohtivat ventovieraiden elämää.

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa että varakkaat eivät uhraa paljoakaan aikaa sen pohtimiseen, miten vähävaraiset elävät. Ehkä sellaisilla on vielä muistissa jotain, jotka olivat itse köyhiä jossain vaiheessa. Enkä usko että hekään pohtivat ventovieraiden elämää.

Miksi edes pitäisi miettiä ventovieraiden elämää? Ihmisillä on omatkin ongelmansa, myös varakkailla. Ihme ajattelua

Kaikki me ollaan köyhiä kunnes ei olla. 

Voin luvata, että jos vaihtaisit kehoja rikkaan kanssa, olisit kohta taas köyhä ja rikas rikas. 

Tieto on rahaa ja valtaa, kannattaa illat hankkia tietoa eikä katsoa salkkareita.

Eihän se 10000 euroa tule ihan itsekseen. Siihen on liittynyt opintoja, työtä, yrittämistä, varmaan omien rajojen ylittämistä ja uskallusta. 

Tuosta summasta vielä maksetaan veroa semmoiset 3500e. Ihan ansaittua rahaa eikä ole syytä olla kateellinen. 

Elin lapsena köyhyydessä ränsistyneessä talossa russakoiden keskellä: ei omaa huonetta, ei sävessaa, ei juoksevaa lämmintä vettä. Mutta opinpahan ainakin säästämään. Nyt melkein 50v, en elä edelleenkään luksuselämää, mutta olen kuitenkin tyytyväinen keskiluokkaisuuteen, kun olen ehtinyt hommata ok-talon ja kesämökin. Lapsellani ihan eri olosuhteet mitä minulla lapsuudessa. En kaipaa luxusta, kun tämä on minulle jo ihan "luxusta" verrattuna lapsuuden elämään. Edelleenkin elän säästäväisesti, enkä tuhlaa turhaan. 

Kyllä mä mietin asiaa ja maksan mielellään veroni. Lahjoitan joka kuukausi rahaa. En pidä ollenkaan Suomen nykyisestä suunnasta. En ole koskaan äänestänyt kokoomusta/persuja enkä tule äänestämään.

Mitä se kymppitonnin tietäminen on?

Itsellä muutaman vuoden ollut keskimäärin n. 12000 euroa kuukaudessa käytettävissä verotuksesta johtuen, vaikka lähemmäs sata tonnia firma tuottaa kuukautta kohden. Aiemmin olin vähemmällä toimeentuleva, itseasiassa kelasta hain toimeentulotukea useasti.

Tässä ne asiat mitkä ovat muuttuneet: ruokakaupassa ei kauhean paljon ahdista mitä valitsee, vaikka onhan ne Suomen hinnat kun ostoksilla käy silti hämmentävän isoja. 

Ravintolaan voi mennä eikä kauheasti haittaa jos lounaalle menee 50-60 euroa. mutta kyllä sekin alkaa tuntua jos päivittäin käy.

Jos tarvitsee mennä käymään jossain, ei lentolipun osto kirpaise kauheasti. Kavereita voi auttaa helpommin ja olla antelias.

Vaatteet käyn ostamassa jotkut verkkarit New Yorkerista tms.  Aiemmin ostin uuden sporttiauton, mutta myin pois, olihan se komea ja kiva mutta ei se elämää onnellisemmaksi tehnyt, nyt ajelen skuutilla. 

yksin saa olla suurimman osan ajasta. 

Toinen puoli on sitten se että on jatkuvasti iso vastuu työstä, ihmisistä, taloudellisista seikoista ja yritysten kehityksestä, veroista yms yllätyksistä.  Ihmiset näkevät sinut mahdollisuutena hyötyä, ja voivat tehdä kataliakin suunnitelmia saadakseen sinulta asioita. Esittää kiinnostunutta ja kaveria kunnes paljastavat että halusivat rikastua. Yhtäkkiä huomaat ettet voikaan olla varma ihmisten sanojen aitoudesta.

 Isoin etu taas että ei tartte olla huolissaan rahojen riittämisestä. Silti ne tunteet ja elämän kokeminen ovat samoja kuin ennen rahojakin. Ihmissuhdehuolet, riidat, ne satuttavat aivan yhtä lailla, yhtä lailla yöunet menevät moisesta, vähävaraisena, ovat läsnä yhtälailla myös kun rahaa on enemmän. 

Kyllä sitä tulee mietittyä, kuinka etuoikeutettu siinä mielessä on. Kyllä sitä tiedostaa että jossain päin maailmaa joku joutuu myös tekemään kovasti töitä aamusta iltaan ja saa siitä pussin riisiä palkkioksi ja jatkaa taas seuraavana päivänä. Monta maailman tosiasiaa sitä tiedostaa ja jos miettii niin kyyneleet vierähtävät silmäkulmaan. Samalla tiedostan että minun varani eivät pitkälle pötkisi asioita muuttamaan, ainakin tällä hetkellä työllistän monta ihmistä ja satoja tuhansia vuosittain verotuloja yhteiskunnalle.

Voihan sinne parvekkeellekkin mennä drinkeille? Kaikki muuhan mitä kuvailit on ulkoista eikä oikein vaikuta mihinkään, paitsi tietenkin parisuhde jokamyös monella köyhällä on.

Todellisuudessa tuo oli vain tuokio heidän elämästä. Ehkä menivät kotiin väsyneinä ja alkoivat riidellä rahasta. Kun on monta lainaa ja luottoa rästissä. Ehkä tuli riitaa jostain muusta tai toinen meni ryyppäämään terassille ja toinen itkemään johonkin nurkkaan kun se taas juo. Tai lähtivät nopean ruuan jälkee töihin raatamaan ilman lomia Jne.

Sinä näin salarakkaan. Se vaimo yksinäisenä siinä upeassa asunnossa odottaa miestään kotiin.

Itse luokkaretkeläisenä muistan olla joka päivä kiitollinen siitä, miten etuoikeutettu olen. Pienestä maalaiskylästä köyhästä perheestä kansainvälisen organisaation asiantuntijatehtäviin on pitkä matka, paljon pidempi kuin jostain Eirasta. Koskaan ei ole päässyt unohtumaan lapsuuden vaateavustukset kunnalta yms. 

Nyt kun pystyy tekemään oikeastaan mitä vaan, olen kuitenkin nöyrä tuon asian edessä niin BMW:n ratissa kuin lentokoneen businessluokan istuimessakin.

Jos olisin uskovainen, varmaan kiittäisin Jumalaa. Minulle Jumala ei vain oikein edusta selitystä menestykselle tai menestymättömyydelle - niin moni hyvä ihminen kärsii (muustakin kuin aineellisesta köyhyydestä) ja toisaalta niin moni paha/itsekäs ihminen menestyy "kaikilla mittareilla mitaten"

Emme ole rikkaita, mutta sen olen oppinut, ettei raha tuo onnea.

Toki jos on todella köyhä, tuo se huolta ja stressiä rahan riittävyydestä. Mutta kun rahaa riittää asuntoon, ruokaan ja kohtuullisiin harrastuksiin, on asiat riittävän hyvin.

Isot tulot tarkoittaa stressaavaa työtä, vähän lomia, yleensä 24/7 työtä, stressiä sijoituksista. Se ei takaa fyysistä tai psyykkistä terveyttä. Rikas voi olla päihderiippuvainen, yksinäinen tai elää onnettomassa parisuhteessa.

Rahalla saa hienon asunnon, mökin, veneen, auton ja herkkuja, mutta se ei pelkästään riitä onnelliseen elämään.

Minulla on rahaa mutta ei mitään muuta. Minulla ei ole rakastavaa kumppania, ystäviä, ei tyttöystävää eikä ihmissuhteitakaan juuri. Ei ole hienoa autoakaan koska en viitsi sellaista ostaa.

Minulla on nuo kaikki, lapset ovat tosin nyt jo opiskelemassa. Ehdin olla nuorena lyhyen aikaa ihan tosi köyhä ja sellaisen kyllä muistaa. Olen päivittäin kiitollinen siitä, että projektini asian korjaamiseksi onnistui näin hyvin.