Mitä tehdä kun minä haluisin kolmannen lapsen mutta mies ei??

Meillä on ollut sama tilanne.. Kun kuopus oli 1v niin aloin jankkaamaan kolmannesta lapsesta. Saatoin puhua siitä monta kertaa viikossa, mies sanoi aina ei. Sitten meni monta kuukautta, etten puhunut mitään vauvahaaveistani. Aina kun otin asian puheeksi niin mies sanoi ei. Nyt kun kuopus täytti syksyllä neljä niin minulla oli aivan järkyttävä vauvakuume ja jälleen jankkasin. Mies sanoi, että hänen täytyy miettiä. Annoin asian olla ja nyt joulun aikaan mies sanoi, että hän on valmis kolmanteen lapseen. Mies oli ehdoton mielipiteessään, että tämä on sitten viimeinen ja että minun pitää nyt sitten nauttia siitä raskaudesta ja vauva-ajasta. Luulin pitkään, että me jäädään kaksilapsiseksi perheeksi ja olin osittain sopeutunutkin. Vauvakuumetta sain lievitettyä hoitomalla tuttujen ja sukulaisten vauvoja. Anna ajan kulua ja ota asia myöhemmin puheeksi, esim. puolen vuoden-vuoden päästä.

1. suostutella mies vauvanhankintaan

2.luopua vauvahaaveista

3. erota ja hankkia se vauva sitten joskus uuden miehen kanssa.



jos mies ei suostu vauvaan, etkä halua erota niin voithan sä hankkia vaikka koiran- tai kissanpennun. Tiedän ettei se lasta korvaa, mutta voi auttaa vauvakuumeeseen ja saat jonkun hoivattavan :)

miehen ei tarvitse osallistua, jos ei tahdo. Sano, että jollet saa vielä kolmatta, olet katkera koko loppuelämäsi. Ja että lastenteko on sinulle elämän tärkein asia. Oletko tähän mennessä itse pääasiassa hoitanut lapsia, antanut miehen esim. nukkua yöunet? Jos et, niin on hankalampaa, sillä mies muistaa sen väsymyksen. Voit luvata, että itse heräät aina vauvan kanssa jne.



Meillä keskustellaan neljännnen hankkimisesta parhaillaan, ja mies on aika suostuvainen, sillä tietää jo kokemuksesta, että minä hoidan pääasiassa lapsia heidän vauva-aikanaan (mies saa nukkua yöunet ja käydä töissä) eli hänelle se on pelkästään rahakysymys enää.

ja tää asia on ainakin 2 vuotta ollut puheenaiheena. ei todellakaan joka viikko eikä joka kuukausikaan mutta välillä enemmän ja välillä vähemmän. Itse olen 30 v ja mies vähän vanhempi. mielestäni asialla alkaa olemaan kiire koska en toiaan paljon vanhempana enään lapsia toivo. eikä sitä tiedä vaikka kolmannen yrittämiseä menee aikaa. Kavereilla eikä sukulaisilla ei vauvoja johin vois tän vauvakuumeen purkaa :(



t ap

toivoisin tämän olevan yhteinen projekti. Mies on ennenkin lapsien/vauvojen hoidossa auttanut. hän muistaa ne vauva ajan yöheräämiset ynm ja kokee ne raskaana. ite taas ajattelen että kyllä ne kestää :)

järjellä kun ajattelen olen miehen kansa ihan samaa mieltä. mut voi ku meillä naisilla on nää tunteet :) olen yrittänyt miehelle sanoa että jos kolsmas tulis ei sitä koskaan kadu mutta tosiaan varsinkin minä voin asiasta katkeroitua vuosien myötä ellei tämä tunne helpota.



t ap

Minä tein sen ratkaisun, kun ensin olin rypenyt parin vuoden masennuksessa. Tuo oli vähän rankimman kautta, mutta toivottavasti sulla menee helpommalla. Vältä esim. alkoholismia, sillä siinä voi mennä työpaikkakin tai ystävät menee, jos katkeroituu liikaa.

tiedät ettei mies koskaan katuisi kolmatta lasta? Monet ihmiset katuu lastenhankintaa.

Tähän asti olen ajatellut, että ehdin vielä asiaa miettiä. Olen sanonut miehelle, että tämä saattaa nousta joskus suureksi kysymykseksi meidän välille.



Vaikeahan se on sanoa.. mutta ehkä itse olen kuitenkin taipuvainen miettimään, että kaksi ihanaa lasta jo on. Että jos kolmatta ei tule, niin on ainakin nämä ihanat. Alunperin lapsettomuudesta kärsiessä päätin, etten kuunaan ala sillälailla kipuilemaan jos edes yhden lapsen onnistun saamaan ja saan olla jonkun äiti.



Keskustelkaa kovasti asiasta. Ei siihen oikein mikään muu auta.