Lue keskustelun säännöt.
Aina välillä turkulaiset rupeavat kaiholla muistelemaan kaupunkikuvaa koristaneita, nyt purettuja, rakennuksia
30.06.2026 |
Just nytkin yhdessä someryhmässä on esillä kuvia näistä puretuista. Ja jotkut kommentoivat päivittelyitään siitä miten on kaikki kaunis tuhottu.
No, sattumalta eilen kun olin kirjastossa selailin yhtä tietokirjaa, jossa tätä menetettyä kaupunkikuvaa rakennuskannan osalta esitellään.
Yksi itketty puretuista on kauppatorin laidalla ollut Lindblomin talo. Komea palatsimainen rakennus. Sen tilalla on nyt valkoinen tavaratalorakennus.
Mutta miksi nämä menetettyä itkeskelevät eivät muista sitä että tuossakin Lindblomin talossa (rakennettu v. 1890-luvun alussa) oli se ongelma jo muutamien vuosikymmenien jälkeen, että se oli savipohjalla vajonnut niin paljon, että katutasossa olleiden liiketilojen ikkunat ja ovet olivat puoleksi katutason alapuolella.
Lisäksi ennen purkutuomion saamista rakennus oli ollut vailla ylläpitoa, joten kaikki koristeelliset elementit ynnä muut olivat rapautuneet.
Talon säilyttäminen olisi vaatinut suuret toimet, paalutuksen uusinta ja renovointi kaikin puolin.
Purkuajankohtana arkkitehdit olivat sitä mieltä, ettei taloa kannata säästää.
Niin, olisiko tullut kalliiiksi, ja - huom. olisiko ylläpito tullut jatkossakin kalliiksi?
Tällä hetkelläkin Turussa on joitakin rakennuksia jotka kärsivät savipohjan aiheuttamista ongelmista. Oli juuri jossakin lehdessä tästä uutinen.
Lisäksi kun jossakin jutussa sanottiin, että joku ulkomaalainen arkkitehti oli Turun katukuvasta kadonneita rakennuksia ja niiden paikalle tullutta katsastaessaan sanonut, että jos ei vanhoja oli purettu, Turku olisi kuin Praha.
No, mut siis... Onko Prahassa samat savipohjan ongelmat, esim.? Ovatko peruslähtökohdat samat?
En ole turkulainen, mutta jotenkin vaan tätä menneisyyden perään itkemistä en ymmärrä...
Kommentit (4)
Olen syntyjäni turkulainen, vaikka nykyään Helsingissä asunkin, ja kyllä minusta sitä vanhaa olisi pitänyt säilyttää.
Tai edes rakentaa tyyliin yhteensopivaa tilalle, vaikka jonkun rakennuksen korjaus ei olisikaan mahdollista tai järkevää. Sen takiahan siellä Prahassa on paljon nätempää kuin Turussa, että siellä ei lyödä historialliseen keskustaan uutta betonibrutalismin kuutiota, jos joku rakennus on purettava ja tehtävä uusi. Vaan siellä tehdään harmonisesti ulkoasuun istuva, vanhan näköinen rakennus tilalle. Suomen arkkitehtikunta kauhistuu tällaisesta: menneen pastissi, ei aitoa, täytyy olla kerroksellisuutta eri aikakausilta. Mutta silti ihmiset menee sinne Prahaan ja ihastelee keskiaikatunnelmaa ja harmonista kauneutta arkkitehtuuriss,a kun taas Turun taudin riivaamaan Turkuun ei kukaan siinä tarkoituksessa tule.
Eikä tuossa Turun taudissa, joka jylläsi pahimmillaan 1960- ja 1970-luvuilla, ollut kyse siitä, etteikö olisi osattu entisöidä tai tukea savipohjalle rakennettuja rakennuksia. Vaan vanhaa ei arvostettu. Silloin oli Suomessa paljon sitä funktionaalista ja myös modernia ja futuristista ihannoivaa linjaa arkkitehtuurissa. Vanha oli pelkkää teknisesti vanhentunutta jätettä, tilalle uutta talotekniikkaa, elementtirakentamista jne. Rakennukset nähtiin lähinnä käyttötarkoitusten kautta, ei että niiden pitäisi olla kauniita. Esim. 1970-luvulla rakennettu Itä-Pasila on tästä puhdasoppisin esimerkki, ihan tarkoituskin oli että ihminen kokisi olevansa koneen sisällä ollessaan kaupungissa. Sellaista ihannoitiin. Ja Suomessa on vieläkin paljon esim. Keski-Eurooppaa enemmän sellaista ajattelua, että jos rakennus toimii esim. asuntoina tai toimistoina, se on jees, ei tarvi ulkonäöllä koreilla (ainakaan jos se maksaisi lisää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätpä tainneet omistajat kansalta kysyä, haluavatko pitää vanhaa arkkitehtuuria vai moterneja kuutioita.
Ihan kuin nykyäänkään ei kysytä, haluaako kansa asua putkikopperoissa, joissa ei ole eteistä ja vessa vie puolet pinta-alasta.
Mutta sen sijaan vanhan rakennuksen säilyttämisestä ja korjaamisesta voisi saada jonkin bonuksen, että siinä olisi rahallinen porkkana. On aika tylyä sanoa, että omistajana sun pitää tehdä tuo, etkä saa tehdä sitä etkä tätä etkä tuota. Kun kuitenkin rakennus tarvitsee omistajan. Se että yhteiskunta omistaa ja antaa vuokralle poliittiselle nuorisojärjestölle, on rakennuksen tuho.
Mikään rakennus ei säily ilman huoltoa ja korjauksia. Miksi suomalaiset käydessään Italiassa hämmästyvät kun siellä on ylläpidetty vuosisatoja vanhaa rakennuskantaa, jota on tuhansia ja tuhansia taloja? Vanhoja rakennuksia on Turussa paalutettu uudelleen kymmenittäin. Perustusten korjaus ei ole sen kalliimpaa, kuin muukaan korjaustyö. Jopa 60- luvun kerrostaloja on paalutettu uudelleen, vaikka niiden säästäminen ei kaupunkikuvan kannalta olisi ollut tärkeää.
Tämän päivän syöpä on "mikrobikasvusto". Sillä verukkeella saadaan puretua mikä tahansa arvorakennus. Joku konsultti kirjoittaa lausunnon, että joo löytyi sädesieni ja korjaus on kallis, nou kän duu. Ei muuta kuin nurin ja tilalle elementtikerrostalo.