Mitä POSITIIVISTA lasten reilu 3 v ikäerolla?

Meillä ikäeroa on nuorimman ja vanhimman välillä 10v.

Nuorimman ja keskimmäisen välillä 6 v. Eli kahden isomman välillä on sitten 4 v.



Hyvin on sujunut. Jokainen on saanut olla vauva vuorollaan. Leikitkin on sujuneet ikäerosta huolimatta

ikäeroa 4 v 4kk sekä 2. ja 3. välillä 3v ja 9kk...



Meillä ainakin positiivisia puolia ovat olleet se, että ei ole ollut kahta vaippaikäistä samaan aikaan talossa. Iso etu sekä työmäärässä että rahallisesti. Se, että isommat on ollu jo melko itsenäisiä mm.pukemisen ja syömisen suhteen, niin on helpottanut ja vapauttanut kädet vauvan hoitoon. Olen myös ehtinut olla töissä lasten välissä -> äitiyspäivärahat. Ei ole ollut valmiiksi univelkaa uuden vauvan syntyessä, kun isommat ovat jo nukkuneet yönsä kunnolla.



Ainakin nyt nämä tuli mieleen...

Lisäyksenä vielä, että vauvaan voi keskittyä paremmin kun isomman pukee ja syö itese. Toisaalta meidän ikäeroilla harrastukset tms. vievät aikaa.

Ja onhan sitä jokaisessa iässä huonot ja hyvät puolensa!

Meillä ikäeroa on nuorimman ja vanhimman välillä 10v.

Nuorimman ja keskimmäisen välillä 6 v. Eli kahden isomman välillä on sitten 4 v.

Hyvin on sujunut. Jokainen on saanut olla vauva vuorollaan. Leikitkin on sujuneet ikäerosta huolimatta

Vaikea sanoa millaista olisi jos esim. olisi pienempi ikäero kun ei ole muusta kokemusta.



Mutta ainakin isompi oli jo jonkun verran omatoiminen kun vauva tuli, eikä ollut kahta vaippaikäistä samaan aikaan. Pienempi myös oppi kovasti isoveljeltä juttuja kun alkoi matkia tämän tekemistä. Vaikka ikäeroa on tuon verran, leikkivät kuitenkin aika hyvin yhdessä. Tietysti joskus tulee tappeluita sen takia kun pikkubroidi sotkee leikit...Nyt isompi jo koulussa ja pienempi tarhassa.



Kyllä niiden jutusteluja on kiva välillä seurata sivusta, varsinkin kun isoveli kokemuksen syvällä rintaäänellä neuvoo pienempää.

Pidempi ikäero oli helpompi. Tässä syitä:



- 3-vuotias otti vauvan vastaan tosi hyvin, kun taas 2-vuotias saattoi läpsiä, kun silmä vältti.

- 3-vuotias viihtyy jo hyvin leikkiensä parissa, kun (ainakin meidän lapset) 2-vuotiaat haluavat äidin mukaan leikkiin.

- Kuopusta olen saanut imettää rauhassa, kun taas keskimmäisen imetyshetket olivat rasittavia, koska 2 v esikoinen teki pahojaan/tunki syliin aina imettäessä.

- 3-vuotias jaksaa kävellä eikä säntäile sinne tänne. Helppo käydä vaunukävelyllä, eikä tarvitse seisomalautaa.

- 3-vuotias osaa paljon enemmän kuin 2-vuotias.

- 3-vuotias nukkuu yöt, esikoinen heräili 2-vuotiaana melkein joka yö.

- Meidän 3-vuotias ei nukkunut päiväunia. 2-vuotiasta oli vaikea saada päiväunille, ja nukutussessiot vauvalla ja esikoisella sattuivat samaan aikaan mikä oli rasittavaa, aina jompi kumpi huusi.



Summa summarum, vauvavaiheessa 3 v ikäero on parempi kuin 2 v. Saa nähdä miten sitten, kun nuorimmainenkin kasvaa; 2 v ikäero on leikki-iässä puolestaan ollut tosi hyvä, lapset leikkivät tosi paljon keskenään.

että vanhemmat pääsevät helpommalla kun jos ikäeroa olisi esim vaan 2 vuotta. Ei ole kahta vaippaikäistä, esikoinen luultavasti nukkuu jo yöt kunnolla jne.



Meillä toiveissa toinen lapsi, esikoinen nyt 2 v 4 kk ja yritetään toista. Itse olen ihan tyytyväinen että ikäeroa tulee yli 3 vuotta (ainakin), meillä esikoinen sen verran vilkas tapaus. Eiöhän se ole enemmän henkilökemiasta kiinni, tuleeko lapsista leikkikaverit.

minä en taas puolestani pysty näkemään mitään positiivista

kahden vuoden (tai alle) ikäerossa. Meillä ei ole tuttavapiirissä

yhtään "hyvin toimivaa" esimerkkiä pienistä ikäeroista (vaikka perheitä on useita ja he itse ylistävät tilannetta)



Isomman ikäeron plussapuoliamielestäni ovat:

- ei kahta vaippaikäistä

- molemmat lapset saavat olla vuorollaan pieniä

- isompi sisarus jo osittain itsenäinen, juuri esim pukemisen, syömisen yms. suhteen

- isompi ei nuku välttämättä enää päiväunia, joten saat esikoisen kanssa ihan omaa kahdenkeskistä aikaa kun pienempi nukkuu

- esikoinen ei ole enää kovin mustasukkainen pikkusisaruksesta, vaan aidosti ylpeä isosisko/veli. Jos mustasukkaisuuden tunteita joskus tulee, niistä voi puhua ja tunnetta käsitellä. Isompi ymmärtää miksi pienempi toisnaan vaatii enemmän vanhempien huomiota.

- Isommalla usein jo omia harrastuksia tai kavereita tmv. asioita joiden parissa

viettää aikaa, silloin taas on kuopuksen ikioma aika vanhempien erityisessa huomiossa

- Jos toinen vanhempi on poissa kotoa, lasten kanssa on helpompaa olla yksinkin kun toinen on isompi (esim. kaupassa käynnit, iltatoimet, syömiset....)

ja esikoisesta on oikeasti jo tosi paljon apua monessa tilanteessa.



noin muutamia mainitakseni. Omasta mielestäni ihanteellisin ikäero on 4-5 vuotta...

voivansa ulkopuolisena sanoa, ettäjokin ikäero ei ole toimiva, jos perhe itse on sitä mieltä että se on.



Meillä on ikäerot 2-v4kk ja 2-v 8kk, eikä meillä ole kyllä ollut kahta vaippaikäistä yhtä aikaa, vaikka kaikki ovat poikia. Ja mun mielestä todella monet täällä esitetyt ikäkysymyksiksi esitetyt asiat ovat enemmän lasten luonteisiin liittyviä asioita, kuten esim. mustasukkaisuus ja sen ilmentymistavat. Meillä ei ole koskaan esiintynyt mitään vauvaan kohdistuvaa aggressiota, sen sijaan kavereiden 5-vuotiaat ovat ottaneet todella raskaasti ainokaisen aseman menetyksen.



Eli mun mielestä on tosi vaikeaa vastata tällaiseen, kun esim. meillä tuo 2-v 4 kk isompien välillä on usein liikaa yhteiseen leikkiin, mutta keskimmäinen ja puoli vuotias vauva leikkivät yhdessä, vaikka isompi on siis jo yli 3-vuotias... Ja toisaalta tuo esikoinen on aina tykännyt leikkiä itsekseenkin, mutta tuo keskimmäinen vaatii lähes kaikkeen tekemiseen aikuisen mukaan...

"minä en taas puolestani pysty näkemään mitään positiivista

kahden vuoden (tai alle) ikäerossa. Meillä ei ole tuttavapiirissä

yhtään "hyvin toimivaa" esimerkkiä pienistä ikäeroista (vaikka perheitä on useita ja he itse ylistävät tilannetta"



Meillä ensimmäisellä ja toisella ikäeroa 1,5v ja toisella ja kolmannella 3v 10kk. Eikä kumpikaan ole ollut huono vaihtoehto. Kyllä se on paljon lapsista sekä omasta asenteesta kiinni.

On tosiaan aika monesta muusta asiasta kiinni miten hyvin mihinkin ikäeroon vanhemmat & lapset sopeutuvat. Pienessä ja vähän isommassa on kummassakin hyviä ja huonoja puolia. Olisi typerää ja yksisilmäistä sanoa, että yksi tapa, siis ikäero, on jostain syystä se paras mahdollinen.

T. ikäeroa 2 vuotta ja 1,5 kuukautta, mikä on juuri meille se paras mahdollinen;-)

"minä en taas puolestani pysty näkemään mitään positiivista

kahden vuoden (tai alle) ikäerossa. Meillä ei ole tuttavapiirissä

yhtään "hyvin toimivaa" esimerkkiä pienistä ikäeroista (vaikka perheitä on useita ja he itse ylistävät tilannetta"

Meillä ensimmäisellä ja toisella ikäeroa 1,5v ja toisella ja kolmannella 3v 10kk. Eikä kumpikaan ole ollut huono vaihtoehto. Kyllä se on paljon lapsista sekä omasta asenteesta kiinni.